Diskurssianalyysissä etsitään sanamuotoisesta lähteestä erilaisia ideologisia näkemyksiä. Siinä kartoitetaan ja luokitellaan ihmisiä, tai oikeastaan olisi parempi sanoa että heidän tekstejään ja puhettaan. Esimerkiksi ihmisiä voidaan tunnistaa kohtalouskoisiksi vastuunvälttäjiksi jotka poistavat vastuun ongelmistaan ulkopuolelle tähän vetoamalla ulkoisiin, itsensä ulkoisiin, tekijöihin.
Tässä on huomioitava, että kokonaisuus ratkaisee: Diskurssianalyysissä osat tulkitaan suhteessa kontekstiin, ja konteksti syntyy kokonaisuudesta; Jos jokin tulkintatapa ei sovi kokonaisuuteen osissa, se vaihdetaan sellaiseen joka sopii. Tästä syntyy tilanne, jossa osat tulkitaan kokonaisuuden kautta ja kokonaisuus osien kautta. Tilanne on ymmärrettävä, kun sitä ajattelee verkoston kautta. Kun kaikki osat sopivat yhteen, on verkko eheä. Puheen ollessa kyseessä sanojen lisäksi jopa tauotuksilla saadaan irti erilaisia tietoja ajattelusta.
Diskurssianalyysissä etsitään usein vallankäytön ja ideologian merkkejä. Tälläinen löytyy helposti esimerkiksi homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden kohdalla. Nämä voidaan luokitella. Kun tunnetaan sellainen luokitus jota arkikielessä kutsutaan nimellä "kaappihomo" - homoseksuaali joka ei tunnusta taipumustaan vaan mahdollisesti jopa näyttelee heteroseksuaalia - mutta ei tätä vastaavaa sanaa "kaappihetero", tiedetään että yhteiskunnan paine osoittaa vain toiseen suuntaan. Se kertoo siitä, että homoutta ei suvaita yhteiskunnassa, tai ainakaan joillain sen osa -alueilla. Tämä vallankäyttö ajaa homoseksuaalit piileskelyyn.
1: Olennaista on huomata, että vallankäytön huomaaminen ei vielä kerro juuri mitään siitä onko homoseksuaalisuus oikein vai väärin. Se kertoo vain että siihen liittyy ideologista vallankäyttöä.
2: Vallankäytön löytyminen ei kuitenkaan kerro juuri mitään itse ihmisestä: Ihminen voi esimerkiksi kohdistua vallankäytölle aivan puhtaasti sen vuoksi että hän uskoo jotakuta toista. Tällöin hänellä ei ole välttämättä mitään tiettyä näkemystä asiasta. Hän vain seuraa muiden ohjeita, eikä mieti niiden kaikkia seurauksia. Henkilön sisäinen tila kartoitetaan psykologisilla keinoilla. Toki täydentäminen on mahdollista. Mutta diskurssianalyysi ei sitä tee.
Diskurssianalyysissä katsotaan usein vertauksia, negatiivisia ja positiivisia ja sellaiseksi kulttuurissa ja kontekstissa tarkoitettuja sanoja. Näiden lisäksi tuijotetaan sellaisiin asioihin, joita aion käsitellä tässä tarkemmin. Tämä asia on "se, mikä ei muutu, se mikä muuttuu". Tässä kokonaisuudessa on luonnollisesti mukana sekä se, mitä sanotaan että se, mitä ei sanota. Idea on karkeimmillaan se, että katsotaan missä joustetaan ja missä ei. Tilanne vertautuu oikeastaan melko hyvin "syy vai tekosyy" -mietintään; Jos ideologia sitoo jonkun kannan oikeaksi, silloin sille etsitään helposti tukea muualta ja näitä kutsutaan sen perusteluiksi. Ne ovat kuitenkin tekosyitä, jos tilanteen vaihtaminen ei vaikuttaisi itse asiaan. Ero on arkitilanteessa siinä, että joko ostamme jonkun tuotteen siksi että tarvitsemme sitä, ja joskus ostamme tuotteen siksi että muillakin on samanlainen ja sitten vain selitämme vaikka äidille ja isille että miksi tarvitsemme sitä. Vaikka äiti ja isi kuinka selittäisivät nurin kaikki argumenttisi jotka vetoavat erilaisiin pragmaattisiin etuihin, keskustelu tuskin vaikuttaa mihinkään. Koska kyse ei alun perinkään ollut tästä asiasta.
Tätä kautta esimerkiksi oikeistopolitiikasta löytyy helposti erilaisia ajan mukana muuttumisia; Ennen sen sisällä kannatettiin järjestelmää, hallittavuutta. Nykyisin taas kaupan vapautta korostetaan. Sen sijaan yksi asia on, jota oikeistopolitiikka on tukenut aina. "NO TAX" ~ "Ei veroa". Tästä voidaan päätellä että verotus on se olennaisin kohde, asian ydin. muu on neuvoteltavissa. Toki tätä voisi kritisoida muutamalla tavalla. Esimerkiksi sanomalla että kaupanvapautta on kannatettu ennenkin, ja nykyäänkin joku haluaisi hallintaa. Tämä itse asiassa on totta, mutta olennaista onkin huomata että oikeistopolitiikan yleinen sävy määräytyy massojen mukaan. Siksi hyvä syy onkin miettiä yleistymisen syytä. Eli ei tuijoteta keksimisvuosilukuja, syntymisen syytä, vaan keskittyminen olisi siirrettävä johonkin olennaisempaan. Tästä tuloksesta ei voida kuitenkaan päätellä, että oikeistolaiset olisivat ahneita rikkaita ja hyvätuloisia, jotka haluavat rohmuta kaiken itselleen; Voi olla että heitä kiinnostaa motivointi työhön, josta verottomuus on ikään kuin äärimmäinen seuraus; Diskurssianalyysi ei siis kerro tästä asenteesta, tähän tarvitaan avuksi psykologiaa. Samoin se ei kerro siitä, onko tämä verovapauden kannattaminen oikein vai väärin. Tämä kertoo vain että siihen liittyy taustalle selvä ideologia.
Toinen, hieman provosoivampi esimerkki, löytyy abortin kohdalla. Sillä tässä löydetään implisiittinen, lausumatta jättänyt, ideologia, joka sävyttää koko aihepiiriä koskevan keskustelun. Tämä eroaa verokohdasta siten että oikeistolaiset sanovat kannanoton verotuksesta ääneen. Ääneen aborttia vastustetaan yleisesti sen vuoksi että se on murha. Kun asiaa tarkastellaan kokonaisuuden kautta, eli tutkittavaksi otetaan myös muut asiaan liittyvät asiat, huomataan että se, mistä on kyse, ei ole elämän suojelun ideasta, vaan rankaisuideasta. Tästä löytyy melko paljon todisteita. Otan tästä muutaman esimerkin.
1: Samat kristillisoikeistolaiset tahot, jotka vahvasti vastustavat aborttia, vastustavat myös kondomeista ja muusta ehkäisystä kertomista. Tämä ei ole konsistentti tapa kohdella alkoita, koska jos abortti on murha, silloin ehkäisy vähentää tarvetta tehdä niitä. Tämä vähentäisi murhia paljon. Sen sijaan se on täysin konsistentti rankaisuteeman kanssa. Jos ehkäisystä ei tiedetä, silloin siitäö voi tulla raskaaksi epätoivotulla tavalla, jolloin synnintekijä kohtaa oikeutetun rangaistuksen jo maan päällä.
2: Samat tahot kritisoivat melkoisen yleisesti myös rokotusta papilloomavirukseen. Rokote suojaa paitsi äitiä, myös sikiötä. Jos elämä olisi arvokas ja hengen riskeeraus jolle voisi tehdä jotain yksinkertaista, olisi hyvä asia, silloin rokotetteeseen pitäisi juuri kannustaa. Rangaistusteemaan tämä kielto sopii jälleen hyvin. Esiaviolliseen seksiin liittyy nyt konkreettinen tauti, jota voidaan hyvin pitää "oikeutettuna rangaistuksena".
3: Erityistilanteet joihin aborttia sallitaan useammin liittyvät insestiin ja raiskaukseen. Tässä vihjataan sanan tasolla epätoivottavuuteen äidille. Normaalistihan aborttia ei hyväksytä vain sen vuoksi että äiti ei halua lasta. Tätä pidetään moraalittomana ja oikeistokristilliset kritisoivat juuri tätä. Lupaa tappaa ei heistä saisi antaa vain siksi että äidin mielestä "lapsi ei olisi sopiva". Lisäksi jos abortti=murha on huomattava että murhassa ei saa mitään lisää vain sen vuoksi että tappaa lapsen jonka isänsä oli rikollinen. Erioikeudet aborttiin ovat sen sijaan yhteneväiset jos kyseessä on rankaisuteema ; Insestissä ja raiskauksessa raskaaksi tullut ei ole tehnyt syntiä; Raskaus johtuu siitä että on oltu rikoksen uhreja. Tällöin rangaistus ei ole kovin sopiva, tekohan ei ole ollut tavoitteellinen.
4: Samoin he vastustavat sitä että valtio tukisi perhesuunnittelua. Jos elämä olisi arvokasta, tätä on vaikeaa ymmärtää. Mutta rankaisuteema selittää asian, koska silloin esiaviollinen seksi johtaa useammin sukupuolitauteihin, rangaistukseen.
5: Erikoisen lisän keskusteluun tuo kuolemantuomio. USA:ssa oikeisto kannattaa sitä melko laajasti. Tämä sopii rankaisuteemaan, mutta ei elämän suojeluteemaan. Tämä korostaa sitä että insestissä ja raiskauksessa abortti annetaan sikiölle. Sikiön arvo on määritelty ihmisen arvoksi. Aikuisen kuitenkin saa tappaa, kun taas sikiötä ei. Syynä on se, että sikiö ei ole tehnyt syntiä mutta rikollinen on. Rankaisuteema sitoo tämänkin osan yhteen. Elämän suojelun kannalta kuolemantuomion kannatusta samassa piirissä missä aborttia pidetään paheena, olisi vaikeaa ymmärtää.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi välttämätöntä että oikeistolaiset tahot ajattelisivat niin. Otan tästä muutaman esimerkin.
1: Voi olla että suurin osa vain on lukenut tiettyjä kannanottoja ja luottaa niihin, eikä yksinkertaisesti mieti missä kohdissa heidän ajatusmaailmaansa syntyy jännitteitä ja ristiriitoja. Tämä ei tietenkään suinkaan vähennä vallankäytön ja ideologian osuutta yksilöiden sananvalintoihin ja näkemyksiin, vaan itse asiassa lisää sitä.
2: Voi olla että tämä on vain jäänne. Ihmisiä ei nykyään silloin enää kiinnosta rankaisuasia lainkaan, vaan sen sijaan historian perinteet kulkevat mukana; Historiassa rankaisu on ollut vahvana jopa julkisessa puheessa. Esimerkiksi Ronald Reaganin aikana oli julkinen oikeistokristillinen näkemys, että HI -virus oli "Jumalan ruoska". Se nähtiin tehokkaana aseena, jolla taisteltiin homoseksuaalisen laillisuutta ja muita vastaavia asioita vastaan. Likimain taustaideana oli se, että "Jumala olisi luonut hienon viruksen, joka lähti Pakana -Afrikasta, ja joka levisi juuri homoseksuaalejen ja moniavioisten, sekä huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Rukoilkaamme ja Toivokaamme että hän luo vastaavia hyviä asioita jatkossakin." Nykyisin asiaa ei sanota ihan näin, mutta ideologia on ollut vahva, ja koira ei nopeasti pääse karvoistaan, joten tästä ajatuksesta voi olla jäänteitä, joita asian kannattajat eivät vain ole tulleet miettineeksi.
Tietenkään tämä ei estä sitä että uskovainen yksilönä ei voisi hyvinkin nautiskella tästä rankaisuteemasta. Ja voi olla että perinne on hänestä hyvä, ja nämä ruokkivatkin toisiaan. Tällöin keino selittää asia pois onkin, ainakin tai kenties ehkä vain yksittäistapauksessa, asiaa vahvistava juttu. Jokin joka ei jätä sitä pois ja siirrä arvomaailmaa muualle, vaan jokin joka itse asiassa ylläpitää ja vahvistaa sitä. Mutta tämä ei tietenkään ole diskurssianalyysillä saatava asia. Tähän tarvitaan lisäksi avuksi "psykologista touchia".
Diskurssianalyysin kautta huomataan silti varmasti se, että oikeistolaisten käymässä aborttikeskustelussa sanan ja näkemysten välillä on selvä ristiriita, jos kyseessä on abortti elämänsuojelun kautta; Tätä näkemystä puoltava joutuu vähintään heittämään runsaasti ad hoc -selityksiä yksityiskohtiin. Tällöin ei ole mitään selvää ideaa, joka kattaisi kaiken, vaan hajanaisia pätkiä, joissa toisiinsa kulttuurissamme vahvasti liitetyt asiat olisivat erillään olevia saarekkeita. Sen sijaan sitä ei ole, jos asiaa tarkastellaan rankaisuteeman kautta, systeemi kattaa laajan alueen, selittelyjä ei tarvita. Tämä tarkoittaa sitä että rankaisuteema on uskottavampi tulkinta.
Itselläni ei ole kantaa aborttiin. Se on minusta naisten asia. Jos tulee omalle kohdalle mietittäväksi, annan puolison päättää ja tuen sitten hänen kantaansa, olipa se mikä tahansa. Joku sanoo tätä naisen oikeuden hyväksymiseksi ja kannustaa. Toinen taas vastuun ja valinnan siirtämiseksi toisaalle ja halveksuu. Ja ei, en ole kommunisti. Itse asiassa vastustan kommunismia. Oikeistolta vain löytyvät herkullisimmat ja selvimmät esimerkit. Johtuuko sitten kiinnostuksesta, siitä että heillä on sitä eniten, vai siksi että muut ovat ovelampia naamioinnissaan. I don't care.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti