Tietoisuus itsestä on eräs tekijä, jota pidetään älykkyyden tunnusmerkkinä. Siihen liitetään peilikoe, jossa kohteelle näytetään peiliä ja jos hän tajuaa että hän on peilin edessä itse, hän on tietoinen.
Tässä keskityn kuitenkin enemmän introspektion merkitykseen ; Psykologiassa käytetään introspektiota eli itsehavaintoa ja itsetarkkailua. Tällöin tutkittava voi esimerkiksi kertoa itse omista tunteistaan, havainnoistaan ja muista asioista. Tällöin tutkija tekee ekstrospektiota, eli oman itsen ulkopuolella olevien asioiden havainnointia.
Otan tästä esiin hieman eksentriseltä kuulostavan ajatuksen. Osa pitää tästä, osa luultavasti ei pidä. Eipä sen niin väliksi.
Sartrelle tietoisuus oli merkittävä, koska hänelle oli kaksi olemassaolon lajia. Vaikka olemassaolo olikin "joko tai" -asia, jossa ei ollut vaihtoehtoja, tietoisuus teki olemassaolosta olennaisesti erilaista: être pour soi oli olemista itselleen ja être en soi taas oli olemista itsessään. Sartren näkemys oli siitä erikoinen, että hänestä itselleen oleminen ei ollut varsinaisesti mitään. Hänelle se oli sitä mitä se ei ollut ja ei ollut sitä mitä se on.
Sartre selitti tätä kummalliselta kuulostavaa ajatusta sillä, että kun tutkitaan tietoisuutta osa onnistuu aina livahtamaan karkuun. Olemassa ei ole vain se osa tietoisuudesta, joka on tarkkailun kohteena, vaan myös se joka suuntaa tätä tarkkailua. Kysymyksessä syntyy silloin eräänlainen "Kuka vahtii vartijaa - toinen vartija, mutta kuka vahtii sitä?..." -tilanne. Kun yrität suunnata tietoisuutta, tietoisuuden suuntaaminen on tiedostamattomassa ja menetät sen osan valvonnan.
Sartre sovelsi tätä samantapaista ajattelua myös muuten olemassaoleviin kappaleisiin. Esimerkiksi kun tiedostamme kiven, se oli tiedostettua, mutta se ei ole tiedostettua. Tämä taas johtui siitä että Sartren mukan tietoisuuden suuntaaminen kuuluu kaikkeen tietoisuuteen. Kun suuntaan huomion vaikka vihaiseen puliukkoon, on tätä tietoisuuden suuntaamista kyseiseen puliukkoon.
Sartren ajatus tulee ymmärrettäväksi kun tässä taustassa käsittää mitä hänestä tarkoitti "olla olemassa". Hän tarkoitti sitä, että vaikka miten etsisimme maailmasta, emme koskaan varsinaisesti löytäisi tietoisuutta. Tietoisuus oli hänelle etsimisessä, ei hallussapidossa. Sartrelle tietoisuus oli "tuuli joka puhalsi kohti maailmaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti