Olen viime päivinä törmännyt eri tahoilla samantapaiseen esitykseen. Minua on kehotettu tutustumaan Antony Flewiin, joka on "Uraauurtavaa DNA -tutkimusta tehnyt Nobelisti joka havaitsi että DNA:ssa on liikaa informaatiota jotta se olisi voinut syntyä evoluutiolla." Tämä on varsin erikoinen tarina, jossa on todellisuutta vain nimeksi. Tämä on kuitenkin jännittävä esimerkki siitä miten käännytystoiminnassa leviää erilaisia juorupuhteita jotka vääristyvät matkan varrella siksi että jonkun muisti pettää, joku ymmärtää väärin. Ja tämä siirtyy suusta suuhun koska se tuntuu vakuuttavalta, eikä kaverin sanaa haluta kyseenalaistaa että joku ei vain luulisi että tässä ollaankin kritisoimassa Jumalaa ja etsimällä väkisin syitä joilla luopua uskosta.
Ensi alkuun on toki ihmeteltävä jo itsessään sitä, että miten tästä kääntymisestä pitäisi oikein vakuuttua. Esimerkiksi kääntymiskertomuksia kreationisteista evoluutikoiksi on tiedemiesten parissa. Stephen J. Godfrey halusi opetella evoluutiota jotta voisi murskata sen, mutta vakuuttui fossiiliaineiston kautta siitä että evoluutio on totta. Christopher Smith taas uskoi ennen kirjaimelliseen Raamattuun ja uskoo nyt evoluution todisteiden vuoksi siihen että Raamattu on vertauskuvallinen. Tuskin kukaan rummuttaa näitä kertomuksia ja esittää että tämän pitäisi jotenkin käännyttää kristityt.
Psykologisesti kääntymiskertomukset eivät ole kovin tehokkaita : Ne herättävät ryhmäpaineen ja assimiloinnin kautta vaikutelman siitä että kyseessä on "jenginpetturi ja takinkääntäjä". Nämä kertomukset vahvistavat juuri kääntyneiden maailmankuvaa ja tiivistävät ryhmään jo kuuluvien ryhmäpainetta.
Flewn tapaus on kuitenkin hyvä tuntea. Sillä hän on klisee/klassikko.
Ulvova susi!
Antony Flew on olemassa. Hän ei ole biologi, saati nobelisti. Hän on filosofi. Ei kovin tunnettu sellainen, hänen tuntemisensa ei ole kuulunut edes yleissivistykseen. Hän on kuitenkin ollut jonkin verran julkisuudessa koska hän on ollut ateisti. Hän oli "Rationalist Internationalin" kunniajäsen.
Flewin kuuluisin tekstinsä on melkoisen lyhyt, "Theology and Falsification" , jossa hän perustelee sitä että ateismin pitäisi olla perusoletus, jonka kumoamalla jumaluus osoitetaan. Syynä oli se, että Jumala voitaisiin aina suojata kaikelta kritiikiltä keksimällä vastaesimerkkejä. Flew näyttää miten tämä onnistuu ja tätä ideaa soveltamalla se todellakin onnistuu. Flewn kuuluisin ateistinen tuotos ei siis ole "montaa sivua" pitkä. Sillä on kuitenkin ollut pituuttaanmerkitystä ateistisessa perinteessä.
Flew toi esille myös "No True Scotsman" -argumenttivirheen, eli jos jonkin ideologian sanotaan olevan hyvä ja esitetään ideologian kannattaja joka on paha, suojellaan väitettä kehittämällä väite että negatiivinen esimerkki ei ollutkaan "aidosti" ideologiassa. Tämän takanahan on kehäpäätelmäluonne, joten tätä kautta ideologia voidaan kritiikki -immunisoida. Idea muistuttaa itse asiassa hieman "Theology and Falsification" -artikkelin takana olevaa kritiikiltä suojautumisen strategioita.
Poika huutaa sutta.
En olisi tiennyt Flewistä juuri mitään, ellen olisi törmännyt väitteeseen hänen kääntymisestään vuonna 2001. Silloin esitettiin että hän olisi kääntynyt. Flew itse kiisti tämän jyrkästi. - Lausunto itse asiassa jopa käännettiin suomeksi ja se on yhä luettavissa internetissä. Flew uskoi että syynä oli hänen "The Journal of the Society of Humanist Philosophers" -lehdessä olevien kannanottojen vääristymisestä. Uskovaiset olivat vain kovasti innolla napanneet kääntymisen ja käyttivät sitä laajasti levittäessään ilosanomaansa.
Sitten susi tulee.
Anthony Flew kuitenkin kääntyi. - Ja minulla meni aikaa väärinkäsityksessä koska muistissani oli se vanha juoruksi paljastunut väite kääntymisestä. Eli minulle kävi juuri kuten sutta huutavasta pojasta kertovassa tapauksessa. Sadussakin susi tuli, mutta kukaan ei uskonut koska asiasta oltiin valehdeltu aikaisemmin.
Flew kuitenkin kääntyi oikeasti. Hän ei muuttanut mieltään uskontokritiikistään, vaan vakuuttui ajatuksen kautta että maailma on liian hienosäädetty ollakseen luonnollinen. Esimerkiksi C. S. Lewisin argumenttia moraalisuudesta hän ei pidä edelleenkään. Eikä moraalin oikeuttaminen uskollakaan tunnu hänestä pätevältä edelleenkään.
Kääntymisen luonne ei ollut kääntyminen kristityksi vaan deistiksi. Hän uskoo jonkinlaiseen jumaluuteen. Flew ei kuitenkaan usko kuolemanjälkeiseen elämään tai ilmestyksiin perustuviin uskontoihin. "he is still quite certain that the Gods of Christianity or Islam do not exist, that there is no revealed religion, and definitely no afterlife of any kind (he stands by everything he argued in his 2001 book Merely Mortal: Can You Survive Your Own Death?). But he is increasingly persuaded that some sort of Deity brought about this universe, though it does not intervene in human affairs, nor does it provide any postmortem salvation. He says he has in mind something like the God of Aristotle, a distant, impersonal "prime mover." It might not even be conscious, but a mere force." Humanist Networkissa Flewn kääntymyksen luonnetta selvitettiin vuonna 2004 syntyi juttu "No longer atheist, Flew stands by "Presumption of Atheism"". Siinä Flew paljastaa että "I'm quite happy to believe in an inoffensive inactive god". Flewn käsityksen mukaan kristillisyyteen ja islamiin liittyvä Jumala on julma ja hyökkäävä.
Flewn kanta hienosäätöargumentteihinkin on kääntymyksestä huolimatta varsin leppoisa. Tämä selvisi kun BBC Radio4:sella Joam Bakewell haastatteli Flewiä: Hän sanoi "I don't think it proves anything but that it is entirely reasonable for people who already have a belief in a creating God to regard this as confirming evidence. And it's a point of argument which I think is very important - to see that what is reasonable for people to do in the face of new evidence depends on what they previously had good reason to believe." Argumentti ei pakota kääntymään jumaluuteen uskovaiseksi, vaan se ikään kuin antaa luvan olla rationaalinen uskovainen. Tämä konteksti on hyvin tärkeä, mutta se tuntuu unohtuvan kun Flewistä puhutaan asiallisestikin.
Suden sanotaan olevan lammasten vaatteissa.
Flew kirjoitti kääntymisestään kirjan "There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind". Kirjaan liittyvien haastattelujen ohessa Mark Oppenheimer huomasi erikoisia asioita: Flew ei osannut määritellä kirjassaan olevia käsitteitä, edes sellaisia kuin "abiogenesis", joka oli keskeinen hienosäätöargumentissa jossa käsiteltiin elämän syntyä. Kun kirjassa kerrottiin pitkästä kirjeenvaihdosta Gary Habermasin kanssa, Flew muisti että oli ehkä joskus tavannut hänet livedebatissa ("He and I met at a debate, I think"). Kirjan argumentit eivät olleet jutuissa keskeisessä sijassa, Flew oli innokkaampi puhumaan muista aiheista. Ja kun häneltä kysyttiin kirjan valmistumisesta, oli lausunto ""This is really Roy’s doing," he said, before I had even figured out a polite way to ask. "He showed it to me, and I said O.K. I'm too old for this kind of work!"" Tästä heräsi laajoja epäilyjä. Kirja oli kirjoitettu Roy Varghesen ideasta, ja hän oli auttanut sen tekemisessä. Oppenheimer tiesi että usein kirjoilla on "haamukirjoittajia". Esimerkiksi Charles Barkley oli nostanut meteliä siitä että häntä lainattiin väärin hänen omissa muistelmissaan. Flew vieläpä kertoi että hän oli vanha ja kärsi vaikeuksista: "he suffers from "nominal aphasia," or the inability to reproduce names."
Myös Anthony Gottlieb tutki kirjaa ja havaitsi että osat, joissa olitiin vaadittu Flewn osallisuutta, kuten kohdat joissa kerrotaan hänen elämänvaiheistaan, ovat kielellisesti hyvin erilaisia kuin muut kohdat. Erityisesti huomiota herätti se, että brittiläiset sanamuodot, Flew on britti, jäävät pois juuri älyllisesti vaikeammissa kohdissa, joissa taas on paljon amerikanenglannissa käytettyjä ilmaisuja. Kieli oli niin erilaista että oli kuin kohdilla olisi kaksi eri kirjoittajaa, jotka asuvat eri maissa.
Tämä herätti kovia epäilyjä siitä oliko Flew vain hyväksikäytetty sätkyukko. Joku jonka vanhuutta ja siihen liittyviä psyykkisiä ongelmia hyväksikäytetään ja josta on tehty kulissi jonka takana kirjoitetaan kristillistä propagandaa josta Flew ei itse ole edes tietoinen. Asiaa ei auttanut esimerkiksi se, että Flew käsitti väärin - peräti klassisella tavalla väärin - elämän synnyn ja evoluution suhteet. Hän moitti evoluutioteoreetikko Dawkinsia siitä että tämä ei ollut pyörinyt elämän synnyn ympärillä. ("has never been reported as referring to any promising work on the production of a theory of the development of living matter")
Flew kuitenkin näytti että hän ei ole uhri : "My name is on the book and it represents exactly my opinions. I would not have a book issued in my name that I do not 100 percent agree with. I needed someone to do the actual writing because I’m 84 and that was Roy Varghese’s role. This is my book and it represents my thinking." Itse uskon että syynä on juuri Flewn vanhuus. Hänellä on vaikeuksia muistaa sanoja, joten on luonnollista että arkiset asiat ovat hänelle helpompia ilmaista. Prosessoijan tarvitsee hakea termit mutkikkaampien selityksien kautta vaikeammissa asioissa. Näin kielelliselle erollekin saadaan viaton syy.
Susi saa Nobelin.
Flew itse asiassa sai eräänlaisen palkinnon. Antony Flew sai "Phillip E. Johnson Award for Liberty and Truth" -palkinnon. Johnson on Intelligent Designin perustaja. Erikoinen asia on se, että ensimmäisen "Phillip E. Johnson Awardin" sai hän itse. Palkinto ei ole kovin arvostettu, sitä voidaan itse asiassa pitää pseudotieteilijöiden PR -tempauksena. Tilanne on sama kun jos minä alkaisin jakamaan "fiksuuspalkintoja" ja antaisin ensin palkinnon itselleni ja aina silloin tällöin muistelisin niitä jotka ovat erityisesti hivelleet minun maailmankuvaani ja edistäneet minun asiani edistymistä julkisuudessa.
Oma valintani tämän palkinnon ja seppukun välillä olisi vaikea, mutta johtaisi kuitenkin täpärästi arvostetumpaan vaihtoehtoon. Siihen seppukuun.
Kirjoittaja on hieman pahoillaan siitä että otti levinneen kuulopuhejutun esille ja ikään kuin egoboostasi dokumentteihin sidotun kuvauksen tapahtumista. Sen esilletuominen valottaa kuitenkin sitä, mitä valtaosa uskovaisten kanssa keskustelusta on. Heidän juttunsa vilisee vääristymiä, joiden takaa totuuden haaliminen vaatii usein paljon enemmän työtä kuin viitsisi. On helppoa heittää juttuja Nobelista, vaikeampaa on lukea aiheeseen liittyvät artikkelit ja keskustelut jotka kulkevat eri lehdistöissä ja eri medioissa, jotka edustavat täysin eri maailmankuvia... Minun tämänlaista vittuilua voi vähentää helposti olemalla syytämättä kuulopuheita, puolitietoja ja silkkoja virheitä ja vääristelmiä. Moni tietysti yhdistää tämän yksilöiden asennevammaan kohdistuvan pilkan Jumalan vihaamiseen. Mutta he sekoittavat keskenään uskovan ja Jumalan. Ehkä siksi että he eivät itse asiassa esittävät itsensä sellaisina tietäjä -auktoriteetteina jotka ovat aivan yhtä kaikkivoipia kuin Jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti