(Friedrich Nietzsche)
Vanhoissa alkukristittyjen maalauksissa, esimerkiksi Tertullianuksen maalaamissa, on usein kuvattu Helvettiä. Helvetti on tulinen ja ikävä paikka. Niihin liitetään suorasukaisia ja julmia mielikuvia kidutuksista, liekeistä ja tulikivestä. Erityistä näissä on se, että niissä on kuvattu myös katsomoita. Varhaiskristillinen taide vihjaa että taivaassa on yksi ilo se, että saa katsoa niitä Helvetissä olevia.
Nietzsche korosti tätä yksityiskohtaa. Tosin hän ei pelkästään sanonut sitä, mitä minulla tulee mieleen: Kuka nauttii siitä että saisi katsoa kun jotakuta kidutetaan hiilihangolla? Nietzschestä jokainen ihminen voi muuttua tämänkaltaiseksi, jos hänen kaunansa kasvaa liian voimakkaaksi.
1: Hän ei korostanut itse kostoelementtiä, potut pottuina -ajattelua, eli pelkästään sitä ajatusta että ihminen, joka kohtaa ikäviä asioita, vastaa niihin samalla tavalla.
2: Hän kirjoitti myös siitä että jos ihminen toimii, kuten varhaiskristityt toimivat, eli kuluttaa elämänsä siihen että hän kieltäytyy asioista, luopuu omaisuudesta. Ja tietyt asiat ovat syntejä vaikka ne tuntuvat kivoilta tehdä. Tämä luopuminen lisää heidän kaunaansa muita kohtaan. Muut iloitsevat maan päällä kun heillä on asioita joista he joutuvat luopumaan, joten jonkinlainen retribuutio tuntuisi reilulta. Kuvaukset ja kuvat taivaasta ovat sellaisia, koska alkukristityt olivat eräällä tavalla vihaisia siitä että olivat luopuneet asioita ja tästä he tulevat kirjaimellisesti helvetin kiukkuisiksi.
Hänestä kauna tarkoitti epäonnistumista. Hän oli sitä mieltä että alhaiset vaistot tuli voittaa, ja siitä seuraa kieltäytymistä. Mutta hänestä niiden voimavarat tuli ohjata muualle, sublimoida. Tällöin voi syntyä taidetta ja muita hienoja saavutuksia, jotka Nietzsche nosti ihmsen korkeimmaksi saavutukseksi. Hänestä esimerkiksi hienot taideteokset olivat sen arvoisia että niiden tekijät olivat kärsineet ja treenanneet sen eteen että oppisivat taidon, sen sijaan että olisivat menneet vaikka kaljalle. Siksi nautinto ei voinut olla korkein päämäärä. Saavutukset olivat sellaisia että ne jäivät ihmisistä jäljelle. Niezsche olikin sitä mieltä että jos sublimaatio onnistuu, alhaisia vaistoja ei tarvitse torjua, vaan niitä päin vastoin tulee lisätä. Tällöin sublimaatiomoottori saa lisää vääntöä.Jos tässä ei onnistuttu, energia patoutuu ja siitä seuraa kaunaisuutta. Kauna voidaan toki sublimoida ja vaikka innostaa siihen että pärjää elämässä paremmin. Tai sitten voidaan lyödä tätä vihattua turpaan. Tai mennä juomaan itsensä alkoholistiksi. Yli -ihminen on se, joka tekee sitä ensimmäistä.
Tietyllä tavalla ymmärrän kaunan merkityksen ja olen sisäistänyt omakohtaisesti, mitä nämä kostofantasiat tarkoittavat. Ymmärrän, miksi kaltoinkohtelijoiden kärsimyksestä voisi saada iloa. Kuitenkin kun tässä vähän aikaa sitten sattumalta näin erään henkilön, jolle minulla on kenen tahansa järjen mukaan paljon purkamattomia kiukuntunteita, toki pari sekuntia kulutin sellaiseen aktivointisysteemiin joka käsittelee omaa asemaa (hyvä), sitä onko hän valmistautunut(totaalisen ei), sekä sitä ottaako strategiaksi (1) nopea ja suoraviivainen tuhoaminen, (2) mahdollisimman suuren kivun tuottaminen vai (3) mahdollisimman suuri määrä pysyviä ruumiinvammoja. Päätin jatkaa matkaani. Hän ei ollut kostoni arvoinen. And all what you got was this lousy blogmessage.
Nietzsche käytti kostonhimon yhteydessä aina ranskan kielistä sanaa ressentiment. Se kääntyy suomeksi kaunaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti