Miekkailussa on usein bind -tilanne, joka tarkoittaa sitä että olet ristinyt miekkasi vastustajasi miekan kanssa. On teräkontaktia. Tähän liittyy kenties vaikeiten selitettävissä oleva perusasia.
Tunnustelu on italialaisessa miekkailussa nimellä sentimento di ferro, kun taas saksalaisessa perinteessä sitä kutsutaan nimellä fühlen.
Ulospäin se näyttää vain normaalilta kontaktitilanteesta. Toinen taas näyttää kontrolloivan toisen terää ja tuhoavan tämän toimet. Sen sijaan se ei näytä elokuvista tutulta tilanteelta, jossa kaksi lyö miekkansa yhteen ja sitten vain painavat yhteen kunnes vahvempi voittaa. Tosielämässä tilanteen hoitaminen voi onnistua joustamisenkin kautta. Kontaktitilanteessa se joka vaan painaa voimakkaammin ei välttämättä voita. Itse asiassa oikein voimakas painaminen voidaan siirtää syrjään ja tällöin paitsi avataan reitti, myös horjutetaan tasapainoa. Voimalla painaminen oi siis olla jopa huono asia. Ratkaisu piilee siinä että (1) on osattava "ottaa kun annetaan" ja (2) osattava "joustaa kun otetaan".
Toinen olennainen asia on se, että tietoa tilanteesta ei saada silmillä. Ulkoiset erot ovat silmälle minimaalisia. Sen sijaan paljon tietoa saadaan siitä mitä toisen kontrolli tekee miekalle. Paineen ja sen vähenemisen yksinkertaisesti tuntee ja ne kertovat paljon. Paine ja sen puute sekä näiden vaihtelut kertovat toisen intentioista, jonka perusteella arvioidaan omat toimet.
Konsepti on näin yksinkertainen kirjoitettaessa, mutta oikeassa elämässä se on vaikeaa, koska se on vain kokemuksen kautta opeteltavissa. Yksilöharjoittelussakin sitä on vaikeaa simuloida. Sen avulla oma sijainti, oma voima ja liikesuunta ovat keskeisimmät elementit. Tämä tarkoittaa myös sitä että jos et hallitse näitä yllä mainittuja, paras neuvo on yksinkertaisesti välttää bindiä. Väistö tilanteesta ja uusi hyökkäys voi antaa pientä etua jos toinen on kokeneempi tässä kohden. Lyhyen kontaktin käyttö on siis jossain määrin perusteltua.
Tunnusteluun liittyy jännittäviä piirteitä:
1: Koska se on näkökyvystä riippumaton, siihen perustuvista reaktioista saadaan sellaisia että ne voidaan tehdä silmät sidottuina. Tähän ei siis liity mitään yliluonnollista, vaikka se sellaiselta näyttääkin. Tähän perustuu esimerkiksi jotkut silmät sidottuina tehtävät temput joita joissain itämaisissa lajeissa käytetään. Niiden tekijät eivät siis huijaa.
2: Siihen perustuvasta reagoinnista on mahdollista tehdä nopeaa. Silmä on hidas: Minun reaktioaikani näköaistimuksiin ~ 18 sadasosasekuntia. Se ei ole erityisen hyvä, tosin ei erityisen huonokaan. Tietenkin oikea reaktioaika on paljon hitaampi, ja sitä voidaan harjoittelulla saada lähenemään tuota 18 sadasosasekuntia todella paljon; Alkuperäiseen nähden se voidaan pienentää murto -osaan. Kuitenkin tuo on katto: Sen nopeammaksi en saa näköreagointejani millään harjoittelemisella. Tuntoaistiin reagointi on kuitenkin mahdollista saada tätä hieman nopeammaksi. Toki ero on käytännön tasolla hieman teoreettinen. Mutta se on ajatuksna ihan mielenkiintoinen.
3: Hienosäätötasolla se vaatii oikean miekan. Esimerkiksi puumiekka käyttäytyy eri tavoin kuin teräs, koska teräs joustaa ja palaa takaisin eri tavoin kuin puu. Toki pääpiirteet ovat samansuuntaisia, joten puumiekallakin oppii jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti