Vartijana toimiessa, ja itsepuolustustilanteita muutenkin kohdanneena olen useasti havainnut varsin kummallisen ilmiön. Kun joku aloittaa toisen lyömisen ja hänet taltutetaan, hän yllättävän usein alkaa muistuttamaan omista oikeuksistaan. Hän vetoaa ruumiilliseen koskemattomuuteensa. Siihen samaan joka juuri aikaisemmin kiinnosti tarkalleen ottaen kuinka paljon?
Hieman samanlainen asenne on havaittavissa fundamentalisteilla. Heille eriuskoisten pilkkaamisella ja vastustamisella on pitkät perinteet. Oman elämäni kautta olen kohdannut muutamankin laajemman ilmiön. Saatanapaniikissa roolipelit ja fantasiakirjallisuus tuomittiin saatanallisena. Tätä ei pidetty omissa piireissä vaan varoituskirjallisuus ja ylilyönnit kohdistettiin juurikin ja myös ulkopuolisiin. Evoluution kannattajiin on kohdistettu säännönmukaisesti natsirinnastuksia ja heitä moititaan moraalittomiksi typeryksiksi aivan rutiininomaisesti. Tätä strategiaa pidetään jopa "älykkäänä ja tieteellisenä", jopa "itsestäänselvyyksien ääneenlausumisena". Toiminta nähdään eettisenä ja erittäin soveliaana. Olen itse asiassa saanut aiheesta useamman sata sivua tekstiä sähköpostiinikin.
Uskonnottomuus oli tuossa vaiheessa kauhistus jota vastaan taisteltiin innolla. Kreationismiin ladattiin toiveita. Ja kun ne epäonnistuivat, koottiin kaikki teistit yhteen rintamaan ja tehtiin Intelligent Design. Ilmapiiri oli odottava ja voitonriemuinen. Vallinnut voitonvarmuus näkyy esimerkiksi Discovery Instituten "Wedge" -dokumenttiin, jossa Johnsonin ideoimana tavoitteena oli karsia yhteiskunnasta materialismi. Ja tämä tehtiin hakkaamalla kiila heikoimpaan osaan, tieteelliseen materialismiin. Dokumentissa oli peräti vuositavoitteet projektin etenemiselle.
Ilmapiiri oli uskontodebatin värittämää, tunnelma oli suorastaan jännittynyt. Aktiivisuus oli suurta. Sitten tuli Richard Dawkinsin "God Delusion", joka ilmeni otolliseen aikaan ja tilanteeseen ja aktivoi ateistit. Intelligent Design oli hieman aikaisemmin hävinnyt Doverissa. Epätoivo ja hämmennys vallitsi Intelligent Designin piireissä. Erilaisia strategioita mietittiin uusiksi. Yleinen linjama oli että "kaikkia oli kuunneltava" enemmän. Darwinismia ei enää ajettukaan taiteesta ja yhteiskunnasta vaan sen rinnalle haluttiin esittää vaihtoehdot.
1: Itse asiassa ollakseni aivan tarkka, alamäki alkoi hieman ennen Doverin häviötä. Dembski oli aikaisemmin rehvastellut "Wise strategy" (Squeezing the Truth out of Darwinists) -nimellä toimivassa toimintamallissa, jossa hän rakenteli glooriaa kuvalla jossa oikeusistunnossa viisaat huomaisivat akateemisen maailman Intelligent Designiin kohdistuneen vainon. Dembski jänisti oikeudenkäynnistä - merkittävää on myös se, että hän valmistautui oikeudenkäyntiin mutta huomasi rehellisesti mahdollisuutensa reilussa oikeudenkäynnissä. Siksi Dembski vaati mm. palkkaa valmistautumistyötunneistaan. Doveriin mentiin yllättävänkin vaatimattomalla tahdilla, jossa oli jo aavistus tavoite -epäonnistumisen myöntämisestä ja suvaitsemispuheen aloittamisen meininkiä. Dembskin häipyminen ja ennakkorehvastelun ja toteutuneen tilanteen väliset kontrastit eivät hevin lakkaa huvittamasta minua.
Nyt kun oli aivan selvää että evoluutiota ei "murskatakaan muutamassa vuodessa". Saatanallista materialismia ei ajettukaan yhteiskunnasta taiteita myöten kuten Wedge -dokumentissa niin uljaasti haaveksittiin ja tavoitteiksi asetettiin. Ateisteja olikin nyt tilastollisesti yllättävän suuri määrä ja he rupesivat ottamaan tilaa yhteiskunnassa. Uskonto olikin ahtaammalla kuin oltiin uskottu.
Nyt käännettiin kelkka. "Wedge -dokumentti" pyritäänkin nykyään ohittamaan irrelevanttina, jonain joka ei ikään kuin kerro yhtään mitään Intelligent Designistä vaikka se on sen päätoimijoiden tekemä toimintasuunnitelma, ja sen piirissä ovat Behen ja Dembskin kaltaiset koko ideologian johtotähdetkin. Kiistosta huolimatta Wedgeen osallistuneita ei myöskään syyllistetä tästä teosta yhtään mitenkään. Asia ei ole edes moitteen aiheinen. Sillä on aina hyvä muistuttaa kuten eräs minulle toiveestaan anonyymiksi jäävä Intelligent Designisti sähköpostiini kirjoitti "en kannata Wedgeä, mutta kykenen näkemään kristillisessä yhtenäiskulttuurissa jotain hyvääkin."
Suvaitsevaispuheessa korostetaan yhtä asiaa. Sitä miten uskontojen vastustaminen ja ääneen kritisoiminen on inhottavaa. Se on uskovaisten kiusaamista, ja sen katsotaan häiritsevän uskonnonvapautta.
Tätä kautta osaan aivan suoraan sanoa että poliittiset intressit näkyvät ajoituksessa.
Kun aivan muutamaa vuotta aikaisemmin oli tavallista kohdata riemua siitä että pian evolutionismi ja darwinismi on kukistettu eikä ole enää mahdollista olla rationaalinen ateisti. Muistan sellaisenkin iskulauseen kuin "intresting times to be a creationist." Voiton tunnelmissa oltiin. Häviäjien maailmankuvien kunnioittaminen olisi ollut epärationaalista kerettiläisyyttä joka haiskahtaa natsismilta. Nyt kun peli kääntyi, keskustelun sävy muuttui välittömästi.
1: Tämä ei ole sattumaa, vaan älykästä suunnittelua. Sellaista jonka tekijät, heidän motiivinsa ja tekotapansa tunnetaan liiankin hyvin.
Jos uskovaiset olisivat aidosti suvaitsevaisia, he olisivat tehneet suvaitsevaisuuskäännöksensä paljon aikaisemmin. Nimittäin silloin kun suvaitsemattomuus ilmeni kovana. Ylilyöntejen vastustamiseen nousu välittömästi olisi kertonut aidosta kiinnostuksesta suvaitsevaisuuteen.
On aivan selvää että heidän tavoitteenaan on pitää uskonnottomuus mahdollisimman pienenä ja uskontojen suosio mahdollisimman suurena. Tälle on masinoitu poliittiset voimat. Muutoin täysin ymmärtämättä jäisi se, miksi Intelligent Designiin tehtiin muutokset juuri heti sen jälkeen kun kreationismilla meni "juridinen tie poikki". Ja miksi suvaitsevaisuutta alettiin nostamaan puheenaiheeksi vasta kun uskonnottomuus olikin yhteiskunnassa hyväksytty ja jopa trendikäs näkemys.
Tilanne on tajuttava helposti - aivan samalla tavalla kuin alkuesimerkkini väkivaltatilanteessa tappiolle jääneen tila on helppo tajuta.
Se, että vuosiluvut osuvat intressin ja poliittiseen virtaukseen noin erinomaisesti ei yksinkertaisesti voi olla mitään sattumaa. Asiat olisivat voineet tapahtua toisessa järjestyksessä, ja silloin tulkintani olisi pakko muuttaa. Näkemys ideologisesta vastustusnäkökulmassa, jossa fundamentalismi pyrkii mukautumaan poliittiseen tilanteeseen ja saamaan mahdollisimman paljon valtaa, yksinkertaisesti selittää joka ikisen ideologianmuutoksen puuskan - joku voi sanoa että ideoita on kehitelty aikaisemmin. Kenties, mutta ne tulivat suosioon. Yleistymisen syy kertoo suurten linjojen ideologioista, keksimisen syy voi toki olla inhimillinen hyvyys, mutta ilman massojen ideologisia tarpeita ne eivät tule julkisuuteen.
Copy-Pasten vaikutus argumentin voimistajana.
Joku voisi selittää että esimerkiksi Tapio Puolimatka olisi ollut aina lempeä mies, ja ottanut suvaitsemispuheen käyttöön virkansa kautta. Tässä selityksessä ongelmana on se, että Puolimatkan ajattelu ei ole hänen omaansa. Hän lainaa teologiansa Plantingasta ja Intelligent Designin epäonnistumisen jälkeen rakentamista suvaitsevaisemmista strategioista. Hän ei ole poikkeus. Suomalaiset kreationistit ovat olleet jo vuosia copy-paste -maailmassa. Olihan jo Pekka Reinikaisen kirja "Unohdettu Genesiskin" Raamatunlauseilla koristeltu "What is Creation Science" -kirja vapaana käännöksenä. Nimekäs Matti Leisolakin on ansioitunut nimen omaan kreationistisen kirjallisuuden kääntämisessä. Suomalainen kreationismi on suurelta osalta "Amerikan lainaa". Tämän huomaaminen ei ole vaikeaa, riittää kun katsoo miten paljon Chick -publicationin sarjakuvien käännöksiä virtaa Suomen kaduilla käännyttäjien käsissä.
Kuten kaikki kreationismi, myös suvaitsevaisuuspuhe on lainattua. Ja sen syynä on uskonnottomuuden salonkikelpoisuus jonka fundamentalistit kokevat vihollisena ja uhkana. Sitä yritettiin lyödä ennen, mutta nyt kun se on näyttänyt kykynsä itsepuolustukseen jokaisella yhteiskunnan tasolla, on käyttöön otettu eri keinot. Kun ollaan häviämässä itse, on häviäjiä vakaumuksineen yht'äkkiä kunnioitettava.
Kun suvaitsevaisuus onkin tekosuvaitsevaisuutta.
Uusi vire korostaa kristillisyyden suvaitsevaisuutta. Mutta uskonnottomia pilkataan rivien välistä yhä moraalittomuudesta. Suvaitsevaisuuslinja korostaa sitä että uskonnottomat ovat oikeasti kristittyjä, he ovat vain varastaneet kristittyjen arvot ja ovat niin tyhmiä että eivät tajua sitä. Tähän väliin sopiikin todisteeksi tämän päivän "Metro", jossa uskovainen esittää seuraavan väitteen "Monet keskeiset länsimaissa vallitsevat arvot pohjautuvat yhä kristinuskoon. Kun ateisti vaatii oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, hän uljaasti puolustaa kristinuskon arvoja." Argumentti on miltei "klassinen idioottimoga" ja varsin epälooginen ja typerä niputusargumentti on sen lisäksi vielä muutakin. Sillä valitettavasti kristinuskoon ei kuulu esimerkiksi uskonnonvapaus. Sitä on pakko olla kristitty tai ei ole kristillisen opin mukainen. Tasa -arvoonkaan ei ole mitään suoraan käskyä, vaan se on yksi tulkittu vaihtoehto josta ei ole mitään ilmiselvyyttä -naispappeuskiista on itse asiassa todiste tämän tasa -arvoväitteen uskottavuudesta. Kristillinen suvaitsevaisuus on ollut sitä että kenet tahansa voidaan käännyttää, kun uskonnottomien vapaus on se että jokaisella on oikeus olla kohtaamatta pakkokäännytyksen kaltaista henkistä väkivaltaa. Uskallan sanoa että sekularisaatio johti siihen koko uskonnollisuuden käsittely muuttui. Humanistien arvot napattiin "siksi mitä Jumala halusi ihmisten tekevän". Arvot eivät siis suinkaan ole humanistien kristinuskosta varastamia, vaan pikemminkin uskonto sopeutui humanistisiin arvoihin. Historiallisesti tähän liittyi tietysti yllämainittu uskonpuhdistuksen synnyttämään mielipiteiden kirjon lisääntymiseen ja ateistien saamaan mahdollisuuteen joka näkyi esimerkiksi libertiineistä lähteneessä perinteessä. Tätä kautta arvojen nimet ovat kenties historiallisia, mutta ne ovat selvästi kehittyneet. - Ja jos eivät ole, niin vaatiessaan suvaitsevaisuutta uskonnottomille uskonnottomat näyttävät että fundamentalistit eivät puolusta kristillisiä arvoja. Näin ollen kristittyjen epäkristillisyys olisi seurauksena. En usko että Metroon kirjoittelija myöntyy tähän, joten selvästi argumentti ns. "ampuu lähettäjäänsä jalkaan".
Miten sekularismi voisi välttää samaan syyllistymisen - kuten riski on.
Tätä kautta on ikään kuin pakko päätyä sekularismin käsittelyyn. Sillä aivan kuten pyörittämässäni itsepuolustusesimerkissäni, on varsin halpamaista lyödä sitä joka lyömisen on aloittanut sen jälkeen kun hänet on kuriin saatu. Olen toki aina ällistynyt siitä minkälaiseen kaksinaamaiseen takinkääntöön ihminen on valmis. Mutta osoitankin moraalisen paremmuuteni ja etevyyteni siten, että en vajoa heidän tasolleen. Jokainen hyvä vartija tietää että taltutetulla on oikeudet, ja niitä on eettistä kunnioittaa.
Sekularismin ymmärtämisessä auttaa Oljenkortta veistämässä -blogi. Hän nostaa esiin Stephen Hawkingin - minusta yllättävän - ärsyyntymisen uskontoon ylipäätään. Hawking kun on julkisuudessa nostanut esiin esimerkiksi väitteen siitä että teologia on turhaa. Tämänlainen uskonnonvastaisuus liitetään helposti uskonnottomuuteen. Hawking ei toki ole yksin. Mutta esimerkiksi minä kannatan hieman leppoisampaa menoa. Sillä vastoin kaikkia harhaluuloja en vihaa uskontoa. Usea uskovainen kohtaa asennevammansa vuoksi kiukkuni ja he sekoittavat oman epäasiallisen toimintansa aikaansaaman provosoitumisen uskontonsa vihaamisesta.
1: Valitettavasti en suutu uskonnolle vaan uskovaisten käytöshäiriöille, joille olenkin saanut altistua kiitettävän paljon elämäni varrella. Aina roolipeleistä evolutionismiin. Taiteellinen ja tieteellinen mielipiteenmuodostus ja argumentointi on ollut ahkeran rajoittamisyrittämisten alla. Ensin on pitänyt kääntyä ja sitten on pitänyt vähintään olla hiljaa.
Oljenkorressa sekularisaatiosta nostetaan esiin se, että uskonnon poistuminen yhteiskunnasta ei ole sekularisaation ydin. Oljenkorsi nostaa esiin esimerkiksi Charles Taylorin käityksen jossa sekularisaatio tarkoittaa sitä että uskomusvaihtoehdot lisääntyvät "Siinä missä ennen vaihtoehtoina oli ehkä yksinomainen valtionuskonnollisuus nykyaikainen ihminen voi pyrkiä "saavuttamaan täyteytensä" monien erilaisten maailmankuvien kautta: perinteisen uskon ja uskonnon tilalle ovat tulleet tiede ja moraalin korostus valistuksen hengessä, syvä-Ekologia, New-Age tai täydellinen nihilismi." Seurauksena ei siis ole uskontojen tuhoutuminen vaan päin vastoin uskontojen moninaisuus ja menestys.
Kenties mielenkiintoisin - ja yllättävin - Oljenkorressa esiin nostettu sekularisaation piirre liittyy kuitenkin uskonpuhdistukseen. "Jeffrey Stout näkee sekularisaation taustalla uskonpuhdistuksen Raamatun tulkintaan liittyvät kiistat. Kun Lutherin uskonpuhdistus asetti Raamatun keskeiseksi uskon auktoriteetiksi syntyi myös monia erilaisia näkemyksiä siitä miten sitä tulisi tulkita. Tämä johti lopulta Raamatun aseman luhistumiseen. Stoutin mukaan sekularisaatiolla on siis teologiset syyt."
Ainakin minä kykenen sympatisoimaan näitä. Sekularisaatiossa uskonnoilla ei ole auktoriteettivaltaa. Ei ole valtionkirkkoa. Eikä "Bible thumber" voi määrätä lakeja kaikkien eriuskoistenkin puolesta vain siksi että hänen vakaumuksensa ja Pyhä Kirjansa sanoo. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että jokainen saa olla kristitty.
Suvaitsevaisuudesta puhuva keskustelee sekulaarein termein. Tämä ei estä häntä olemasta hyvä kristitty. Ja vielä vähemmän se estää häntä olemasta hyvä ihminen. Jopa äksyimmälle fundamentalisti-kreationistille voi tätä kautta löytää ymmärrystä. Sillä suvaitsevaisuuspuheeseen siirtyminen on joka tapauksessa muutos parempaan. Jos joku pakotetaan käyttäytymään eettisemmin, ja tämä siirtyy käyttäytymään eettisemmin, se on kuitenkin ihan hyvä asia. Se, että tässä on ketunhäntä kainalossa on tietysti hyvä muistaa, jotta ei satu yllätyksiä jossa eettisyyden tilanteesta johtuva teeskentely johtaakin epäeettisiin seurauksiin tilanteiden muututtua.
Alaviitehuomautuksena on syytä mainita että evoluutioteorian kannattaminen tai roolipelaaminen eivät ole yhtäläisyysmerkeillä liitettynä ateismiin. Fundamentalistit hyökkäävät niitä vastaan koska ne liitetään heidän retoriikassaan olkiukkomaisesti ateismiin ja saatananpalvontaan. Siksi niputus on jouduttu tekemään heidän ehdoillaan. Sillä luonnollisesti fundamentalistien intressit mukailevat heidän omia luokitelmiaan - olivatpa nämä ulkopuolisille tarkastelijoille tai ideologioiden tutkijoille kuinka naurettavia rinnastuksia tahansa. He uskovat että ne liittyvät yhteen joten he toimivat kuin ne liittyisivät. Vaikka eivät oikeasti liitykään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti