Yleensä valta on liitetty tukahduttamiseen. Kun katsotaan esimerkiksi "Star Warsia" , imperiumilla on kaikki perinteisen vallan elementit. Se on suuri, ja se kahlitsee muiden oikeuksia.
Michel Foucaultin näkemys on kuitenkin tuonut tähän mutkikkuutta: Hänestä valta voi olla myös rakentavaa: Se konstruoi maailmaa, eli se tarkastelee maailmaa jostain vinkkelistä ja rakentaa sen ympärille "juttuja" joita näkemyksiksi ja kannanotoiksikin kutsutaan. Esimerkiksi natseilla oli näkemyksiä maailmasta. Ne olivat kovasti saksalaiskeskeisiä ja dikotomisia. Natsismin sisäpuolelta se näytti hyvältä maailmankuvalta. Ulkopuolisista ei. Natsismi antoi tietyn ideologisen viitekehyksen, johon liittyen luotiin erilaisia näkemyksiä maailmasta ja sen menosta sekä siitä miten sen pitäisi mennä. Nämä näkemykset ovat ideologian sisälle melkoisen lähellä sitä mitä arkikielessä kutsutaan "vastauksiksi".
Lisäksi Foucault liitti vallan myös vastarintaan. Tätä kautta Luke Skywalker, joka heittelee imperiumin rattaisiin kapuloita, osallistuu osaltaan valtapeliin. Hänellä on omanlaisensa ideologia. Jos "mannermainen filosofia" nähdään vallankäytön tutkimisena ja niiden tuomien jännitteiden tutkimisena, Foucaultin näkemys on hieman erikoinen, koska tätä kautta valtaa löytyy oikeastaan kaikkialta. Tässä vaiheessa kaikki osallistuvat vallankäyttöön: Kun imperiumi orjuuttaa jonkun vasallikseen, tämä on toki uhri, mutta hän tekee töitä imperiumille ja tämä saa siitä itselleen etua ja valtaa.
Foucaultin vastarintakaan ei ollut pelkkää tuhoamista. Kieltäminenhän on joskus pelkkää erimielisyyttä ilman sisältöä, pelkkää erimielisyyttä ilman asian korjausta. Foucaultille kritiikki on paitsi erimielisyyttä, kieltäytymistä ja negaatiota, myös elementti joka piti argumentaation elossa ja ärhäkkäänä. Tästä voi syntyä hedelmällistä rakentamista. Kapinalliset rakentavat suunnitelmia maailmanjärjestelmän vaihtamiseksi. Imperiumi rakentaa kuolontähtiä ja se laajentaa näkemystään hallitsemisesta jääplaneetoille tai muualle. Foucault esitti että joskus tästä syntyisi jopa synteesi, kolmas vaihtoehto, joka purkaa vanhan dikotomian. Tätä kohtaa Star Wars ei käsittele.
Tämän vuoksi on järkevää erottaa onko tilanne vastarintaa vai ei. Toinen asiaa korjaava näkökanta on keskittyminen keskusteluun tai sen puutteeseen. Hegemoniat ovat sellaisia, että sitä ei edes kyseenalaisteta vaan ne otetaan itsestäänselvyytenä. Tällöin sitä ei kritisoida, ja jos siihen liittyy kiista, on selvää että se "toinen on väärässä". Hegemonia rakentuu instituutioille, jotka ovat laajoja ja vaikutusvaltaisia : Ne ovat kahlinneet toiset ajattelut (saman asian negatiivissävytteinen nimitys) eli ovat olleet produktiivisia ja rakentaneet ideologiaa ja tähän liittyvää maailmankuvaa - jopa mahdollisesti sen maailmankatsomukseen asti levittäen (saman asian positiivissävytteinen nimitys) niin laajalle, että se on muuttunut arkijärjeksi ja itsestäänselvyydeksi.
Star Wars on tässä kohden erityisen erikoinen elokuva. Sillä sen näkemykset elokuvan sisäisenä ja elokuvan ulkoisena ovat päinvastaiset:
1: Jos asiaa katsotaan elokuvan sisältä, eli ajatellaan että elokuva olisi "oma universumi", ilman ulkopuolista katsojaelementtiä, niin elokuvan teemoja on vallankäytön romuttaminen. Sankarit ovat kapinallisia. He siis murskaavat instituutioita. Tämä korostuu sillä, että kapinallisten aatetta ei missään vaiheessa esitetä kovin hyvin. Se, millä valtiojärjestelmällä tilanne korjataan, jätetään juonen ulkopuolelle. Elokuvan juoni siis korostaa vastarinnan tärkeyttä ja juoni kehuu valtarakenteiden murskamista. Sisäinen juoni suorastaan huutaa että "Hegemoniat on murskattava".
2: Jos asiaa katsotaan elokuvan ulkopuolelta, eli katsotaan elokuvan arvojen suhdetta ympäröivään kulttuuriin, huomataan että elokuva on vallitsevia rakenteita tukeva. Se ei murskaa tabuja, vaan päin vastoin sen sankarit ovat arvoiltaan erittäin länsimaalaisia ja moderneja, kun taas imperiumi edustaa sellaista yhteiskuntanäkemystä, jota vastustetaan tässä kulttuurissa voimakkaasti. Tätä jopa tuetaan melko "kyseenalaisilla keinoilla": Imperiumi liitetään suoraan "pimeyteen", joka siinö kulttuuriympäristössä, johon se on tehty, on sovittu pahuuden symboliksi. Imperiumi itsekin tietää olevansa paha ja sanoo sen siis jopa ääneen. Mitään vaikeuksia tunnistaa hyvää ja pahaa ei ole. Tätä kautta Star Wars rakentaa hegemoniaa, eikä pura sitä.
Tälläinen jännite on (1) joko ristiriita, jolloin elokuvan voi tulkita epäonnistuvan koska sen toiminta on ristiriidassa sanomansa kanssa. Tämä on eräänlaista tekopyhyyttä. (2) Mutta voidaan myös esittää että elokuva luo tämän ristiriidan, ja saa ihmiset ajattelemaan juuri tätä jännitettä. Tällöin olen ymmärtänyt sanoman ja elokuva on onnistunut tuomaan esiin tälläisen rakenteellisen ristiriidan. Voidaan jopa nähdä että "ensimmäistä mutta myöhempää trilogia", joka edustaa Luken seikkailuja, itse asiassa alustaa Anakinin "toista mutta myöhempää trilogiaa". Anakinin tarinassahan käydään läpi sitä, miksi hän kääntyi hyvästä pahaksi. Tällöin jälkimmäinen trilogia omistautuu purkamaan tätä jännitettä, jota ei olisi olemassa ilman sitä ensimmäistä trilogiaa. (3) Sen kannanotoissa valta on irrelevanttia, ja tietyt arvot ovat ikuisia, ne ovat tabuja ja niillä on lupa murskata muut tabut. Luke vastustaa Amerikanvastaisuutta joten se on hyvä samoin kuin katsojat. Tämä antaa valtavasti tilaa erilaisille pikkusormi -ihmisten saivarteluille ja tulkintavaihtoehdoille, joista voidaan kivasti olla vaikka erimielisiä punaviinin ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti