Leinivaaran blogissa käsiteltiin enneunia, joista Jouko Piho on pitänyt kirjaa. Sinne ilmestyi kommentoimaan "noora". Hän oli huolissaan aiheen ilkeydestä. Kuten tunnettua, skeptikoiden kommentointi on aina ilkeyttä. Noora kommentoi "Minua Pihon unet kiinnosta, vaan se, miksi ihmeessä niitä täällä ruoditaan. Mitä kertoo teistä se, että jaksatte herkeämättä naureskella näille illuminati-tyypeille. Pitkässäniemessä on vastaavia tyyppejä. Menkää sinne naureskelemaan, katsotaan, saatteko samanlaista tukea, selkääntaputtelua ja ymmärrystä silloin. Skientologian ja homeopatian kritisointi onkin järkevää ja puolusteltavissa, sillä ne ovat miljoonabisneksiä kaiken muun pahan muassa."
Ensinnäkin, kuten viestistä voidaan huomata, ei skeptikon ensimmäinen asia välttämättä ole pilkka. Minun kanssa on toki hyvä varautua rajuun menoon. Kuitenkin esimerkiksi Leinivaara on "tunnetusti herrasmies" henkeen ja vereen. (Tästä piirteestä ei voi olla vakuuttumatta kun hänet kohtaa.) Leinivaaran voikin katsoa ottavan kantaa johonkin asiaan, jota ei yleensä pidetä tärkeänä. Tämä on tavallaan juuri sitä avomielisyyttä, jota skeptikolta täytyy odottaakin. Pseudoskeptikko pilkkaisi unia suoralta kädeltä. Aito skeptikko tekee asiaan liittyvän analyysin tekee tuomionsa vasta arvioinnin jälkeen.
1: Toki tässä kohden On kenties hyvä muistaa ne keskustelureagointien erot. Perustelutapoihin ja perinteisiin suhtaudutaan eri tavalla. Ne kuitenkin mutkistavat asiaa sen verran että niille oikea paikka ei ole tämä blogaus.
Hän ei huitaise enneunien näkemistä vain hulluutena ja naurettavuutena, vaan nostaa esitetyn esiin. Ennuste on loistava, koska kun sen laittaa ennen toteutumista esille, sen painoarvo kasvaa. Ja aiheena venäjän hyökkäys suomeen 10 päivän sisällä on jotain, jota fiksu vale -ennustaja ei mene arvaamaan koska sen toteutuminen on tietojemme mukaan epätodennäköistä. Aito ennustaja sen sijaan voisi tuottaa ennakointeja tuon kaltaisista uskomattomistaa asioista. Näin ollen ennusteelle annetaan mahdollisuus. Unille annetaan "rationaalista piiskaa" sen sijaan että piiskaisi ihmistä. Ei osoiteta sormella ja sanota että "hoopo".
Minun mielestäni skeptikon kommentointi ja vaivannäkö on ensisijassa kunnioitusta. Sitä että ihmisen jättää pilkan ulkopuolelle ja sen sijaan keskittyy hänen esittämiinsä asioihin, ja käsittelee niitä kuin ne olisivat rationaalisia argumentteja joita voidaan siksi argumenteilla myös kritisoida.
Tupla mutta ei Kuittia..
Tilanne on keskustelustrategiamaailmassa vielä tärkeämpi. Sillä jos vastaaminen on "hulluudelle naureskelua", kuitenkin vastaamatta jääminenkin katsotaan skeptikon kylmyydeksi ja ylenkatseiseksi asenteeksi.
Ainakin minä olen kohdannut noin "gaziljoonaa kertaa" erilaisia haaasteita. Herään toistuvasti siihen että minunkaltaisen hoopon valopään pitäisi taas selittää jotain. Ja jos ei kommentoi, niin "ei ota äärimmäisiä mahdollisuuksia" vakavasti ja on vain pilkkaava ja herjaava tyyppi.
Jos käyttäisin enneunia esimerkkinä, on tavallista saada esimerkiksi linkki uneen ja pistää alle "Miten sitä tuon jälkeen evosuut pannaan?" -kommentti. Ja jos näitä lähetettyihin uniin ei reagoi on vastaus sen suuntainen että "Mikäs intellektuelli skeptikko olet olevinasi kun ei edes älylliseen keskusteluun suostu?" (Ja ihan oikeasti näen kommentissa jopa jotain järkeäkin.)
1: Vaikeneminen on tässä jopa liiallinen merkki siitä että unen lähettäjä on voittanut, tehnyt skeptikkovalopäästä tuppisuun. Ajattelutapa on tuttu. Jo antiikin kreikkalaisessa maailmassa argumentti johon ei osattu vastata saattoi johtaa vihjailuun jossa argumenttia pidettiin "suukapulana", ja hiljeneminen oli häviön merkki.
Tärkein ja ainut asia jonka skeptikon tarvitsee keskustelugenrestä oppia on seuraava. Skeptikko on keskustelussa aina ilkeä. Vaikeneminen on ilkeyttä. Ja kommentoiminen on ilkeyttä. Erimielisyys on maailmankuvien puutetta. Mutta skeptistä ajattelutapaa saa pilkata (ilmeisesti se ei ole maailmankuva ollenkaan, eikä siksi kuulu siihen mielipiteenvapauteen jota pitäisi kunnioittaa.)
Skeptikko määritellään häviäjäksi toimistaan riippumatta. Hänen tärkein roolinsa on se, että hänellä on valtaa. Hänellä on todellinen valita se, miten hänet tuomitaan häviäjäksi.
1: Tässäkään ei ole mitään uutta : Onhan kommentointi joillekin jopa sama kuin todiste siitä että näkemyksellä on kompetenssia. Tai että kommentointi johtuu automaattisesti kommentoijan vihasta asiaa kohtaan. Itse asiassa tämänlaisia "kruuna niin minä voitan, klaava sinä häviät" -pelejä on skeptikolle syötettäväksi tarjolla muitakin. Niiden luetteleminen esimerkkien ulkopuolelle ei sen sijaan liene erityisen olennaista tämän blogauksen idealle.
Miten surrealisti voi olla skeptikko?
Moni voisi ajatella että yliluonnollinen sopisi surrealistiseen elämäntapaan erityisen hyvin. Mielestäni he ovat väärässä. Ainakin omalta kohdaltani skeptikon osa on juurikin se luonteva ja kenties ainut jatkumo surrealistiselle suhtautumistavalleni maailmaan.
Minähän en hae outoa maailmasta "Kafkan tapaan", vaan "Harmsin tapaan". Eli en hae outoutta hulluudesta, vaan katson miten juuri terveenä pidetystäkin löytyy varsinaista hulluutta. Tätä kautta olen narri, joka kaivaa järjettömyyttä siitä jota pidetään järkevänä. Näin ollen en korosta taikamaailmoita. Sillä maailma ei tarvitse sellaisia ollakseen kummallinen paikka elää ja olla.
Siksi en nosta kritisoitavaksi hulluja jotka ovat jossain mielisairaalassa. He ovat hulluja joita pidetään hulluina. Heidän pilkkaamisensa olisi vain turhaa. Sen sijaan tärkeämpää on ottaa esiin asiat, joita niiden kannattajat pitävät "turhan tärkeänä". Enneunet sopivat usein tähän.
1: Tosin minun on pakko sanoa että Piho on kokemuksieni pohjalta erittäin miellyttävä ihmisenä. Toki hänkin ottaa asiansa hieman turhan vakavasti ja vain sen kautta ja määrittelee oman uskontonsa kautta asioita sitä kautta että ne eivät ole hänen omia mielipiteitään lainkaan, hän vain välittää Jumalan mielipiteet asiaan. Kaikki väärä usko, kuten buddhalaisuus, muuttuu tätä kautta saatananpalvonnaksi. Hän ei tee tätä rinnastusta ilkeyttään, toisin kuin moni muu tuntuu tekevän. Hän vain näkee maailman Jumalan ja Saatanan leikkikenttänä. Ja muuta ei ole. Ja Jumalalle on vain yksi tie.
___1.1: Esimerkiksi itse pidän "kristinuskoa", "saatananpalvontaa", "hindulaisuutta", "homeopatiaa" tai "skientologiaa" ja monia muita asioita yhtä epätosina asioina. Silti niiden erottelu toisistaan on minusta varsin kätevää.
Tätä kautta minua kiinnostaa se tietyntyyppinen hulluus jota esitetään rationaalisena ja jonka annetaan kävellä kadulla. Logiikkasaivartelullisia puolivoltteja heittelevä "Tortuca" tarjoaa mahdollisuuden äärimmäisen absurdin kohtaamiseen. Jos sitä itse rupeaisi sellaiseksi, olisi tietysti enemmän surrealistinen, mutta ei tietäisi sitä. Pyrinkin maksimoimaan ymmärryksen maailman kummallisuudesta.
1: Kyllä, katson olevani osa maailmaa. Esimerkiksi HK:n sinisen lenkin atomeja pomppii minussa kovasti. Samoin varmaan niitä erilaisia tyttöbakteereita, joilla lapsena muut pojat kiusi ja piti inhoina.
Kun käyn keskusteluun, en odota tulosta. On täysin selvää että "Tortuca" ei tule kääntymään. Sitä on turha odottaa. Sen sijaan voi odottaa niitä saivarteluja, joista sitten saa älyllistä hupia. Usein selityksissä kun korostuu koherenttius ja voi olla järkevän sijaan.
1: Tämä tietysti pakottaa käyttämään jotain mittaria. Sillä irrationaalinen on pakosti suhteessa rationaaliseen. Ja jos voidaan punnita onko asia järkevää vai järjetöntä, joudutaan käyttämään jotain joka erottaa ne toisistaan. Tieteellisyys on tässä melko turvallinen vaihtoehto. Toki tässä piilee vaara: Omasta näkemyksestä voi tulla pakkomielle ja sitten sitä ottaa itsensä liian vakavasti. Tätä kautta onkin hyvä korostaa että olen narri.
Kuitenkin on hyvä huomata että tässäkin nauretaan uskomuksille eikä ihmisille. Tätä kautta vertaaminen hullulle nauramiseen on väärin. On eri asia osoittaa hullua sormella, kuin käydä vakavasti hullun väitteet läpi ja löytää niistä järjettömiä asioita. Itse asiassa psykoosiin liittyy se, että "todellisuudentaju on vääristynyt." Jos joku näkee että kello on hämähäkki jolla on murhanhimoisia ajatuksia, voi ajatuksen surrealistisuuden tajuta ilman että tässä rähätetään ja pilkataan mieleltään järkkynyttä.
Toki oma lähestymistapani aja siihen että tiedän että keskusteluun osallistumiseni loukkaa. Kritiikin alla oleva kohde on hyvin usein sitonut identiteettinsä näihin asioihin, jolloin asian kritiikki näyttäytyy hänelle hänen itsensä pilkkana. (Mikä on itse asiassa on outoa ja siksi sydäntäni lähellä.) Asian ja itsen linkittäminen kertookin linkittäjän omasta maailmasta enemmän kuin skeptikon.
6 kommenttia:
"Yksi erittäin hyvä skeptismin periaatteista on terveen lähdekritiikin ja lähteiden tarkistamisen harrastaminen."
Tällaisen luin erään kristityn skeptikon blogista. Hän sanoi myös, että ennekkoluuloisuus ei kuulu skeptismiin, vaikka monet skeptikot näyttävät ennakkoluuloisia olevansakin.
Kaikkien tieteenharjoittajien alkeisiin kuuluu skeptismi. En ole ihan varma, muuttuuko joku asia "totuudeksi", jos sille löytyy riittävä määrä lähdemateriaalia, siis asioita, joita joku muu on tutkinut ja niistä kirjoittanut. Olen siis tiedekriittinenkin. Syystä, uskoisin. Niin kuuluukin olla.
"Kristitty skeptikko" on jaettavissa kahtia. On niitä skeptikoita jotka ovat kristittyjä. Ja sitten on niitä tunnustuksellisia kristittyjä jotka esittävät olevansa skeptikoita, kun esimerkiksi hyökkäävät uskonnollisin syin evoluutiota vastaan.
Kohta ei kerro kyseisen henkilön luokittumisesta juuri mitenkään.
Aito skeptikkokin tietää että lähdekritiikki on kullanarvoinen asia. Ja skeptikkona olo ei tarkoita samaa kuin kapeakatseisuus ja ennakkoluuloisuus tai häijyys. Itse asiassa tälläinen häijy ja kapeakatseinen tuomitsija on pseudoskeptikko.
Kuitenkin näitä "miten evosuut pannaan" -jotka käyttävät "skeptisyyden" nimeä näkemykselleen koska ovat jotain asiaa vastaan. (Likimain kuin laittaisi Maahanmuuttokriittisyys -> Maahanmuuttoskeptisyys -synonymisaation päälle) Heillä on kahdet kriteerit. Yhdet joihin vastustajan on sovittava, ja toinen jossa he itse ovat. Ja heillä on sellainen hassu tapa että jos joku ei hyväksy heidän näkemystään, on sulkusilmäinen, ei ole avoin. Jolloin lainaamasi kaltaisista toteamuksesta tulee syyttäviä leimakirveitä. Nämä ovat denialisteja.
Skeptikoksi tunnustautuvia tapoja olla on siis tavallaan kolme. Ja näistä kaksi on perussävyltään erittäin negatiivisia.
PS: Pelkkä lähteistäminen ei ole kovinkaan mitään. Unkurin tapaan "siksi esimerkiksi filosofisiin pohdiskeluihin perustuvat blogit ovatkin melkein poikeuksetta pitkäpiimäistä kopipeistattua sanahelinää. niissä lainataan foucaultia 128 kertaa, descartesia 149 kertaa ja nancya 184 kertaa, ja referoidaan ciceron puhetta murenan puolustukseksi."
Tälläisestä lähteistämisestä paistaa se että lainattu on vain auktoriteetti. Lähdekriittisyys siis puuttuu. On vain lähteen nuoleskelua
Minun kannattamassa tiedenäkemyksessä on tiede -epäily olennaisena osana mukana. Epäily vain on kontekstissa. Epävarmuus ei johda tietorelativismiin koska toiset asiat ovat perustellumpia kuin toiset eivät.
Totuus isolla T:llä. Sen olen ampunut maahan ajat sitten. Sen suhteen Pat Condell -sitaatin kuvaama. "I am agnostic fundamentalist. I don't know. And everybody else don't know either. And anyone who disagrees with me is a filthy infilden schwein. Sorry about the last part. But basicly, those are the rules."
Jos tuntuu epätoivoiselta ähmimiseltä väistämätöntä vastaan, en voi kuin onnitella. Kuulut ihmiskuntaan.
Olen kanssasi samaa mieltä suhteessa skeptismiin ja tieteeseen. Tai ainakin noihin sanoihin, joilla sen ilmaiset.
Tiede-epäilystä käytän itselleni käsitettä kriittinen näkökulma tieteeseen. Luulen jopa, että se on ainoa oikea (tulihan se sieltä) käsitys tieteestä.
Katson varmaan asioita liian luonnontieteelliseltä kannalta. Siellähän teorioita tulee yhtenään. Uskomatonta, että kvarkit olivat uusia asioita minunkin opiskeluaikoinani. Minun ei tarvitse pysyä tieteen kärjessä ymmärtääkseni, että paljon on vielä löydettävissä ja selitettävissä.
Minua on ihmetyttänyt jo kauan se, miten uskovaiset kannattavat nöyryyttä ja epädogmaattisuutta luonnontieteeliseen ajatteluun liitettäväksi.
Quinen perustelun kannalta kristillisyys tai muu usko on "ensimmäinen filosofia", joka asetetaan näköalapaikalle auktoriteetilla/arvaamisella. Se ei siksi ole lankku joka ollaan valmis vaihtamaan.
Näin epäilyn konteksti herättää tiettyjä kysymyksiä. Kuten sen, miten luonnontieteitä on parempi ja terveellisempi kyseenalaistaa kuin Jumalan olemassaoloa.
Quinen kannalta tilanne on juuri päin vastoin. Jumalaperusteluja kenties sovitetaan termodynamiikan lakeihin, mutta termodynamiikka on ja rullaa olipa Jumala niihin liitettynä tai ei. Siksi Quinesta on järkevämpää epäillä Jumalaa kuin termodynamiikkaa..
En tiedä miksi nöyryys ja ihmisen tietojen ja arvoiden kyseenalaistaminen ei koske sitä että ihmisen vakaumuskin on inhimillinen arvio.
Nyt vasta luin vastauksesi:
Olet oikeassa, ihmisen vakaumuskin on inhimillinen arvio...
Vakaumus muuttuu ja sitä voi arvioida, siis pitää arvioida. Tiede näyttää ainakin kehittyvän ja muuttuvan ja tarvitsee tähän jatkuvaa kritiikkiä, jatkuvaa arviointia.
Kristinuskon Jumala ei ole määritelmänsä mukaan muuttuva eikä kehittyvä. Kaikki tarvittava tieto Hänestä on jo ihmiskunnalla. Stabiili Jumala muuttuvassa maailmassa, jossa muutos on määritelty kehittymiseksi, ei tunnu kuuluvan joukkoon. Usko on absurdia, määritelmänsä mukaan.
Lähetä kommentti