Sivu manalaisen päiväkirjasta.

"Yhtä helppo on vastata kysymykseen, miksi kirjoitan. Se johtuu epätoivosta ja liiallisesta filosofisen kirjallisuuden lukemisesta. Onneksi kirjan kirjoittaminen on kuitenkin melko vähäinen vääryys ihmiskuntaa kohtaan. Muiden taideteosten tekeminen on suurempi synti. Kirjallisuus on kaikista taiteenlajeista hienotunteisin. Se ei tyrkytä viestiään äänekkäästi kuin musiikki eikä hyppää vastaanottajansa silmille kuvataiteen tai arkkitehtuurin luomusten tavoin, jotka tunkeutuvat niille altistuvan tajuntaan, halusi hän tai ei. Kirja pysyy hyllyssä ellei sitä ota esiin; sen sivujen kirjaimet eivät häiritse kenenkään rauhaa ellei kirjaa avaa. Kirjailijan on pakko olla sivullinen. Jos hän jää sivuttomaksi, leipä loppuu."
(Torsti Lehtinen, "Sika vai Sokrates")

Tämän julkistamisen jälkeen olen kirjoittanut puolitoista tuhatta juttua. 1500. Tähän liittyy tietysti perinne. Varoituksen vuoksi muistutan että tarinoiden mukaan blogeihin liittyy monenlaisia vaaroja ja varoituksia.

Vanhan ajan päiväkirjoissa oli lukot. Ne tekivät kirjoista yksityisiä. Kuitenkin ainakin minä osaan avata päiväkirjan kuin päiväkirjan lukon, joten ne ovat minulle avoimia ja julkisia. Internetin kohdalla tilanne on varsin erikoinen. Siihen suhtautuminen on hyvin kahtalaista. Karkeasti voisi sanoa - Matti Karia lainaten - että nuoret pitävät internettiä yksityisempänä kuin se on, ja aikuiset pitävät internettiä julkisempana kuin se on. Tätä kautta nettiblogikin on tavallaan päiväkirja jonka kaikki osaavat tiirikoida auki.

Itsekseen tekstit eivät pölähdä silmille, joten blogi itsessään ei ole suoraan hyökkäävä. Siitä tosin voidaan tehdä sellainen kommenttilinkkailulla, aktiivisella debatoimisella siihen viitaten. Ja muiden vastaavien konstien avulla.

Näin ollen hienotunteisesta päiväkirjasta voidaan tehdä aggressiivinen pamfletti. Tätä kautta blogiin saadaan toinen ulottuvuus. Tätä voisi sanoa vaikkapa "Afrikkalaiseksi käänteeksi". Nimi saadaan väännettyä Torsti Lehtisen "Sika vai Sokrates" -kirjan ideoiden pohjalta. Kirjan ensimmäinen kertomus on elämän kuvaus, jossa Lehtinen kertoo kokemuksistaan joita hän sai kun afrikkalaiset ja suomalaiset kirjailijat kokoontuivat yhteen. Afrikkalaiset kirjoittivat maailmaa paremmaksi - heistä kirjallisuuden tarkoitus oli muuttaa maailmaa. Suomalaiset taas olivat yksilökeskeisempiä ja heistä kirjallisuuden tuli tukea nimen omaan yksilöllisyyttä. Ihanteet olivat hyvin erilaiset.

Kirjailijoiden ihanteet ovat itse asiassa jollain tavoin toteutuneet kirjallisuuden ulkopuolella. Esimerkiksi valtioissa. Valtioissa ilmeneminen tapahtuu käytännössä jollain tavoin lakien ja byrokratian kautta:
1: Kommunistisesta marxilaisesta valtiosta rakentuu julkinen byrokratia, jossa yksilö on valtiota varten ja hänen roolinsa on auttaa muita.
2: Porvarillisessa kapitalismissa korostuu yksityinen byrokratia, jossa valtio on olemassa tarjotakseen asioita yksilöille. Valtio on yksilöä varten, yksilön kannattaa kuulua valtioon koska hän itse saa siitä jotain hyötyä.
+ Kun metsästäjä haluaa keihään ja seppä lihaa, toteutuvat tietysti molemmat.

Mutta koska aiheena on blogaaminen on jatkettava jo aloittamastani ja levitettävä ajattelua Kirjastojen ja televisiosarjojen hengen internetin puolelle, voidaan sanoa että viralliset sivustot edustavat hallitsevaa valtaa. Näiden virallisten kanavien rinnalla blogit ovat voivat olla mitä vaan. Osa edustaa virallista totuutta. Mutta moni edustavaa Nietzscheläistä vastavaltaa, joka ei muuten saisi ääntään kuuluville. Koska blogissa voidaan edustaa jotain jota virallisuus ei välttämättä kahlitse -sellsistakin jota vain yksi yksilö kannattaa. Blogi voi toteuttaa vastakulttuuria ja anarkiaa ja levitä silti ihmisten tietoisuuteen.

Anarkistisuus, vaikka onkin yksilökeskeistä, toimii kuitenkin usein aktiivisesti. Blogi voisi olla päiväkirjamaisuudestaan huolimatta sosiaalinen: Vuorovaikuttava voima jolla on dialogin kautta vaikutusta mielipiteiden muuttajana ja tätä kautta niillä voi olla osansa valtepelissäkin : Blogi voi olla sosiaalinen kiltistikkin : olemalla blogiystävällinen kommentoija tai/ja kommenttiystävällinen blogi.

Sitten on minun blogin kaltaisia epäsosiaalisia blogeja jotka tyytyvät tekemään hamstrauksia jotta eivät tuntisi että kaikki on mennyt hukkaan.
1: Ilmeisesti Sipuran mukaan siinä on jotain miehekästä. Naisellinen näkökulma olisi kai erilainen, taistelu siitä onko narsismi vai delete voimakkaampi.

En osaa olla kommenttiystävällinen blogaaja, enkä tiedä haluanko olla blogiystävällinen kommentoija. Olen hyvin individualistinen, mutta itseinhon sävyttämä.

Tämä blogi on siksi enemmän henkilökohtainen filosofinen päiväkirja, jonka tiirikointi nyt vaan sattuu olemaan harvinaisen helppoa. Se nyt vaan sattuu olemaan siinä pöydällä, ja jos siltä tuntuu, lukaise. Marginaaleihinkin saa töhertää, jos on tarpeeksi hyvä "huono maku".