Rambo itkee Oregonissa.

Televisiosta tuli "Rambo - Taistelija" (Rambo: First blood), joka on mainetta saanut elokuva. En ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin, kuten en muitakaan elokuvasarjan osia. Odotin sangen normaalia actionpläjäystä. Eli paljon vinkuvia luoteja, räjähteleviä kortteleita, ehkä takaa -ajoja, muutama sissihyökkäys ja ehkä tappelukohtaus. Ja tietenkin pakollinen seksikohtaus. Viimeisimmän puute loukkasi elokuvan odotuksiani, mutta onneksi muut elementit korvasivat elokuvan niin, että se täytti sinällään ansiokkaat odotukseni.

Ja elokuvassa oli tähän päälle peräti tarinaa.

Jutun ideana on se, että Rambo on ollut vietnamin sodassa. Hän elää kulkurielämää - hän sai ajaa sodassa helikopteria ja tankkia, mutta sodan jälkeen häntä kutsutaan vain vauvantappajaksi, eikä hän saa edes pysäköidä autoja pysäköintipaikoilla. Hän vaeltelee, kunnes törmää Oregonilaiseen pikkukaupunkiin, Hopeen. Toivoa ei kylän nimestä huolimatta ole jaossa, koska kylän sheriffi, Will Teasle on päättänyt että hän kuljettaa kulkurit muualle. Koska jos yhden antaa syödä, tulee useita ja sitten niitä kulkureita riittääkin. Niinpä hän ei anna Rambon syödä kylässä, ja vinoillen kuljettaa tämän ulos kylästä - jonka hän haluaa pitää tylsänä. Oikeutta tehdä tätä hänellä ei toki ole. Mutta hän on poliisipäällikkö, joka on paikassa käytännössä laki - muiden poliisien rikkomukset ajetaan hänelle, joten jos hänestä moititaan, hän tuskin hirveän kovasti itseään rankaisee. Rambo lähtee kyydin saatuaan kävelemään kohti Hopea, mutta Sheriffi pidättää hänet välittömästi. Virkavallan vastustamisesta. Poliisit kohtelevat sodassa traumatisoitua taistelukoulutuksen saanutta Ramboa kaltoin, muun muassa pamputtavat ilman syytä. Joten vaikeuksia siitä seuraa. Rambon ollessa kyseessä isosti.

Loppu olikin sitten kaikkea sitä mitä hyvältä elokuvalta vaaditaan. Lukuunottamatta sitä että seksiä ei ollut tarjolla.

Kuitenkin elokuvan idea tuli hyvin esille jo tuossa tiivistelmässäni. Siinä oli käytännössä kaksi teemaa. Oli sodanvastainen teema, jossa asiaa lähestyttiin sotilaan perspektiivistä. Sota on ehkä kauheaa, mutta sodan kokeneet ihmiset joutuvat elämään tavallista elämää, johon heidät heitetään tyhjän päälle. Sodassa heillä on ystäviä ja ryhmä, mutta arkielämässä heillä ei mene hyvin. Heidät kyllä mielellään lähetetään sotimaan, mutta jälkihoito ei ole "armeijan ongelma". Toisin sanoen sodan vääryyttä ei tuotu esiin perinteisesti kuvaamalla sotiaat hirviöinä, jotka tekevät kauheuksia sodan aikana, vaan kuvaamalla sotilaat ihmisinä, jotka ensin pistetään tappamaan ja sitten heidät kotiutetaan ja oletetaan että sotakokemukset eivät tulisi normaaliin yhteiskuntaan.

Toinen teema on hyvän ja pahan toisella puolella oleminen. Poliisimestari edusti juuri sitä ihmistyyppiä joka on "sitä pahinta mallia johon on realistiset mahdollisuudet törmätä". Hänellä on oma käsitys siitä miten asioiden tulee olla. Ja häneltä puuttuu empatiakyky. Hänellä on myös järkähtämättömyyttä viedä se loppuun asti. Toisaalta tätä edusti myös Rambo, joka elokuvassa tyytyi tappamaan vain sen verran mitä oli välttämätöntä. Hän haluaa vain olla ja mennä. Syödä pikkukylässä. Vaatimukset eivät ehkä ole suuria, mutta Rambo on valmis menemään hyvin pitkälle tämän vuoksi. Tältä kannalta poliisi ja Rambo olivat muuten samanlaisia. Ramboa vain kiinnosti oman yksilöllisen vapautensa ja oikeuksiensa pitäminen, kun poliisipäällikkö halusi nimen omaan kontrolloida ja hallita muita.

Se teki hänet elokuvan varteenotettavimmaksi "pahaksi tyypiksi". Tosin tästä elokuvasta puhtaat pahikset ja hyvikset tuntuvat puuttuvan, ainakin perinteisessä mielessä. On vain vastakkaisia intressejä, sekä mies ison puukon ja koulutuksen kanssa vastassaan vähemmän koulutettuja miehiä joilla on pelit ja vehkeet.

Teknologia vs. luonnollisuus ei kuitenkaan ole tarinankerronnallinen jännitepaikka, koska Rambon merkittävin taidonkäyttö keskittyy siihen miten tuo toisen omaisuus saadaan omaan käyttöön.

Tosin Rambon tekojakin voi tietysti pitää pahoina ja ajatella elokuvan "pahihsen näkökulmasta tehdyksi tapporiennoksi". Tämän näkökulman muuttaminen ei kuitenkaan muuta itse syvintä sanomaa. Joka on tietysti se, että siinä ammutaan singolla luolaan, räjäytetään bensa -asema ja rakennetaan ovelia "haaruksentuhoansoja" metsän puista ja tikuista, tapetaan tarkka -ampuja helikopterista kivellä ja tehdään ovela harhautusansa ampumaliikkeen luodeista kootun kasan polttamisella.

---

Elokuvassa Rambo todella itkee tilannettaan puhuessaan kouluttajansa kanssa. Hänethän rauhoitetaan puheella, ei luodeilla. Tämäkin oli hyvä asia sanoman kannalta. Jussi K. Niemelä tosin informoi facebookin puolella että tämä Rambo perustuu kirjaan, ja tässä Rambo nimen omaan ei itke. Ehkä syynä siihen on se, että Rambo ei kirjassa ole Sylvester Stallone, toisin kuin elokuvassa.