Itse asiassa monet moitteet ovat siirtyneet nykykirkon vastustamiseen. Esimerkiksi kirkon rikkaus aiheena on samanlaista : Lutherin anekaupan kritiikki ja nykyateistin kirkollisveron vastustaminen vetoavat samantapaisiin asioihin. Protestanttinen uskonnonopetuskin on ollut perinteisesti uskontokriittistä. Jopa siinä määrin että eräs henkilö moitti uskonnonkirjoja uskonnottomien kirjoittamaksi koska uskonnosta nostettiin esiin noitavainot ja anekauppa. Alun perin uskonnonkirjoissa on ollut tätä materiaalia siksi että Luther kritisoi katolista kirkkoa, joka on yhä tänäkin päivänä joillekin protestanteille halveksittu laitos jolle annetaan esimerkiksi sellainen kohtelias nimitys kuin "porttokirkko". Kirjan uskontokritiikki ei siis ollut välttämättä yhtään uskonnottomuutta vaan aivan normaalia protestanttiutta.
Itse asiassa tilanne on vieläkin laajempi : nykymaailmassa ateistit ja uskontokriitikot ovat useimmiten protestanttisissa maissa. Samaan tapaan kuin nimen omaan protestanttisista maista ovat lähtöisin monet uskontokriittiset ja skeptiset ajattelijat, sellaiset kuten Freud, Marx, Nietzsche, Hume...
Syynä tähän on osoittain kulttuuriympäristö. Esimerkiksi Päiviö Latvus on miettinyt kristinuskon kulttuuripiirin vaikutusta ja esitti haastattelussa että Paul Sartre korosti kulttuuriperintöä, jolle yhteiskunnassa elävä valjastuu. "Paul Sartren mukaan vahvinkaan ateisti, kuten hän itse, ei pääse eroon tästä perinnöstä." Sartre korosti että esimekriksi jos kristillisen maan ihminen siirtyy idän uskontoihin, on kyseessä "idän uskonto" joka on tulkittu kristillisten termien läpi. Eksoottinen uskonto ei siirry sellaisenaan, vaan tilanne on hieman kuten "madventures" -reissaajien kanssa. He kohtaavat paikallista väestöä, ja kiertävät rahvaan parissa. Mutta he ovat silti turisteja.
Luterilaiset nappaavat Sartresta mielellään kunniaa itselleen. Jos uskonnottomat tekevätkin nykyisin hyvin tiedettä, syynä on se että he elävät kristillisyyden vaikutuspiirissä. Tosin tämä tuntuu omituiselta kun kristillisyydestä luopumisen kuitenkin pelätään johtavan tieteenteon romahdukseen aivan kuin siitä kulttuuripiirin hengestä oltaisiin sitten irrottauduttu. Tätä jännitettä on hyvä lähteä purkamaan.
Uskontokriittinen asenne johtuu kriittisestä ympäristöstä. Sartren mukaan jokainen kulttuuripiiri on samanlainen. Afrikkalainen tekee afrikkalaisen käsitteistön kautta tulkinnan kristinuskosta. Itse asiassa näin onkin käynut, ja Afrikassa afrikkalainen perinne on sekoittunut kristilliseen perinteen ja tämän vuoksi lapsia tapetaan noitina. Tulkinta on muuttunut matkalla.
Koska olemme napanneet pöydälle Lutherin, voisi ottaa esiin Sartrensa lukeneen katolisen, joka selittäisi että Luther on ollut katolisessa kulttuuripiirissä ja tekee tulkinnat siksi katolisessa piirissä. Ja muistuttaa että Galileo Galilei ja moni muukin tieteentekijä oli hänkin katolinen. Ja että protestantitkin olivat katolisen kirkon vaikutuspiirissä. Ennen katolilaisuutta oli kristillisillä alueilla vaikutuksena kreikkalaisfilosofien, roomalaisten, kelttien jne. kulttuurit. Ei näistäkään olla irtauduttu sellaisenaan.
Kuitenkin Luther otetaan mielellään irralleen katolisesta perinteestä. Ja aivan oikein. Sillä kulttuuripiirit myös muuttuvat. Ihmiset eivät vain kopioi vallitsevaa kulttuuriakin. Jopa mainittu Sartre oli sellainen, että uskovaiset tahot esittivät jopa että hänessä on riivaaja. Hän ei selvästi ollut kristitty yhtään sen enempää kuin Lutherin seuraajat olivat katolisuuden kannattajia.
1: Vaikka Lutherin aikaan katolinen kirkko näytti älylliseltä, ei tästä luopuminen johtanut tieteenteon romahdukseen luterilaisissa maissa. Kun ateistien suhde tilanteeseen nykymaailmassa on hieman samantapainen, herää kysymys mihin varoituspuheet perustuvat.
Tämä erilaisuus ei vain tarkoita totaalista irrallisuutta. Aivan kuten Lutherkin otti esimerkiksi kolminaisuuden ja Jeesuksen katolisesta kulttuuripiiristä, nappasi myös katolisessa perinteessä käytettyjä filosofeja ajatuksineen, hän kuitenkin hakkasi teesinsä kirkon oveen. Samanlaisella asenteella - ja jopa Lutherilta lainatuilla argumenteilla - ateistit naputtavat nykykirkon takaovia, erotessaan siitä. Sama omantunnonvapaus kuitenkin koetaan uhkana.
Uskonnottomuutta pidetään nykyään helposti uhkana. Se rinnastetaan vakavien teologien puolella automaattisesti samaan kastiin kuin fundamentalistit. Ja fundamentalistitkin luokittelevat sen näin. Mutta vakavasti otettavat teologit eivät hyökkää fundamentalismia vastaan läheskään samalla innolla kuin uskonnottomia vastaan. Ja fundamentalisteillakin heidän oma uskonsa on jotain jota on kunnioitettava ja suojeltava mutta uskonnottomat on murskattava vääräoppisena. Ymmärrän tämän. Olihan katoliselle kirkollekin Luther, kriittisine näkemyksineen ja jopa rivoine kielenkäyttöineen, kauhistus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti