Veitsenheitto ei kuitenkaan ole varsinainen "tappotaito". "Budoka 1/2009" -lehdessä kerrotaan että "Päinvastoin kuin elokuvissa, todellisuudessa shuriken ei tapa vastustajaa, vaan häiritsee toimintaa ja antaa hetkellisen etulyöntiaseman." Kun lentävää esinettä torjutaan tai väistetään, se häiritsee. Toisaalta jos sinussa on pystyssä teräspiikki, se voi häiritä toimintaa vaikka se ei olisi kovin syvälläkään kiinni. Syy siihen miksi lentävä esine ei ole yhtä vaarallinen kuin samalla esineellä lyöminen johtuu fysiikasta. Lähtökohdaksi otetaan seuraava: "Teknisesti shurikenin heitto muistuttaa miekalla leikkaamista ja eräitä paljain käsin tehtäviä lyöntejä". Tämä tarkoittaa sitä että heittäjä kiihdyttää heitettävän esineen tiettyyn nopeuteen, ja koska se on kiinni kädessä ennen kuin se lähtee siitä, sen maksiminopeus on sama kuin kädellä. Lentävän veitsen nopeus on siksi suunnilleen sama, kuin veitsellä lyödessä. On hyvä muistaa että veitsi ei kiihdy kädestä lähtemisen jälkeen, vaan sen nopeus pysyy suunnilleen vakiona. Veitsenheitossa tämä nopeus on heittäjästä riippuen jotain 50-60+ km/h. Suunnilleen sama nopeus on yleensä myös lyönneissä. Tämä ei tarkoita sitä että heitetty esine olisi yhtä vaarallinen kuin lyöty. Syitä on pari:
1: Tämän pääasiallinen syy on massassa. Lopullinen vahingollisuus kun tulee siitä että on nopeus ja massa jakautuvat osumispinta -alalle. Heitetyssä veitsessä painoa on melko vähän. Huonokin lyöjä saa lyödessä painoa taakse. Jo parin kilon lisäys taakse - joka siis edustaa melko pientä osaa ihmisen ruumiinpainosta ja tämän saaminen taakse vaatii melkoisen huolimatonta huitomista, se moninkertaistaa takana olevan painon. Lentävä esine taas ei enää saa taakseen massaa. Se lentää omalla painollaan sillä nopeudella joka sille on saatu.
2: Toki heitettyä veistä hidastaa jonkin verran myös ilmanvastus, mutta tämän merkitys on käytännön tasolla marginaalinen; Käytännössä heiton pituutta rajoittava voima on gravitaatio. Tämä tarkoittaa että veitsi on verrattavissa luotiin: Kun otetaan tasainen alue, ja ammutaan kiväärillä vaakasuoraan siten että juuri samalla hetkellä kun luoti lähtee piipusta pudotetaan kolikko. Kiväärinluoti osuu tällöin maahan samanaikaisesti kuin se kolikko. Jokaisen ilmassa olevan esineen nopeus kohti maata kasvaa { g(R)=G*(M/R2 ; g=putoamiskiihtyvyys, R= etäisyys planeetan keskipisteestä, G=gravitaatiovakio, M= planeetan massa} maan päällä 0,980665 m/s joka ikinen sekunti. Nopeus takaa vain sen että nopeammat kappaleet ovat kauempana lähtöpaikasta, kun ne samanaikaisesti putoavat maahan. Tämän vuoksi heittonopeus on veitsenheitossa tärkeää: Se vaikuttaa siihen "kuinka paljon ylöspäin" on tähdättävä.
Tosin jos veitsen osumispaikka on alempana kuin missä se oli, kun sitä heitettiin, ja kärki on sopivasti alaspäin, veitsenheiton voima voi olla mainittua suurempi, koska maan vetovoima on kiihdyttänyt sen nopeutta ; Jos tiputat veitsen katolta jonkun päähän, sen nopeus on maan tasolla aika suuri "ylös-alas -suunnassa", vaikka et olisi heittänyt siihen vauhtia. Kuitenkin jos heität ylös päin, heiton teho tietenkin heikkenee "ylös alas -suunnassa" - eteenpäin menevä voima taas on suunnilleen vakio. Siksi veitsen nopeus ylös viskatessa muodostaa paraabelin, jonka ylimmässä kohdassa veitsen nopeus ylös-alassuunnassa on nolla. Eteenpäin se tietenkin menee yhä, likimain samaa vauhtia kuin mitä se oli kädestä lähtiessä, alaspäin lähtiessä veitsen "alaspäin -nopeus" kiihtyy. Kokonaisvahingon kannalta nämä tulisi tietysti ottaa huomioon. Käytännön tasolla erot eivät ole hirveän suuria, koska maalitaulu on suunnilleen samalla korkeudella kuin mistä se heitettiin. Tällöin nopeus on sama; Ensin gravitaatio on hidastanut ylös päin heitettyä nopeutta ja sitten se on kiihdyttänyt sen siihen takaisin.
Nopeuden lisäksi toinen olennainen veitsenheittoon vaikuttava ilmiö on rotaatio. Tämä tarkoittaa sitä että veitsi ei ole tikka - itse asiassa jos veitsi on kärkipainotteinen, se lentää terä edellä maaliin. Tämä on kuitenkin eräällä tavalla "huijaamista". Yli puolet haasteesta on saada veitsi osumaan terä edellä, enkä siksi laske "tikkoja" mukaan tähän käsittelyyn. Eli veitsi/shuriken siis on lentoradassa eri vaiheissa eri suunnassa. Joskus se on esimerkiksi perä edellä ja joskus teräpuoli edespäin. Tähän liittyy pari usein kuultua harhaa:
1: Monesti kuulee että veitsi kiertäisi yhden kerran ympäri noin neljässä metrissä. Tämä liittyy kuitenkin heittotekniikkaan. Esimerkiksi "Budoka 1/2009" näyttää kuvasarjasta rakennetun koosteen heitosta ja sen "rakenteesta". Heittoetäisyys on 3,5 metriä. Kuvasta näkee että se lähtee pystysuorasta asennosta ja päättyy terä edellä maaliin. Se ei mene yhtään kertaa kokonaan ympäri. Se tarkoittaa sitä että tuossa 3.5 metrissä se kääntyy 90 astetta. Kun minä taas heitän, on tavallista että se menee parikin kertaa ympäri ennen maaliin osumistaan. Ja etäisyys on suunnilleen neljässä metrissä. Neljä metriä kieromatkana on tietysti ihan hyvä keskiarvo. Mutta jos edustaa ääripään tyyliä eli keskittyy joko pyörimisen maksimointiin (joka lisää määrällisesti etäisyyksiä joissa heitto on tehokas, jolloin eri etäisyyksille tarvitaan vähemmän erilaisia heittotyylejä) tai pitkään kaareen japanilaisten tyyliin (joka taas lisää sitä väliä jossa veitsi/shuriken jää pystyyn maaliin. Sehän osuu tietyssä kulmavälissä jolloin etäisyyden mittaamiseen vaaditaan vähemmän tarkkuutta), se ei toimi kovin hyvin.
2: Heiton voimakkuus ei vaikuta kierähdyksen matkaan, vaikka muuta usein kuuleekin sanottavan. (Se että kierähdysmatka ei ole vakio, ei tarkoita että voimakkuus muuttaisi sitä. Eli tässä on tavallaan menty ojasta allikkoon) Heiton dynamiikka syntyy siitä että heittohetkellä veitsen kulma vaihtuu tietyllä nopeudella. Kun veitsi irrotetaan kädestä, se etenee tietyllä nopeudella ja sen "kulmanvaihtuminen" on vakio. Tämän vuoksi ympäri menemiseen riippuu se, miten nopeasti kulma vaihtuu että se miten nopeasti veitsi etenee: Heittorata syntyy näiden kautta elementti. (Molemmat ovat veitsenheiton käytännön kannalta vakioita yhden heiton sisällä, vaikka oikeasti ilmanvastus ja muut vastaavat elementit vaikuttavat niihin hieman.) Jos heität veitsen suuremmalla nopeudella, se toki pyörii ajallisesti nopeammin, mutta se myös etenee nopeammin joten nämä syövät toistensa vaikutukset. Veitsen pyörimiseen vaadittava matka on tätä kautta vakio. Veitseen saadaan tietenkin erilaisia pyörimisnopeuksia. Itse suosin lyhyttä kierrettä koska se minimoi tuulen vaikutuksia. Tämä tarkoittaa sitä että siinä vaiheessa kun veitsi irtoaa kädestä sen angular velocity täytyy maksimoida. Tämä tapahtuu "vippauksella". Käsivarsi antaa etenemisnopeuden, mutta rannekääntö juuri lopussa antaa kierteelle nopeutta. Tällöin veitsi kiertää ympäri erilaisen radan, sen angular velocity kasvaa. Vastaavasti jos heittää suurilla kaarilla ilman vippauksia, kiertäminen hidastuu. Tätä voidaan tehostaa nojautumalla eteen heiton aikana. ~ Suurempi kaari, hitaampi kulmanvaihtumisnopeus samalla etenemisnopeudella, eli kiertoon kuluva aika kasvaa. Tärkeintä heittotaidossa on se, että heittää aina samalla tavalla. Eri tyyleillä pääsee hyviin tuloksiin. Fysiikan ystäville asiaa voi valottaa kaavoilla:
Vf = Vc = r * ω
d = r * 2π
Vf = forvard velocity
Vf = circumferential velocity.
r=säde
ω=angular velocity
Eli heiton kaarevuus veitsen kädestä lähtemishetkellä ratkaisee. Siksi vippaaminen vaikuttaa mutta heiton nopeus, eli voimakkaampi heitto samalla heittoradalla, ei vaikuta, ainakaan nykyfysiikan mukaan.
Kaiken kaikkiaan veitsenheitto ei kuitenkaan vaadi "hyvää käsitystä" jutusta, sen oppiminen vaatii lähinnä toistoja. Tavoitteena on heittää mahdollisimman "samalla tavalla", ja hakea oikea etäisyys ja heittotapa dynaamisesti tilanteen mukaan. Esimerkiksi kärjestä heittäen tai kahvasta heittäen saadaan iso ero siihen miten se osuu maaliin vaikka heittoetäisyys ja karevuus olisi vakiot. Vaikka se ei ole hirvittävän tehokas "sotilaan taito", se kuitenkin kehittää keskittymiskykyä ja tarkkuutta, sekä voiman ja etäisyyden arviointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti