Ihminen yrittää kovasti selvittää paitsi tieteen avulla sitä, miten maailma on, myös etiikan avulla sitä miten pitäisi olla. Perinteinen keino tässä kohden on ollut se, että homma delegoidaan. Toisin sanoen se on annettu Jumalallisen tahon annettavaksi, jolloin ihmisen rooliksi on jäänyt totteleminen. Silloin voidaan sanoa että samaan tapaan kuin maailmassa vaikuttavat luonnonlait, olisi myös erilaisia moraalilakeja, joita olisi seurattava.
Tietenkään tämä ei pure maallistuneessa yhteiskunnassa. Yhtenä syynä on se, että tämä ratkaisu vain oikeastaa vain siirtää moraalin ongelmaa. Tämän huomaamisen avuksi on Platonin ajoista tunnettu Euthyfronin dilemma, jossa yksinkertaisesti mietitään sitä onko jokin asia moraalista vain siksi että Jumala komentaa. Vai onko jokin asia oikein ja Jumala vain kertoo sen meille.
Dilemmaa voidaan setviä seuraavalla tavalla. Oletetaan että on Jumalan luoma moraalilaki. Mikä antaa sille moraalisen oikeutuksen? Eli mikä tekee käskystä sellaisen että sitä pitää totella? Tähän kysymykseen on muutamia reagointitapoja:
1: Laki on moraalinen vain sen vuoksi että Jumala on tehnyt sen. Aikaisemmin ei ole ollut hyvää ja pahaa, mutta Jumala on luonut sen tekemällä tämän lain. Tämä malli sekoittaa vallan ja oikeutuksen : Voidaan kuvitella että olisi mahtava Jumala joka loisi moraalilait jotka käskevät tappamaan vauvoja. Pitäisikö ihmisten totella sitä vain siksi? Baalin palvonnassa tämä ajattelutapa oli voimassa, heille lasten uhraaminen oli perusteltu ratkaisu juuri Jumalallisen tahdon vuoksi. Jos laki on hyvä vain sen vuoksi että Jumala on sen luonut, Baalin sääntö olisi oikein vain sillä perusteella että Baal olisi ns. "Tosi Jumala". Minusta tuntuu että vaikka Baal olisi tosi Jumala, ei olisi varmaa että lasten uhraaminen olisi aitoa hyvyyttä. Toki joku voisi ajatella että Baal eroaa Jumalasta sillä että Jumala on hyvä ja Baal ei. Mutta täsä törmätään siihen alkuperäiseen ongelmaan: On kehäpäätelmä väittää että Jumala luo moraalisen hyvyyden luomalla moraalilait, ja sitten laittaa tämä hyvyys Jumalan eteen. Silloin on käynyt niin että olemme ikään kuin valjastaneet kärryt hevosen eteen.
2: Moraali voi olla hyvää koska Jumala tietää mikä on hyvää, ja hän siksi käskee noudattamaan sitä. Tällöin voisimme seurata tätä moraalilakia ilman Jumalan käskyäkin. Jumalahan on hyvä vain sen vuoksi että hän noudattaa tätä universaalia hyvyyttä joka on olemassa hänestä riippumatta. Tällöin Jumala ei ole moraalin perustelu. Ja etiikassa ei pitäisikään silloin keskittyä niinkään Jumalaan kuin näihin lakeihin Hänen takanaan.
Tietenkään tämä ei estä uskomasta Jumaluuksiin. Voihan olla että uskomme Jumalasta riippumattomiin moraalilakeihin, ja että saamme niistä hyviä vinkkejä siihen miten meidän pitäisi toimia. Toki tässä on vaikeutena se, miten löytää sen oikean uskonnon, jossa näitä vinkkejä on. Pitäisi siis olla käsitys hyvästä ja pahasta, jonka pohjalta sitten tekee tämän arvioinnin siitä että onko uskonto X vai Y oikeampi. Tosin tällöin meillä olisi sisäänrakennettuna käsitys siitä hyvästä, mihin haemme vinkkejä Jumalalta. Jolloin hän voi korkeintaan tukea näitä käsityksiämme, ei suinkaan antaa meille uusia tietoja. Sitä pitäisi etsiä sitä mitä meillä jo on.
Suuri vaikeus kolmikossa Ihminen - Jumala ja Moraali onkin se, että kuka vetää ketä. Voidaan ajatella vaikka että (1) Jumala on se joka luo ihmisen ja moraalin, tai että (2) Jumala seuraa moraalia koska on hyvä ja luo ihmisen. Tai voi olla jopa niinkin että (3) ihminen luo moraalin ja jumalan oikeuttaakseen tämän. Itse asiassa lähes mikä tahansa järjestys näillä kolmikoilla onkin, ne voidaan jotenkin järkevästi siihen järjestykseen laittaa. Kysymys siitä kuka loi kenet ja kuka ohjaa ketäkin on niitä kysymyksiä, joihin tuntuu olevan vain mielipiteitä, voimakkaita sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti