Niputtaminen.

Lueskellessani "Metro" -lehden aina yhtä koomista tekstiviestipalstaa, törmäsin kommentointiin. Siinä henkilö mainitsi että "kun kristinuskoa kritisoidaan, niin pitäisi sitten poistaa sairaalat, lastenkodit ja muut vastaavat, joita kristinuskon nimissä on tehty."

Tämä on monella tavalla erikoislaatuinen kommentti. Sen ansio on siinä, että se tuo esiin sen tosiasian, että uskonnon nimissä on tehty muutakin kuin pahaa. Samaan tapaan kuin uskonnon nimissä on vainottu ja tehty pahaa, se ei ole kaikki.

Suunnilleen tähän sen ansiot sitten jäävätkin. Tästä lyhyestä kommentoinnista nimittäin löytyy ainakin seuraavia virheitä. Tämä on ehkä yksi parhaista monen argumenttivirheiden tiivistämisestä lyhyeen, minkä olen tavannut koskaan. Olen toki huvikseni yrittänyt rakentaa virheargumenttitiivistelmiä itsekin, mutta se on vaikeaa. Tuntuu että joiltakuilta tämä tiivistäminsen sujuu kuin luonnostaan. Sen täytyy olla eräänlainen lahja. Hieman kyseenalainen lahja ajatella erityisen tiiviisti väärin:
1: Väärä dikotomia, jossa ajatellaan että jos ideajoukko A+B+C+D on kristinuskon sisältö, niin jos vastustat vaikka A:ta tai kristinuskoa se tarkoittaa että vastustat koko settiä A+B+C+D. Tosiasiassa kahtiajako ei ole tämänlainen. Joku aate voikin kannattaa vaikka B:tä ja C:tä, vastustaa A:ta ja pitää D:tä yhdentekevänä mielipidekysymyksenä ja lisätä tähän vielä kannanoton E. Eri aatteita voidaan rakentaa samoista palasista.
2: Straw man eli olkiukko, eli virhe jossa vastustajan suuhun laitetaan asioita. Siinähän vihjataan että jos henkilö vastustaa kristinuskoa, hän vastustaa myös näitä asioita. Tämä määrittelee toisen puolen kannan sellaiseksi, jota sen piirissä ei kannateta.
3: Ad hominem -eli herjaaminen. Siinähän vihjataan että jos henkilö vastustaa kristinuskoa, hän vastustaa myös näitä asioita, ja tämä tekee hänestä moraalittoman ihmisen.
4: Slippery slope, eli viettävä pinta. Tässä virheessä esitetään skenaario, jossa yhden osan kritisointi johtaa kamaliin asioihin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Se on selvästi yliammuttu.
5: Non sequitur, eli "ei seuraa". Tässä tarkoitetaan sitä, että jos A:n kannattaminen tarkoittaa B:tä ei tarkoita että B:n toteutuminen tarkoittaisi A:ta. Eli jos kristittynä olo tarkoittaa sitä että kannattaa tiettyjä asioita, ei näiden asioiden kannattaminen tarkoita sitä että olisi välttämättä kristitty.

Lisäksi jos sen asennemaailmaa katsotaan, se on aika erikoinen, koska se perustuu niputtamiseen, vastapuolen määrittelyyn ilman että se on tämän kanta. Ja ennen kaikkea siihen, että se rakentuu siihen että samanaikaisesti (1) Arvot ovat yhteisiä, eli ateistikin katsoo kannattavansa näitä asioita. Muutenhan niihin ei vedottaisi, koska ei uskottaisi että se tehoaisi argumenttina näihin kriitikoihin. (2) Arvot ovat samanaikaisesti kristillisiä, koska ilman kristinuskoa niitä ei ole. Tällöin yhteiset arvot omitaan nimen omaan kristillisiksi arvoiksi. Vastapuoli ei siis omista niitä, vaan lainaa ne. Kristityillä on tekijänoikeus tai muu yksinvaltainen oikeus kannattaa näitä asioita ja pitää niitä hyvinä. Muutenhan kristinuskon kritiikki ei tarkoittaisi näiden asioiden poistopainetta.

Näin ei voida kuitenkaan tehdä, koska ideologiat muuttuvat. Otan tästä esimerkkejä.
1: Hänen nimensä oli Jeesus. Hän noudatti elämässään juutalaisuutta. Hän oli selkeästi juutalainen. Hän kuitenkin kritisoi fariseusten tiettyjä toimintoja. Lopputuloksena syntyi kristinusko, jossa monista juutalaisuuden arvoista oltiin luovuttu ja otettu toisia tilalle. Ei voida silti sanoa järkevästi että juutalaiset voisivat kieltää kristityiltä vaikkapa monoteismin sen perusteella että "he olivat ensin". Kristinusko on järkevästi oma erillinen ideologia, jonka arvo ja ideoiden yhdistelmä on sen piiriin kuuluva. Juutalaisilla ei ole lupaa määrittää kristinuskoa.
2: Toinen esimerkki on Martti Luther teeseineen. Hän ei halunnut kumota katolista kirkkoa. Hän halusi puuttua sen sisällä oleviin pahoihin käytäntöihin ja puhdistaa se. Tällöin hän vastusti osiaa, mutta ei kokonaisuutta. Katoliset toki yrittivät leimata häntä vaikka miksi, mutta tämä ei luterilaisista tai katolisen systeemin ulkopuolisista ollut yhtään perusteltua. Seurauksena syntyi oma aate. Vaikka sitä ei aluksi haluttu sellaiseksi tehdä, siitä syntyi sellainen. Kristinusko on nykyään ihan järkevästi katsoen "autonominen aate": Katoliset eivät siksi voi sanoa että "Kun vastustatte paavia, on teidän vastustettava myös lähimmäisenrakkautta ja Jeesusta." Tai voivat, mutta se on virheargumentti, joten he eivät voi tehdä sitä perustellusti - Pelkkä vastaväite yhdistettynä "koskaan" ei ole välttämättä argumentti.
3: Kolmas idea on modernismi ja humanismi ja kristinusko. Näiden vaikutus kristinuskoon näkyy selvästi, koska voimme ajallisesti katsoa niiden perinteitä ja verrata niitä nykyhetkeen. Kristinusko on muuttunut. Onkin hyvä katsoa missä vaiheessa muutokset astuvat mukaan kuvioihin. Jos se on lainaa sen ajan muista virtauksista, kristinusko on lainannut elementit siitä:
___3.1: Ehkä suurimmat vaihtelut liittyvät kristinuskon suhteessa uskoon ja tekoihin. Voidaan sanoa että kahtiajako on laaja ja voimakas. Osan mielestä teot eivät usko, ratkaisevat. Tällöin voidaan sanoa että he uskovat että uskonto pelastaa, Jumalalle kuuliaisuus on keskeisin elementti. Toiset taas ovat sitä mieltä että nimen omaan usko pelastaa, ja että uskonnolla ei ole asian kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Silloin usko on tärkein elementti. Osa taas on sitä mieltä että kristityn täytyy "seurata Jeesuksen opetuksia", jolloin he seuraavat dogmaa.
___3.2: Paljon vaihtelevuutta on ollut suhteessa luontoon; Eläinoikeudenkäyntien aikana ihminen ja luonto pistettiin yhteen, sittemmin se erotettiin siitä. Nyt olen törmännyt moneen kristittyyn, joka korostaa luontosävyjä ja yhteyttä siihen, jo Jumalan käsky asettaa ihmisen hallitsemaan eläimiä voidaan katsoa luonnon suojelemisen ja vaalimien käskyksi. Valta tuo mukanaan vastuun ja kehoituksen kunnioittaa Jumalan luomuksia. Tosin jotkut myös vastustavat James Inhofen tyyliin esimerkiksi ilmastonmuutosta epäraamatullisena YK -propagandana. Luonto ei siis ehkä ole keskeisin asia kristinuskossa, vaikka siihen otetaankin vahvoja kannanottoja. Kyse on enemmän ihmisestä. Sen vuoksi muutokset ja erimielisyydet aatteen sisällä ovat yleisiä.
___3.3: Vallankäytön suhteen se on muuttunut paljon: Ensin se oli vainottu uskonto, sen jäseniä heitettiin leijonille roomassa. Sen jälkeen siitä tuli vainoava uskonto; Noitavainot, joita etenkin protestantit harjoittivat vaikka vain katolisen inkvisiition osuus onkin saanut näkyvyyttä ovat tästä hyvä esimerkki. Selvää on että esimerkiksi ruotsin noitavainot, jotka olivat protestanttien tekemiä, näyttävät että luterilaisuus ei poistanut noitavainoja. Humanismin ideoiden myötä tämä osuus on poistunut. Humanismihan otettiin kristinuskon piirissä hyvin; Sen ajateltiin olevan sitä, mitä Jumala on ihmisten halunnut seurata. Tätä kautta nämä seikat eivät ole olleet alunperin kristinuskoa.
___3.4: Mutta humanismi on vaihtanut kristinuskon primaariuskonnosta sekundääriuskonnoksi: Yhteisöstä ja kuuliaisuudesta on siirrytty yksilöllisyyteen ja ymmärtämiseen. Tottelevaisuudesta on siirrytty ymmärrettyyn valintaan.
___3.5: Modernismin myötä uskova on muuttunut kaitsettavasta asiakkaaksi. Eli uskonto joutuu perustelemaan olemassaolonsa. Ennen uskovaa ohjattiin, nyt uskovalle on selitettävä miksi uskonto on hyvä asia.
___3.6: Myös sananvapaus ja uskonnonvapausasenteet ovat muuttuneet. Ennen sananvapaus ja uskonnonvapaus ei olleet niitä asioita, joihin argumentit sidottiin. Uskonnonvapautta ei ollut, ja sitä vastustettiin koska se tarkoitti lupaa eikristillisyyteen: Nythän kaikki olivat kivasti kristittyjä. Nykyisin uskonnonvapaus taas on yksi tärkeimmistä keinoita joilla kristinuskon lupaa olla olemassa perustellaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että uskovaiset olisivat tekopyhiä. Arvomaailma on vain muuttunut. Laajemmassa mielessä ne eivät ehkä ole kristinuskolle ominaisia piirteitä, (1) joita ei ole muilla ja (2) jotka sillä ovat olleet aina. Se ei ole kumpaakaan tyyppiä. Silti nykyään ne ovat kristinuskossa tärkeitä ja paljon käytettyjä arvoja. Nykykristillisyydessä ne ovat keskeisiä.
___3+: Olennaista on se, että näitä muutoksia on tehty paljon. Kristinusko on muuttunut sisäisesti valtavasti. Silti ei voida sanoa että kristinusko olisi humanismia, tai että humanismi olisi kristinuskoa. Tosiasiassa lainaamista on tapahtunut molempiin suuntiin, ja molemmat ovat silti vapaita erillisiä ideologioita. Moni on tietysti molempia. Olennaista on kuitenkin se, että kumpikaan puoli ei voi omia arvoja, ja vielä vähemmän liittää näihin arvoihin jonkinlaisia tekijänoikeuksia. Kristityt eivät ole humanisteja jotka uskovat jumalaan, eivätkä humanistit ole ihmisiä joilla on kristinuskon arvot ilman pakotetta uskoa kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan.

Ennen kaikkea niputtaminen on kuitenkin sen esittäjälle usein erittäin haitallista. Sillä esimerkiksi tuo Metro -lehden kommentti tuskin rakentaa. Sen sijaan ateisti kokee että häntä on väärinesitetty ja loukattu. Tämä ei taatusti vähennä kristinuskon kritiikkiä, vaan lisää sitä. Tämä viesti siis lisää eripuraa eikä vähennä sitä, vaikka pinnallisesti sen sanamuoto vihjaasikin kritisoinnin vähentämishaluihin. Mutta vielä tärkeämpi asia on siinä, että jos uskonto niputetaan tällä tavalla, se muuttuu sellaiseksi että koko paketti on otettava sen sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uskonto tekee jotain pahaa, sitä ei voi kritisoida leikkaamatta mukaan muita elementtejä. Tällöin ratkaisu on poistaa koko uskonto. Niputtamalla kritiikin alaiset asiat kaikkiin, käy helposti niin että ne pahat asiat katsotaan poistamisen arvoisiksi, jolloin hyvät asiat menevät helposti pesuveden mukana. Tätä kautta käsittelemäni uskovaisen asenne laajemmin voi vaikeuttaa kristinuskon asemaa yhteiskunnassa paljonkin. Ehdottomuus ja kaiken niputtaminen voi johtaa koko nipun kritisoimiseen ja sen aseman vaikeuttamiseen niiden huonojen yksityiskohtien sijasta.

Uskovaisten elämän vaikeuttaminen taas ei ole ainakaan minun tavoitteeni. Suomessa on uskonnonvapaus (johon muös ateisminvapaus on liitetty.)

Mielestäni jo se, että ihmiset, niin ateistit, uskovaiset kuin agnostikotkin pistetään asemaan, jossa on valittava leiri kahdesta vaihtoehdosta ja vastustettava aina sitä toista puolta, jotta ei sortuisi jonkin sortin valapattoisuuteen, on outo. Mielestäni uskon oikeutta ei tarvitse lainkaan perustella muille, ellei siihen liity pahoja asioita. Ja silloinkin uskonto voi puhdistaa itsensä poistamalla sen pahan aineksen. Tällöin jäljelle jää uudistunut uskonto. Siksi esimerkiksi nykyistä kirkkoa ja sen uskovaisia on aika hassu moittia noitavainoista, koska he eivät niitä enää kannata. Heidän kannattamansa kristinusko ei yksinkertaisesti ole sisällöllisesti kovinkaan samanlainen, kuin mikä se oli aikanaan. Kristinuskon ainoita pysyviä asioita taitaa olla Jeesus ja hänen uhrinsa.