1: Esimerkiksi keskustelu voi tarkoittaa joskus pelkästään suullisesti käytyä tilannetta, ja joskus tietokoneella tai kirjeilläkin käytyä kutsutaan keskusteluksi. Itse käytän keskustelua "laajassa mielessä", jolloin se on lähes kommunikaation synonyymi.
2: Samoin esimerkiksi sanaa väittely käytetään joskus argumentaation synonyyminä, jolloin se tarkoittaa loogiseen perusteluun perustuvaa asioiden puntarointia. Joskus se taas tarkoittaa likimain samaa asiaa kuin riita, jolloin korostetaan joko pelkkää erimielisyyttä, aggressiivisuutta tai sitten näiden yhdistelmää. Väittelyllä ei tässä muodossa ole välttämättä loogista tai perustelevaa rakennetta. Toisaalta monesti juttelussa olemme erimielisiä, mutta emme pidä tätä väittelynä koska se ei perustele eikä sisällä aggressiota, eikä siinä korosteta erimielisyyttä vaan ehkä enemmänkin esitetään erilaisia mieltymyksiä. Loogisessa mielessä väittely tarkoittaa joko argumentaatiota sellaisenaan, tai sitten kyseessä on debatointia, jossa korostetaan väittelyprosessin kiivautta, erilaisiin leireihin jakaantumista ja niiden välistä kisaamista.
Suuressa osassa kommunikaatiota ja keskustelua ei kuitenkaan ole erimielisyys, totuuden etsiminen, perustelut tai muu vastaava. Kommunikaatiolla on useita muitakin eri käyttötapoja. Yleisesti asia valottuu sitä kautta, että tarkastellaan osapuolia, heidän tavoitteitaan, tunteitaan, lukumääräänsä, ryhmittymiään, heidän keskustelunsa muotoa ja rakennetta ja asiapitoisuutta kohtaan. Lisäksi suhde muihin osapuoliin on tärkeä; Tässä tulevat ilmi muun muassa tabut, keskustelun reunaehdot ja sallitut keskustelun keinot. Näiden tarkastelusta voidaan saada esimerkiksi seuraavia elementtejä irti.
1: Yksi käytetyimmistä jaoista on jakaa keskustelu lukumäärän mukaan. Monologi on yksinpuhelua, dialogi vuoropuhelua ja niin edes päin. Isoissa keskusteluissa voi olla kyse esimerkiksi paneelikeskustelusta.
2: Toinen tärkeä ja paljon käytetty jaottelu on erittely muodon suhteen. Tällöin asiaa voidaan tarkastella ihan puhtaasti kielitieteellisesti. Katsoa predikaatteja, objekteja ja muotoa sellaisenaan. Tästä voidaan nähdä onko kieli "muodollisesti oikein".
3: Lisäksi kommunikaatiota jaotellaan loogisen rakenteen analyysiin, jolloin katsotaan ovatko asiat perusteltuja.
4: Psykologisen elementtien avulla katsotaan tunteita ja siihen liittyviä painotuksia. Esimerkiksi voidaan katsoa mitä tunteita teksti herättää tai pyrkii herättämään. Tästä kohden löydetään motivaatioelemettejä.
5: Sosiaalisen osien mukaan katsotaan suhteita. Tässä mukaan astuvat suhtautumistavat, valtarakenteet, erilaiset positiot, eli eräänlaiset "ideologiset koulukunnat". Tässä kohden voidaan vaikka luokitella onko joku rationalisti, empiristi vai mitä. Lisäksi voidaan katsoa missä laajemmassa sosiaalisessa kontekstissa henkilö toimii.
Toki näitä voidaan lisäksi yhdistellä. Esimerkiksi asenneasiat saadaan irti kunnolla vasta kun tunteet (psykolgiset elementit) yhdistetään ideologioihin (sosiaaliset elementit).
Toinen tapa katsoa voisi tietysti olla miettiä kommunikaatiota sitä kautta, mihin kysymyksiin ne vastaavat. Nämä tuovat käyttötavoista ja jopa keskustelijoiden tavoitteista jotain tietoa. Alla karkea kuva.
Tuosta on jätetty pois esimerkiksi lehtimiehen näkökulma, jossa kiinnostaa vain se, onko juttu hauska, kiinnostava, uusi, yllättävä tai merkittävä. Samoin sosiaalinen tilanne voi olla kiinnostunut vain "onko kiva vai ei". Tässä kohdassa ideologioilla ja erimielisyyksillä voi olla vain vähän vaikutusta, ainakin joskus. Silloin se vastaa aivan omanlaisiinsa kysymyksiin. Samoin koomikkoa saattaa totuusarvon sijasta kiinnostaa jutun huumoriarvo. Näkökulmia asiaan saa tätä kautta luultavasti lähes loputtomasti. Tässä tärkeää onkin se, mikä on keskustelun ja keskustelijoiden tavoitteet. Sehän voi olla asioiden selvittäminen, valtapeli, keskustelutaitojen kehittäminen, kielellinen kikkailu, taiteelliset tavoitteet, hauskanpito, totuuden tavoittelu, yksimielisyyden tavoittelu, enemmistön saaminen puolelle, kannattajien saaminen, motivointi. Edes ulkoinen tilanne, kuten riimittelypohjainen vinoilevahenkinen "rap -battle", ei välttämättä kerro tätä. On katsottava tilannetta ja kommunikaatiota kokonaisuutena. Tässä tärkeässä osassa on muun muassa asenteet: Jos keskustelussa on näkökannat, ollaanko niihin sitoutuneita, vai ollaanko suostuvaisia tai peräti halukkaita kompromisseihin ja näkökantojen muuttamisiin. Erilaiset tarkastelut antavat vastauksia eri kysymyksiin, joten tarkastelun valintakin on tehtävä tässä kohdassa huolellisesti; Kontekstin ymmärtäminen kun on tärkeää jopa siltä kannalta että osaa osallistua keskusteluun järkevästi. Esimerkiksi Stand -Up -vitsissä tiedevirhe on eri asemassa kuin tohtorinväitöstilaisuudessa.Kolmas näkökanta, joka voi olla mietinnässä hedelmällinen, on keskustelun suhde yleisöön. Tässä kohdassa katsotaan osallistumista ja kuuntelua. Jos keskustelussa on kyse päätöksenteosta, on hyvä esimerkiksi katsoa ovatko keskustelijat vallankäyttäjiä, jolloin yleisön tehtävänä on kuunnella, tulla informoiduiksi. Toinen vaihtoehto on että keskustelijat yrittävät ohjata yleisön mielipiteitä ja kannanottoja, jolloin yleisöllä on se lopullinen valta päätöksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti