"Modernin ihmisen tragiikka on yleisesti ottaen siinä, että hän on luonut itselleen elinehdot, joihin hän fylogeneettisen kehityksensä perusteella itse ei ole kasvanut. Onko tämän tragedian jäätävä pysyväksi? Kun ajatellaan, miten hitaasti lajien kehitys tapahtuu, on olemassa riski, että ihminen ei ehdi sopeutua muuttuneisiin elinehtoisinsa ennen kuin hän on lajina tuomittu tuhoon."
(Georg Henrik von Wright, "Tiede ja ihmisjärki")
Ilkka Hanski on käyttänyt suomessa vain Ahvenanmaalla elävää paahdehepokattia esimerkkinä ekologisesta loukusta. Tämä on tilanne, jossa eläin hakeutuu ihmisen rakentamaan elinympäristöön mieluummin kuin omaan elinympäristöönsä, vaikka se toinen elinympäristö olisi sille parempi. Paahdehepokatti nimittäin hakeutuu viljapeltoihin sen sijaan, että eläisi sille paremmin sopivilla alueilla; Sen lisääntyminen heikentyy peltoihin siirtymisen vuoksi. Tämän syy on tietysti siinä, että luonnossa ei vanhastaan ole esiintynyt viljapeltoja, joten suorasiipisten ei ole tarvinnut selvitä tästä ansasta. Se on ollut relevantti vain sen pienen ajan mitä ihmiset ovat viljelleet (Ahvenanmaalla turva -aikaa on ollut vielä hieman lisää; Aluekohtaisuutta on muistettava mainostaa joskus.)
Tähän liittyen von Wright esitti että ihminen on vaikeuksissa, koska hän on luonut elinympäristön, joka poikkeaa luonnollisesta ympäristöstä. Marshall McLuhan on esittänyt että koko kulttuuri ja ihmisten maailmankuva muuntuu tekniikan mukana. Ne synnyttävät tulkintataustoja, joissa elämme ja joiden kautta tulkitsemme maailmaa.
Tässä kohden usein puhutaan esimerkiksi virtuaaliteknologiasta. Internettiä kritisoidaan monista syistä. Olen itse henkilökohtaisesti törmännyt seuraaviin.
1: Se ylikuormittaa aisteja, tietoa tulee liikaa. Tässäkin on hyvä miettiä sitä mitä internetillä tehdään. En usko että aistit tai oppimisfiltterit rasittuvat internetpornon katselusta ikkunasta tuijottelua enemmän. Kun ei olla opiskelemassa tai tenttaamassa päähänsä jotain outouttavaa materiaalia. Tosin itsellä kuluu kieltämättä laittoman paljon aikaa tälläiseen. Jätän television ja kotityöt usein haaskiolle tämän vuoksi. Ja olen outo. Ergo? Ei kai sentään, olen nimittäin siitä huono esimerkki, että olin outo ja kieroutunut jo ennen lonkeroideni laajentamista virtuaaliimaailman puolelle.
2: Laing on jakanut ihmiset kahtia, sellaisiin jotka kokevat olevansa embodied, eli ruumiissaan ja ihmisiin jotka ovat unembodied, eli he ovat ruumiinsa ulkopuolisia. Laingin jaottelussa tärkeää on se, että jälkimmäiset liittävät itsensä lähinnä mieleensä ja heillä on olemassaoloa koskevia epävarmuuksia. Internet katsotaan virtuaaliseksi, joten sen pelätään korostavan tätä eroa. Mielestäni tämä kritiikki voi olla asiallista silloin, kun se koskee hieman mutkikkaampaa teknologiaa kuin nykyinen. Internet laajentaa sosiaalisen suhteen, mutta en pidä sitä minään vieraannuttavana voimana. Harva pitää puhelinta "vieraannuttavana voimana". Voidaanhan jopa esittää että ennen kylähullu ei välttämättä puhunut viikkoon kenellekään, nykyään kaupunkihullu kommunikoi ulkomaille asti samalla kun hänen ruumiinsa rapistuu tietokoneen äärellä. Tosin myönnän myös että WoW voi vieraannuttaa vahvastikin kun pelaaminen innostaa ja aikaa jonka voisi viettää siihen että käy Helsingissä kavereiden kanssa ostelemassa vaseliinia muuttuukin siihen että pääasiallinen sosiaalinen suhde on pizzalähetin kanssa. Tosin puolustan WoWia siitä että se vain on niin hyvä peli, että se on monista parempaa kuin normaali elämä.
3: Se on virtuaalista, epätodellista. Tässä on taustalla vanha ajatus siitä että "luonnollinen" on jotenkin "parempaa" ja "onnellisuutta tuottavampaa". Toki ilot voivat olla yksinkertaisia. "Uusi" ei vielä tarkoita sitä että se olisi onnettomuutta tuottava. Tosin ei "uusi" välttämättä onneakaan tuo. Joskus hankajalkaislaumalla purkissa on paikkansa. Internetissä sosiaalinen toiminta voi olla aivan aitoa. Esimerkiksi puolisoni sisar on nettisuhteen kautta aviossa USA:ssa. Tämä on melko konkreettista, siihen on liittynyt ihmisten samassa talossa asumista, sekä sitä että keinotekoinen ja painava metallipurkki on liitänyt meren yli sisällään muutamia kymmeniä kiloja tarkasti spesifistä lihaa. Lisäksi kun otetaan huomioon se, että internet poistaa estoja, on luultavaa että internetkeskustelut ovat "aidompia" tai ainakin "pidäkkeettömiä". Ehkä tämä jälkimmäinen on kuitenkin enemmän argumentti teeskentelyn puolesta.
Ihmisen tapa muuttaa maailmaa toki mahdollistaa sen, että me ajaudumme ekologiseen loukkuun. Mutta tässä kohdassa pelkkä mahdollisuus ei tarkoita juuri mitään.
1: Mahdollisuus sukupuuttoon on joka tapauksessa. Moni laji on kuollut sukupuuttoon, eikä siihen ole tarvittu ihmisiä. Riskin olemassaolo ei vielä kerro paljoa. Sen suuruus pitäisi voida arvioida.
2: Itse asiassa edes sillä, onko ruumiimme metsästäjä-keräilijän ei välttämättä vaikuta. Koska ongelman on oltava sen luonteinen, että se vähentää kelpoisuuttamme. Emme esimerkiksi pidä siitä kun pelkäämme, mutta se parantaa kelpoisuuttamme. Toisaalta monet ihmisen keksinnöt ovat muuttaneet elinympäristöä, mutta silti ihmislaji on kukoistanut. Tästä esimerkkinä ovat kaupungit, joita ei ole ollut ennen kuin ihmiset ovat niitä tehneet. Se on "luonnoton" paikka asua, kuitenkin ihmislaji lisääntyy niissä ihan kivasti, eikä pedotkaan tapa lapsia. Pelkkä muutos ja ihmisen tekemyys ei tarkoita ihmisen heritabiliteetin laskua.
Toki ihminen on hieman jäljessä, kaupungissa luolamiehenä, koska se on sopeutunut elinolosuhteisiin joita on ollut miljoonien vuosien ajan, ja muutokset ovat olleet sen verran nopeita ja uusia, että geneettinen muutos ei ole kaikissa asioissa ehtinyt päivittyä ulkoisen maailman muutoksen mukaiseksi. Siksi nykyään tarvitaan laihdutuskuureja; Ennen oli tärkeää että ei kuoltu nälkään. Liikalihavuus oli suunnilleen yhtä relevantti kiusa kuin paahdehepokatille oli pelkoa pelloista ennen ihmisten peltoviljelyn alkamista.
Yksi ekologinen loukku voidaan kenties kuitenkin löytää. Se voi viitata siihen että itse asiassa olemme rakentaneet ihmiselle haitallisen keinotekoisen maailman. Tosin on vaikeaa sanoa, onko tämä jopa "ihmislajin pelastava ominaisuus". Se on jopa hyvinkin mahdollista. Kyseessä on ehdottomasti mahdollinen pelastaja että ekologinen loukku, koska se on liitetty suoraan lisääntymiseen. "Kansojen fittness" näkyyy tietyllä tavalla väkiluvun kehityksestä. Ja niistä on huomattavissa että kehittyneissä maissa ihmisillä on vähemmän lapsia, eikä vain lapsia syntyy vähemmän, koska jos lapsikuolleisuus tasaa tilannetta voisi lisääntymään päästä ihan sama määrä. Väestönkasvu kuitenkin pienenee teollisissa maissa. Kolmannessa ja neljännessä väestönkasvun vaiheessa syntyvyys on kuolleisuutta pienempi. Tämän jälkeen se menee ohi, ja yhteiskunnan väkimäärä on vakaa. Tätä ennen se kasvaa. Toisin sanoen tässä kolmannen ja neljännen vaiheen kohdalla on ekologinen loukku. Syitä on monia, aikuiset eivät varmista vanhuuttaan hommaamalla lapsia, jotka hoitaisivat, kun yhteiskunta hoitaa. Yksi syy on varmaan opiskelu. Kun opinnot ovat kesken, ei ole kovin fiksua hommata parikiloista epätäsmällistä herätyskelloa, joka vaatii kokoaikaista huoltoa ja jonka huoltamatta jättäminen tuottaa vaikeuksia yhteiskunnan kanssa.
Väestönkasvuongelman vastakohtana taas on epäekologinen loukko, eli se talo jossa asun. Se haittaa ihmiskuntaa, koska se kuluttaa energiaa melko paljon. Pääsyynä on talon tiivistys. Se on vanha ja rakennettu melkoisen halvoista materiaaleista, ja niiltä osin se lienee harvinaisen käyttöä kestänyt. Se kuitenkin parantaa elinolosuhteitani ja vähentää kuolleisuuttani luonnontilaan verrattuna. Se takaa sellaiset olot, että mahdollisesti jopa minä voin lisääntyä. Se ja sen kaltaiset tuottavat olosuhteet, jotka lisäävät lisääntymistä. Heritabiliteetti kasvaa. Kuitenkin se on ympäristölle haitallinen, ja luultavasti tuottaa suuressa linjassa toteutuessaan suuria ongelmia ihmislajille.
En ole varma onko tämä juttu ensisijaisesti vitsailua vai asiaa. Toivottavasti onnistun viihdyttämään ja valistamaan samanaikaisesti. Luultavaa on kuitenkin sekin, että ympätessä näin molemmat kärsivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti