Tasa -arvokeskustelu.

Kun puhutaan tasa -arvosta on tavallista, että keskustelun aiheena on se, miten naisten oloja voitaisiin parantaa. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Kun tavoitteena on tasa -arvo, on kaikki puolet otettava huomioon. Tässä esimerkiksi feministinen aloite on tehnyt hyvää työtä. Sivulla mainitaan miesten perheväkivallan ja heidän syrjäytymisensä estäminen. Ongelmana vain on se, että feminismi on määritelty tasa -arvoksi, mutta sitä edustaa kahdenlaisia kantoja. (1) Ne, joille tasa -arvo on tasa -arvoa (2) Niitä joille naiset ovat tasa-arvoisempia kuin miehet. Heidän kritisoimisensa taas johtaa moitteeseen siitä että vastustaa "ykköstyypin feministejä".

Tyypillisesti naisten ongelmat ovat työelämän vaatimuksia. Lisäksi perheväkivalta on merkittävä ongelma; Miehet lyövät naisia, ainakin naisten kokemaa väkivaltaa kartoittavan kyselytutkimuksen mukaan, (miehistä vastaavaa tutkimusta ei ole, joten tästä ei vielä voida sanoa paljoakaan oikeista määristä. Se ei kerro paljon miehet lyövät ja paljon naiset lyövät. Se kertoo siitä että naiset kokevat että he ovat pahoinpitelyn kohteita useammin kuin pahoinpitelyn suorittajia.) mutta naiset kurittavat lapsia enemmän ruumiillisesti, onneksi rankemmat kuritukset ovat molemmilla sukupuolilla yhtä yleisiä. Miesten ongelmia ovat sitten kodin ja perheen asiat.

Naisten ongelmia:
1: Naisten palkka on keskimäärin pienempi koska he työskentelevät eri aloilla. Kun tämä otetaan huomioon, naisen euro on miehen euro. Ongelmana on kuitenkin se, että tämä voi kertoa siitä että naisvaltaisia aloja ei arvosteta, ja että perinteiset sukupuoliroolit ajavat naiset tekemään miehiä useammin näitä huonompipalkkaisia töitä. Siksi tätä eri alojen segregaatiota voitaisiin ainakin periaatteessa purkaa. Mitään taikakeinoa tähän ei ole, koska naisille ei periaatteessa voida maksaa samasta työstä parempaa palkkaa kuin miehelle sukupuolensa vuoksi. Siksi tässä kohden ratkaisua on haettava siitä että palkkaeroja eri alojen kesken vähennetään ja "eri sukupuolen ammatteihin" menemistä helpotettaisiin.
2: Naisten odotetaan hoitavan lapset. Tämä taas vaikuttaa esimerkiksi siinä että työnantajat näkevät naiset ongelmana ja palkkaavat mieluummin miehen. Lisäksi esimerkiksi "diskurssianalyysin peruteet" -kirjassa kerrotaan että naiset puheissaan usein uhraamaan työnsä lapsille tai lapsensa uralle. Tämä on kieltämättä aika merkittävä ongelma.
3: Naiset tekevät paljon enemmän kotitöitä. Tämä on erityisen ongelmallinen kohta, koska tähän on vaikeaa tarttua lainsäädännöllä. Tämä vaatii asennekasvatusta. Kun tämä lisätään soppaan on selvää että kun naiset ovat menneet työelämään, heillä on tupladuuni, kun he hoitavat kotia ja työtä. Tästä seuraa myös vapaa -ajan vähyys. Itse pidän tätä viimeisintä tärkeämpänä kuin palkka -asioita. Joku toinen voi tietysti arvostaa vaikka rahaa vapaa -aikaa enemmän.

Miesten ongelmia:
1: Suomalaiset miehet tappavat itseään enemmän kuin naiset. Onnellisuudella pitäisi olla jotain tekemistä tasa -arvoisuuden kanssa. Kuitenkaan tätä ei aktiivisesti käytetä argumenttina joilla katsotaan mitä asioita pitäisi parantaa. Itsemurhatilastot näyttävät pienempää määrää itsemurhia vaikka media on taitanut korostaa asian tärkeyttä vasta kouluammuskelujen yhteydessä niin että tilanne tuntuu toiselta. Tämä on sinänsä erikoista, koska itsemurhille haetaan usein ideologisia syitä. Kirkosta eroaminen näyttää kuitenkin suosiossa samoihin aikoihin. Se ei ole siis ainakaan kovin vaikuttava syy - tosin tilastoista ei voi vetää yhteyttä siihen että itsemurhien väheneminen johtuisi kirkosta eroamisesta tai toisin päin. Paremmin liittyvät elementit ovat alkoholismi, työttömyys ja masennus. Myös koulukiusaamisella, läheisen kuolemalla, kotioloilla ja monilla muilla vastaavilla on asiaan yhteys. Osittain syynä on yksilöllisyyden korostuminen- mutta tämä koskee naisia yhtä paljon kuin miehiä. Miehille tungetaan mainoksissa menestyviä ja lihaksikkaita ja sporttisia miehiä. Jotain jota ei ole realistista tavoitella. Tosin tämä sama koskee, kenties vielä enemmän, tyttöjä. Kuitenkin kun itsemurha on korostetummin poikien ongelma, se kertoo siitä että jokin ajaa heitä itsemurhaan enemmän kuin tyttöjä.
2: Avioerotilanteissa miehet saavat lapset vain harvoin: Noin 85 prosentissa tapauksia lapset määrätään äitinsä lähihuoltoon ja isästä tulee tapaajavanhempi. Eron takana voi olla useita syitä, kuten perinteiset sukupuoliroolit, sosiaalihuollon työntekijöiden asenteet eli äitimyönteisyys ja miesvihamielisyys.
3: Poikia kohdellaan eri tavoin. "Näkökulmia kehityspsykologiaan - Kehitys kontekstissaan" -kirjassa esimerkiksi esitetään tutkimusten paljastama luokittelu: Einarsonin ja Hultmanin 1984 tekemässä tutkimuksessa paljastui että tyttöihin suhtaudutaan eri tavalla. Puhelias tyttö on lojaali, aktiivinen ja dominoi. Tätä asennetta tuetaan kirjan mukaan. Hiljainen tyttö taas on passiivinen ja ajatellaan että hän osallistuu turvallisessa tilanteessa. Näitä suojellaan. Poikien kohdalla ongelmana on se, että jos hän on puhelias, hänet nähdään aggressiivisena ja valtaa vain vallan vuoksi tavoittelevana. Hiljaisille pojille taas tarjotaan vain lakeijan roolia tai sitten hänen odotetaan eristäytyvän esimerkiksi harrastuksiinsa. Kirjan mukaan syynä voi olla yhteiskunnan kielenkäyttö ja perinteiset arvot ja näkemykset. Ilkeästi sanoen tämä tarkoittaa sitä että poika saa valita aggressiivisen ja nössön joka ei oikein edusta sukupuoltaan väliltä, tytöt aktiivisen ja kiltin väliltä. Ero ei toki ole aivan näin valtava, mutta ilmaisu tuo esiin sen, mikä muuten olisi ehkä jäänyt huomaamatta.
4: Armeija nostetaan tässä kohden usein esiin. Tämä on hieman mutkikas asia, enkä oikein tiedä onko se paras asia käsitellä juuri tasa -arvon kohdalla. Se kuitenkin nostetaan usein esiin tässä yhteydessä ja se jotenkin siihen liittyy. Perustelut ovat tyypillisesti (1) Miehiä kiinnostaa enemmän armeija. Tällöin voitaisiin laittaa kutsuntoihin kaikki ja laittaa kiinnostusmittari. Vain motivoituneimmat valittaisiin, ja määrän ei tarvitsisi laskea. Ei tämä luokittelu ole sen mielivaltaisempi pakotuksen mittari kuin sukupuolikromosomikaan. (2) Miehet ovat paremmassa fyysisessä kunnossa, jolloin testi voitaisiin korvata kuntotestillä, joka tähtäisi suoraan tähän perusteluun. Tällöin sivujuonteiden pitäisi lakata kiinnostamasta. Kunnon mukaan luokittelu ei ole sen mielivaltaisempaa kuin sukupuolikromosomin mukaan luokittelu. (3) Naiset synnyttävät. Tätä perustelua en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Lasten hankkiminen on vapaaehtoista, se ei ole määrätty kansalaisvelvollisuudeksi. Synnytys on naisten juttu fysikaalisista syistä. Sitä ei voida lainsäädännöllä muuttaa, eikä se siksi ole varsinaisesti vallankäytöllinen valinta. Toki tämä pitäisi jotenkin ottaa huomioon. Mutta jos ratkaisu on miesten armeija, pitää miettiä että mitä niille lapsettomille naisille pitäisi keksiä "korvaukseksi synnyttämättömyydestään". Pitääkö heidät laittaa lottakouluun joka vastaisi siviilipalvelusta ja jonka vaihtoehtona olisi vankilaa samaan tapaan kuin armeijan kohdalla on? (4) Armeija on perinteisesti/muuten vaan miesten asia - silloin voitaisiin sanoa että "pienemmät palkat olisi naisten asia". Tämä ei oikeastaan ole rakenteeltaan lainkaan argumentti, vaan epäargumentti jossa rakenne on sama, mutta perustelusisältö on korvattu sanalla "koska" joten en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Sen tiedän että "vakavasti" ei ole tähän kohtaan sopiva sana.

Tosiasiassahan emme voi vain valita tilastoja joista pidämme. Siksi me emme voi hylätä yksiä ja ottaa toisia sen mukaan mitä agendaa olemme ajamassa. Voimme jättää toiset huomiotta vain sitä kautta että se ei vaikuta asiaan. Jos valitaan vain omaa näkemystä ajavat tilastot, ja jätetään muut tulokset "turhina" pois, kyseessä on joko manipulaatio tai arvovalinta. Jos palkkaero kiinnostaa enemmän kuin oikeus lapsiin ja itsemurhaan, pitää rahaa tärkeämpänä kuin perhettä ja mielenterveyttä. Näissä tapauksissa on ehkä hyvä miettiä ainakin se, kannattaako itse tälläistä moraaliarvojen painotusta ja järjestystä ja käsittelytapaa. Tämän jälkeen tulee vielä miettiä sitä oikeuttaako päämäärä keinot.

Lisäksi tasa -arvokeskustelussa nousee esiin joitakin virheitä. Niihin syyllistyvät molemmat osapuolet - kuten ylempäänkin ongelmaan. Näitä ovat esimerkiksi:
1: Sukupuoli on yksi luokittelu, joka on samanarvoinen kuin muutkin mahdolliset luokittelut. Ne ovat konkreettisesti olemassa, mutta mielenkiintoista on se, onko se luokittelujärjestelmänä keskeinen. Tasa -arvo on pohjimmiltaan aina yksilöiden eikä luokittelujen välillä. Erot nousevat esiin käsittelytavalla.
2: Rahan käsittely: Rahan kannalta tasa-arvossa ei ole kyse siitä, millaista palkkaa ihmiset saavat, vaan että millaiset mahdollisuudet ihmisillä on ansaita rahaa. Pienempään palkkaan tyytyminen tai tarpeettoman rahamäärän hankkiminen ei ole epätasa-arvoa. Raha ei ole arvo vaan väline. Pienempi palkka voi toki kertoa ihan konkreettisesti siitä että naiset eivät saa toteuttaa ammatinvalintaansa yhtä vapaasti tai hyvin kuin miehet. Toisaalta työn mielekkyys voi olla toinen mittari, ja miehet joutuvatkin silloin sukupuoliroolien mukaisiin töihin mielekkyyden sijasta. Suoraan tilastoista tätä ei näe, vaan tarvitaan tarkempaa tarkastelua.
3: Menneisyys perusteluna on ylipäätään outo. Se, mitä joku ryhmä on joutunut menneisyydessä kokemaan, ei välttämättä oikeuta korvauksiin nykyisille. Vain sillä onko joku epätasa -arvon uhri nyt on perusteluna sille, miten asiat ovat nyt. Ja nykyhetki on kaikki, millä on todellista merkitystä.
4: "Kateus ei ole perustelu", eli se että jollakulla jokin asia on hyvin, ei sinällään huononna muiden tilannetta mitenkään. Tasa-arvo on ennen kaikkea yhteiskuntaoppia. Se ei ole velanmaksuanalogia, jossa toisten hyvä on välttämättä tasattava kaikille. Siksi on hyvä miettiä onko kohta mallia "naapurini saa parempaa palkkaa kuin minä, joten hänen pitää maksaa minulle kunnes molemmilla on samat tulot." Toki joskus ero on myös aivan konkreettinen epätasa -arvosta kertova asia. Pelkkä ero sukupuolien välillä ei ole välttämättä sortoa. Mutta se voi hyvinkin olla sitä. Siksi esimerkiksi naisten synnytystä ei välttämättä tarvitse "kostaa" miehille. Vaikka luonto tässä kohdassa kieltämättä on ollut kova naista kohtaan.