γνῶθι σεαυτόν

Individualismin tyypillinen piirre on itsensä kehittämisen tuntemus. Siinä ajatellaan yleisesti että ihminen itse määrää merkityksensä. Ulkopuolinen maailma voi vain aikaansaada erilaisia heijastumia minuudesta, ne voivat ohjata sitä, mutta ne eivät niinkään rakenna minuutta.

Tästä taas syntyy olennainen kysymys siitä, miten itsensä ymmärrys on otettava. Perinteet tälle ovat vanhat. Jo Delfoissa Apollonin temppelin pronaos (etupiha) esitti aforismin "γνῶθι σεαυτόν" = "Gnōthi seauton" ~ tunne itsesi. Tämä oli erittäin tärkeä aforismi, sen lisäksi kreikkalaisuus voidaan melko kattavasti tiivistää kolmeen aforismiin. Tuo on niistä yksi, toinen taas on "μηδὲν ἄγαν" = "mēden agan" ~ ei mitään liikaa. Kolmas taas oli "ἐγγύα, πάρα δ᾽ ἄτα" = "engya, para d' ata" ~ takuu on tuhoksi.

Itsetuntemus oli tietysti tärkeää myös Sun Tzu:lle. Hän sanoi "Tunne itsesi ja tunne vihollisesi; Et häviä sadassakaan taistelussa Jos et tunne vihollista mutta tunnet itsesi, sinulla on yhtä suuret mahdollisuudet voittaa ja hävitä. Jos et tunne vihollistasi etkä itseäsi, olet tuomittu häviämään." Hän kuitenkin korosti ulospäin ilmenevien ominaisuuksien läpikäyntiä, koska kyseessä oli sotataidot.

Kaikkien määritelmien mukaan se ei ole itsetuntemusta laajimmillaan ; Niissä itsetuntemus ei ole pelkkää itsen ulkoista tietämistä, vaan sisällä olevan minuuden, itsen, tuntemista. Siinä on erilaisia piirteitä, joista osa ei näy lainkaan ulos päin.

David Hume esitti, että itsensä tunteminen vaatii itsetarkkailua ; Huomio käännetään sisään päin. Humen mukaan itsetarkkailulla saadaan havaintoja itsestä. Näitä havaintoja ovat ajatukset, uskomukset, himot, tunteet, aistimukset, toiveet, pelot, odotukset. Näiden lisäksi sieltä ei kuitenkaan saada esiin mitään muuta. Humen mukaan nämä ovat vain tiloja joissa mieli on, ei mieli itse. Näin tietty osa minuudesta on itsetarkkailun ulkopuolella. Osa on tulkinnut että tämä tarkoittaa että ihmisellä ei ole tietoisuutta itsestään. Heistä tietoisuus on vain päälleliimattu selitys, joka sitoo nuo havaitut tilat yhteen.

Kuitenkin monista tämä lähestymistapa on turhan yksinkertainen. Ajatus taustalla on se, että mielen havainnointi pelkästään sen ominaisuuksien kautta ei ole ongelmallista, koska itse asiassa kaikesta saadaan havaintoja vain niiden ominaisuuksien kautta. Tätä voi selventää arkitajuiseksi seuraavanlaisella vertauksella: Meillä on blogiartikkeli heijastettuna näytölle. Näyttöruudun muoto on suunnilleen neliömäinen. Se on sen ominaisuus. Samoin voit havaita näytön painon, ruudulla olevien sanojen merkityksen, mitata siinä olevien pikseleiden valon voimakkuudet ja niin edes päin. Voit mitata kuinka monta merkkiä blogiviestissä on ja niin edes päin. Saat miljoonia juttuja. Kuitenkin voidaan sanoa että tiedostatko niiden ominaisuuksien lisäksi itsensä tietokonenäytön? Antaako tämä syyn uskoa että tietokonenäyttöä tai blogiartikkelia ei ole olemassa? Monien mielestä ei. Pieni osa kuitenkin on sitä mieltä että ominaisuudet ovat jotain, jotka todella vain kiinnittyvät asioihin.

Tämä määritelmäkikkailu on merkittävää itsensä tuntemisen kannalta, koska jos tietoisuus on sen ominaisuudet joita voidaan saada esiin. Voit esimerkiksi huomata että tarkkailet tunteitasi ja saat tiedon tunteista ja siitä että sinussa on tarkkailu joka suuntautuu. Jos tietoisuus on yhtä kuin ominaisuutensa, silloin itsetarkkailulla saa tietoa itsestä. Jos ne ovat vain "liimaa", silloin nähdään vain ominaisuuksia ja pohjimmainen itsetietoisuus jää saavuttamatta.

Humesta tämä oli ratkaisevaa. Hän muistutti että jos mieli olisi teatteri jossa tietoisuus tarkkailisi erilaisia havaintoja (ulkoisia ja sisäisiä) kävisi niin että tietoisuus jäisi ymmärtämättä koska näkisimme vain sen teatteriesityksen ja voisimme tutkailla sitä. Humesta tietoisuus oli asia joka piti selittää, siitä oli niin vakuuttavat epäsuorat todisteet että jos sitä käytettiin vain ulkopuolisena joka tarkkailee havaintoja, ymmärrys jäisi pakosti saavuttamatta. Tämä on eräänlainen "lähestymisen estäminen", joka taas sanoo suoraan että "asiasta ei saada koskaan tietoa".

Olisin kuitenkin halukas korostamaan itsetuntemuksessa olevaa erikoista piirrettä. Osa tietoisuudesta on sellaista, että se toimii, ajattelee, kokee ja aikaansaa sen, että ihminen tekee asioita mielessään ja ruumiillisestikin. Ajatukset, toiveet ja unelmat ohjaavat toimintaa. Kuitenkin korostaisin myös sitä, miten osa tutkailee ympäristöään; Se tarkoittaa sitä että ihminen voi muuttaa toiveitaan ja halujaan:
1: Esimerkiksi joku voi olla snobi ja haluta kuitenkin kuunnella halpaa poppia. Osa hänestä kuitenkin korostaa sitä miten vulgaaria se on, ja tämä muuttaa hänen mieltymyksiään, lopulta hän kuuntelee ja pitääkin klassisesta viulumusiikista. Tällöin odotukset ja ulkopuolisen maailman vaikutukset ohjaavat. Onkin mielenkiintoinen kysymys (1) johtuuko tämä jostain itsessä olevasta toiveesta, joka on erityisen keskeinen osa itseä: Tällöin esimerkiksi poppimusiikin kuuntelun halu olisi vain tämän väline. Tällöin ihmisellä on itsetuntemusta, ja hän rakentaa itseään. Hän vaihtaa välineen parempaan. Toisaalta on mahdollista että (2) se on ulkomaailman vaikuttamista sisäiseen maailmaan. Tällöin ulkomaailma murtaa minuutta ja saa sen vaihtamaan asioita toisiin asioihin.

Olipa kummin tahansa, on selvää että minuudesta havaittavat ominaisuudet eivät ole stabiileja, ja että itsensä kehittämistä ei aina nähdä sen muuttumattomuuden kautta. (1) Snobikin voi kokea että hän on kehittänyt itseään koska hänelle ei enää maistu halpa olut, vaan hän vaatii vanhoja aromikkaita punaviinejä. Heistä "ei omaksi koettu" voi muuttua "osaksi itseä", ja esimerkiksi se, mikä ennen oli halveksittavaa voikin nyt olla erittäin hyvä asia. (2) Osa taas näkee tämän esimerkiksi orjamoraalina, jossa ihminen on murtunut, tehnyt itsestään pienemmän, luopumalla itsestään ja vaihtamalla sen keinotekoiseen. Heistä "valheellinen" motivaatio ei muutu "todeksi motivaatioksi". Heille snobismi on vain peliä, teeskentelyä, joka on niin halpamaista että se yltää itsevalehtelun asteelle asti.

Kannanotot näihin asioihin ovat tietenkin tärkeitä, jos tavoittelee itsekehittämistä tai muuten vain itseymmärrystä. Niille jotka eivät ole kiinnostuneet itsestään, tällä mietinnällä ei ole juurikaan väliä. Osa nimittäin ei jaksa vatvoa ja heille tärkeintä voi olla eläminen, eikä se mitä pitäisi tai mitä voisi olla. Itse en ole heitä.