Avomielisyys voi tarkoittaa
1: Relativismia, eli valmiutta hyväksyä mitä tahansa. Tässä avomielisyys tarkoittaa sitä että ei suhtaudu kriittisesti mihinkään.
2: Valta -asemaa vastaan suhtautuminen, jossa hyväksytään vähemmistöjen näkemyksiä. Tässä avomielisyyttä ei voida kohdistaa siihen mikä on yleisesti vallassa. Tässä avomielisyys tarkoittaa yksinkertaisesti "häviäjän puolelle menemistä". Tämä on yleistä esimerkiksi politiikassa: Jos perustat homobaarin, jonne haluat homoasiakkaita tai ulkomaalaisbaarin, jonne halutaan vain ulkomaalaisia asiakkaita. sinua pidetään suvaitsevaisena, mutta jos perustat heterobaarin tai suomalaisbaarin samoilla ehdoilla, sinua jostain syystä pidetään suvaitsemattomana.
3: Suvaitsevaisuutta, joka tarkoittaa sitä että vaikka on itse jotain tiettyä mieltä, hyväksyy että muut eivät myönny samaan. Tällöin voi itse olla vaikka miten jääräpäisesti jotain tiettyä mieltä tosiasioita vastaan.
4: Yksinkertaisesti kykyä harkita eri vaihtoehtoja. Kuitenkaan tämä ei tarkoita että kaikki tulisi hyväksyä. Se on pikemminkin valmius ottaa erilaisia näkemyksiä harkintaan. Tämä malli on etenkin filosofeille tärkeä, eikä se ole ristiriidassa kriittisyyden tai skeptisyyden kanssa. Päin vastoin, voidaan jopa sanoa että tässä avomielisyydessä myös kriittisyys on olennaisen tärkeää. Kun etsitään totuutta, tai rakastetaan sitä, se tarkoittaa myös sitä että vihataan tai vältetään epätotuutta yhtä paljon. Kaiken harkitseminen ei tarkoita kaiken hyväksymistä.
Melko usein avomielisyys kuitenkin ilmenee siinä muodossa että henkilö voi esimerkiksi uskoa Jumalaan mutta ei sielunvaellukseen ja toinen toisin päin. Molemmat edustavat vähemmistöä, ja ovat valmiita kritisoimaan sitä toista näkemystä mutta vaativat omalta puoleltaan toiselta hyväksyntää. Tällöin avomielisyys tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä että "on samaa mieltä kuin minä". Näissä tapauksissa tyypilistä on että vaatimukset vaihtuvat. Kriittisyyttä erimielisiä kohtaan pidetään hyveenä, ja itseä kohtaan pahana.
Avomielisyys on keskustelussa tärkeää, ja erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaista avomielisyyttä. Nostan kuitenkin esiin kohdan 4. avomielisyyden, koska sitä tarvitaan argumenttejen arvioinnissa. Yritän selvittää mitä se tarkoittaa ja miksi se on tärkeää: Aloitetaan argumentista. Jotta argumentti voitaisiin hyväksyä, se joutuu kulkemaan monikohtaisen filtterin läpi. Tässä en keskity tarkempaan järjestelyperusteluun, vaan esitän sen, minkä läpi se kulkee. Eri ihmisillä on voimakkuuseroja eri kohdissa. Ja tosiasiassa myös aihe vaikuttaa niin että yksilöllä ei useinkaan ole mitään vakaata systeemiä joka käsittelisi samoja aiheita yhtä reilusti. (Se olisi tietenkin tavoitteena.)
Otetaan argumenttiparka. Se joutuu kohtaamaan muutamia välivaiheita. Alla karkea kaavio, jota täydennän ja johon lisäilen siihen vaikuttavia merkityksiä. Se on karkea, mutta pääasiat nousevat siitä kuitenkin esiin:
1: Ensin sen on kuljettava "kiinnostumisfiltterin" läpi, eli katsotaanko asiaa edes reagoinnin arvoiseksi. Tässä vartijana on ennen kaikkea intuitio. Siihen taas vaikuttavat esimerkiksi tunteet, maailmankatsomus ja monet muut asiat. Tässä kohdassa asia joko tuntuu vakuuttavalta tai ei tunnu vakuuttavalta. Tämä voi olla tosi tai epätosi. Ratkaisevaa on se, että riippumatta totuusarvosta argumentti menee mietintään vasta tämän jälkeen.___1.1: Tämä tarkoittaa sitä että sitä ei välttämättä huomata. Ignoraatiossa asiaa ei huomata, jolloin sitä ei mietitä tarkemmin. Tällöin henkilö ei mieti miten asia menee. Ignoranttia voidaan tuskin pitää avomielisenä, vaikka hän ei oikeastaan kritisoi mitään asiaa.
___1.2: Ei pidetä tärkeänä. Tämä tarkoittaa sitä että se ei päädy syvempään harkintaan. Tällöin asia ei ole hänestä mielenkiintoinen. Turhiin asioihin tuskin voidaan suhtautua kovin avomielisesti, niitä ei mietitä tarkemmin.
___1.3: Asiaa pidetään maailmankuvallisesti suoraan vääränä. Tällöin asiaan vaikuttaa assimilaatio, eli totuutta käsitellään jo tiedetyn kautta. Jos se vaikuttaa tässä kohdassa, se tarkoittaa sitä että henkilöstä asia on niin epätodennäköinen että sitä ei tarvitse miettiä, tai sitten tuo vaihtoehto on liian pelottava ja maailmankuvan murskaava, että sen miettiminen torjutaan.
2: Toinen porras on se, otetaanko se tarkempaan käsittelyyn. Tässä portinvartijana on logiikka, järkeily, empiria ja muut menetelmät. Tällöin tehdään kriittinen arvio. Tässä kohdassa argumentti voi mennä jatkotutkimukseen vaikka se epäonnistuisikin. Jos ihminen olisi objektiivinen olento, vain tämä kohta olisi tärkeä. Silloin kaikkia asioita käsiteltäisiin tätä kautta, ja ihminen olisi avomielinen, koska kaikki asiat kulkisivat kriittisen harkinnan läpi, jossa niitä ei kohdeltaisi eriarvoisesti. Kuitenkin tarvitaan lisää kohtia, koska ihmiset sekä erehtyvät että jättävät järkeilyn tuloksia hyväksymättä.
Tässä korostuu se, että assimilaatio vaikuttaa myös tulosten hyväksymisessä: Vaikka argumentissa ei nähdä vikaa, siinä uskotaan olevan jokin vika, jota ei vain löydetä. Tämä johtaa siihen, että vaikka asiat tulevat harkintaan ja niitä mietitäänkin, aito avomielisyys ei niiden kohdalla toteudu. Mitä voimakkaampi assimilaatio on, sitä enemmän maailmankuva ja valmiit näkemykset sävyttävät analyysiä, ja tämän seurauksena käy niin että henkilö ei keksi mitään millä hän voisi muuttaa näkemystään. Tällöin hän ei tässä määrittein ole avomielinen, vaan hyvinkin sitä vastaan; Henkilö on vain hyvä selittelemään ja torjumaan sitä miksi mikään ongelma ei olekaan ongelma. Hän kenties käyttää krittistä järkeä puheessa, mutta ei noudata sen tuloksia. Tämä on luultavasti niin kaukana avomielisestä, mitä se on ylipäätään mahdollista.
Tässä kohden on hyvä huomata, että vaikka assimilaatio on tässä vain "ongelmakohdissa", se ei tarkoita sitä että henkilö olisi aina lähtökohtaisesti väärässä, eli ennakkoasenteet olisivat aina väärässä. Tässä käy silloin vain niin, että jos argumentti tukee maailmankuvaa, assimilaatio ei muuta tilannetta. Argumentti hyväksytään siksi että se on hyvä. Sen sijaan näkemys voi vääristää asioita silloin kun ne eivät ole itselle mieluisia. Me harvoin jätämme hyväksymättä kriittisen analyysin tuloksen siksi että sen tulokset olisivat meille mieluisia ja maailmankuvaamme hiveleviä.
Miksi avomielisyys sitten on tärkeää? Jos meillä on kasa mielipiteitä, ne voivat olla hyviä tai huonoja, oikeassa tai väärässä. Niiden korjaaminen, eli uusien hyvien ja perusteltujen uskomusten erottaminen muunlaisista uskomuksista johtaa siihen että virheitä voidaan korjata. Näin aito oppiminen on mahdollista. Vaikka filtteri toimisi vain hieman, se kuitenkin painottaisi niin että ajan mittaan hieman useampi väärä mielipide poistuu kuin tulee lisää ja hieman useampi perusteltu asia menee läpi kuin menee ulos. Ja tätähän oppiminen tarkoittaa. Oppiminen taas on aina tärkeää, paitsi jos uskoo olevansa kaikkitietävä joka on löytänyt ja selvittänyt lopullisen totuuden.
Tämänlainen taas on arroganssia, ylpeyttä. Toki näitä ominaisuuksia ei tarvita, jos kerran on erehtymätön, oikeassa ja tietää kaiken. Itse en usko että tälläistä ihmistä on, tai tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti