John Wilkins laittoi esille sarjakuvan, joka valaisee induktion ongelmaa. Sarjakuvassa on relativisti, joka selittää että kaikki korrelaatiot ovat subjektiivisia. Kuvassa näytetään seuraavaksi kuinka toisella henkilöllä on pistooli, hän laittaa valot katkaisijasta kiinni, tulee pimeää ja kuuluu laukaus. Tämän jälkeen valokatkaisijaa painetaan ja valot syttyvät. Relativistia on ammuttu käteen. Pistoolikätinen mies kauhistelee sitä, mitä pimeys on tehnyt toisen kädelle.
Normaali ihminen tajuaa että relativistia on ammuttu : Ampuja on aikaansaanut korrelaation joka on valokatkaisijan painamisen ja valojen sammumisen välillä. Ja painanut liipasimesta joka on aikaansaanut seurauksen jonka lopputuloksena toinen on haavoittunut.
Periaatteessa on mahdollista että pimeys vahingoittaa relativistia. Tai että pimeyden aikana tilaan on tullut ulkopuolinen toimija joka on vahingoittanut relativistia, kenties kuvan reunan ulkopuolella on ollut ninja joka on häikäilemättömästi vain odottanut sopivaa hetkeä. Tai kenties relativisti on haavoittanut itse itseään ja unohtanut tämän. Monenlaisia tulkintoja sarjakuvan esitykselle voidaan kehittää.
Kaikki mahdolliset selitykset eivät vain tunnu oleellisesti yhtä hyviltä.
Humen induktiossa ongelmana on tietysti se, että emme voi vahvistamalla todistaa että liipasimen painallus väistämättä johtaa luodin lähtemiseen aseen piipusta. Kenties yhteys onkin sattumaa. Näkemys voi periaatteessa osoittautua virheelliseksi tiedoilla joita saamme tulevaisuudessa.
1: Kuten Humen kanan tapauksessa joka päivä lentäneet jyvät eivät todista että jyviä tulee joka päivä, se tekee siitä vain järkevän oletuksen kanalta. Mutta yksi päivä jona isäntä tulee kirveen kanssa kumoaa tämän induktion.
Korrelaatioilla on kuitenkin voimakkuus. Toiset asiat ovat todennäköisempiä ja koetellumpia. Tätä kautta niiden vertailukin on mahdollista. Se, että voidaan tehdä monenlaisia tulkintoja siitä mikä on mahdollista kenties todistaa absoluuttisen tiedon mahdottomaksi. Mutta se ei tarkoita sitä että toiset tulkinnat eivät olisi parempia kuin toiset. Tätä kautta kaikkien tulkintojen hyväksyminen ei ole kovin järkevää. Voimme parantaa tietämystä ja katsoa mitkä niistä ovat uskottavia ja mitkä kaukaa haettuja.
Kenties joskus selviää että mitään induktioita ei ole, mutta ne vaikuttavat tehokkailta työvälineiltä ; Jos induktioita ei ole, on vain erikoista että niillä näyttää olevan tehokkuutta. Toki voi olla mahdollista että olemme vaikkapa olleet onnekkaita, ja tämä on vääristänyt tulkinnat syy -yhteydestä. Mutta hyvä toimivuus on kuitenkin jonkinlainen indikaattori siitä että se voisi toimia.
1: Tässä toki astutaan Humen osoittamalla tavalla ikuiseen induktioon, jossa induktio osoitetaan induktiolla. Mutta tämä tehdään sentään "yksi askel kerrallaan". Absoluuttisen ja lopullisen tiedon sijasta meillä on vain "arvaus joka näyttää toimivan pirun hyvin ollakseen epätosi arvaus."
Toinen näkökulma tähän asiaan on tietysti tarkastelunäkökulmat. Itse asiassa jos sarjakuvassa on jotain kulttuurillista, se on se, että tarkastelemme sellaisia kappaleita kuin käsiaseet ja luodit. Määrittelemme jollakin tavalla systeemin kappaleet joiden interaktioita tutkimme.
Tätä kautta päästään Wilkinsin kommenteissa esiintulevaan perspektivismiin ; Siinä meillä ei ole mitään objektiivisia faktoja. Me olemme rajanneet mielivaltaisia tarkastelukohteita. Katselemme esimerkiksi että on hyvä erottaa tietyt atomit toisista ja kutsua tätä "ruudiksi" ja katsoa miten tämä interaktioi, "kaasuuntuu" "käsiaseessa" ja miten lopputuloksena on "haava" "ihmisessä". Jokainen tarkastelun kohde on mielivaltaisesti määritelty, mutta interaktiot eivät ole enää tämän jälkeen yhtä mielivaltaisia ; Tietoa syntyy kun erilaiset tarkastelupisteet ja näkökulmat liitetään yhteen ja katsotaan mitä tapahtuu.
Tämän vuoksi perspektivismissä ei kielletä että et voisi tietää toisen näkemystä. Sillä jos tiedät toisen totuudet ja tulkintametodit, kykene ymmärtämään mitä toinen tietää. "Totuus" rakentuu arkijärjen kannalta erikoisesti. Mutta se rakentuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti