"I can hear the pain in stones, rocks and peddles! I can totally feel their silence!"
Historia tunteekin monia tälläisiä tapauksia. Esimerkiksi meri, joka on upottanut laivan on saanut sotapäällikön antamaan käskyn ruoskia merta. Seneca keräsikin tämänkaltaisia tarinoita luetteloksi.
Näiden takana on teema: Tapahtuu tapahtuma, joka tekee jotain. Sitten ajatellaan että asia tapahtui jotta näin kävisi. Siksi esimerkiksi se, että isken varpaan kiveen ja se ärsyttää, herättää helposti tunteita siitä että kivi oli tiellä jotta ärsyyntyisin. Ihmisen kasvussa tämä on normaalia. Esimerkiksi lapsilla on paljon sen kaltaisia ajatuksia, että puu tiputtaa oksiaan jotta voisimme tehdä oksista asioita. Ja toisaalta kreationistilääkäri Pekka Reinikainen esitti eilen TV7:ssa, että ihmisen silmät ovat tietyllä tavalla koska Jumala on tiennyt että ihminen keksii salamavalon ja toisenlainen silmä häikäistyisi.
Ja minun luona vierailleet Jehovan Todistajat ovat muistuttaneet että he taistelevat taikauskoa vastaan afrikassa. Pienellä raapimisella selviää että hekin uskovat että kerrotut taikauskoiset yhteydet ovat tosia, ne vain selitetään demoneilla. Saatanan joukot teeskentelevät olevansa esimerkiksi kuolleiden henkiä. Ja isommalla -ja pidempiaikaisella - kaivelulla selvisi, että demoneja voi olla esimerkiksi kirpputoritavaroissa. Ja ne voivat aikaansaada esimerkiksi avioeroja. Sillä hyvää Jehovan Todistajien käskyjen ja ohjeiden mukaista elämää viettävät eivät muuten avioeroon voisi ajautua. Vaaditaan yliluonnollinen häiriötekijä, demoni. Taikauskon vastustamisen sijasta taikauskojen taustakertomukset siis vain uudistetaan.
Samanlainen logiikka on tietysti niillä jotka taistelevat "Harry Pottereita" vastaan. Vastustetaan taikauskoa, mutta oikeasti itse taikuutta ei vastusteta, vaan vastustetaan sitä että joku harjoittaa sitä. Ja se taas on väärää uskontoa.
Tämä kaikki on teleologista selittämistä. Se toimii hyvin jossakin, esimerkiksi kun mietitään miksi insinööri on tehnyt kahvikupin, mitä inhimillisiä tavoitteita tämä kuppi täyttää ja esimerkiksi minkä kaupallisen raharaon tämä tuote "tukkii". Toisaalla se on hyvinkin kyseenalaista, meren ruoskiminen ei vaikuta kovin perustellulta.
Teleologian näkeminen on tässä suhteessa vahvasti (1) antroposentristä, ihmiskeskeistä. Asiat katsotaan tapahtuvan ihmisen navan ympärillä tavalla tai toisella. (2) Ja siinä on antropomorfismia, siinä inhimillistetään luonto. Luonnolle oletetaan inhimillisiä ominaisuuksia tai ne vähintään heijastavat niitä. (=) Kaiken katsotaan tapahtuvan "minun" ehdoilla, "minun" ympärillä ja "minun" tavalla. Tämä voi hivellä itsetuntoakin. Siksi näistä voi olla hyvin vaikea luopua. Eikä aikuisetkaan pääse niistä täysin eroon.
Esimerkiksi minä voin ärsyyntyä tietokoneelle, koska se toimii. Hyppy siitä että koneessa on toimintahäiriöitä, jotta minä ärsyyntyisin, on perusteluvaatimuksiltaan suuri, mutta samalla se on tunteiden kautta pieni ja helppo. Syyllinen on tavallaan jossain mielen pohjalla aina olemassa ja tätä kautta reiluuden vuoksi aina löydyttävä. Ja tietysti rangaistava.Osaan jopa kiroilla elottomalle bitinmurkaimelle.
Ja tästä päästään "hyvin ruskettuneisiin yön Timoihin".
Ryszsard Kapuscinskin kirja "Eebenpuu" kertoo afrikkalaisten uskosta noituuteen. Se liittyy lujasti juuri syyllisyyteen. Takana on ajatus siitä että tapahtumille on syy. Ja syy on inhimillinen tai älyllinen. Jos joku esimerkiksi polulla kaatuu ja hän puhkaisee silmänsä oksaan, se ei voi olla sattuma koska olisi äärimmäisen epätodennäköistä että oksa olisi vain sattumalta juuri siinä missä silmäkin. Siispä jonkun on täytynyt tahallisesti aiheuttaa tapaus. Koska vaikutus ei ole suora, se on epäsuora. Joku on ansoittanut sen. Ja kun ansa ei ole rakennetun oloinen, on takana tietysti noituus. Siksi jos jollekulle käy mitä tahansa, kuten käden katkeaminen, on mietittävä mikä noita olisi tapahtuman takana. Olosuhteiden korjuu ei ole yhtä tärkeää. Esimerkiksi oksien pois ottaminen tieltä on tavallaan turhaa, koska onnettomuus ei johdu pohjimmiltaan oksasta vaan noituudesta.
Vastaava perustelutapa löytyy myös Sabine Kueglerin "viidakkolapsi" -kirjassa. Siinä lähestystyöntekijän lapsi kertoo elämästään. Fayu -heimo Länsi-Papualla harjoittaa kannibalismia ja toisia heimoja vastaan on koston kierre. Syynä on se, että kaikille kuolemille on olemassa älyllinen syy. Murha on joko suora tai epäsuora. Siksi jonkun kuolema onnettomuudessa purolla voi johtaa toisen heimon kimppuun hyökkäämisen, kostoksi tästä murhasta. Nämä kuolemat tietysti saavat vastakoston. Myös Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" kertoo siitä miten useille heimouskonnoille on tyypillistä miettiä "perimmäisiä älyllisiä syitä" tapahtumien taakse. Jos joku siis kuolee vaikka talon romahduksessa, joka taas johtuu siitä että termiitit ovat syöneet talon tukirakenteet, ei mietitä sitä että syy olisi siinä että tuholaistorjunta on jäänyt tekemättä, koska se ei kerro sitä miksi juuri se ihminen kuoli siinä romahduksessa. Pitää hakea joku noita, jolla on motiivi tehdä juuri näin.
Oikeastaan taikausko ei ole ilmiönä niinkään "uskoa yliluonnolliseen", kuin juuri sitä että näkee tarkoitusta sattumissa, älyä onnettomuuksissa. Yliluonnollinen on pohjimmiltaan vain ad hoc -liima, joka liitetään siihen että useissa tapauksissa asialle ei ole konkreettisia todisteita. Siksi tarvitaan oletuksia epäsuorista ja näkymättömistä keinoista. Itse asiassa kun oletus tavoitteesta on jo otettu, jokainen tunnistamaton ja selittämätön sattumus on todiste tästä epäsuorasta välineistöstä. Eli jokainen näistä puhuu "teleologistille" taikuudesta.
Tämä näkyi myös eräässä dokumentissa jossa haastateltiin lapsia Afrikassa. He esittivät että Afrikassa kuolee paljon enemmän ihmisiä kuin euroopassa, koska euroopassa on vain luonnollisia kuolemia. Afrikassa on niiden lisäksi noituuden aikaansaamia kuolemia. Haastattelussa "oppikirjamaiset" länsimaiset ja afrikkalaiset näkemykset olivat muutenkin vahvasti symbioosissa. Afrikassa tämä kohtaaminen ja näkemysten sekoittaminen on aikaansaanut myös sosiaalisia ongelmia. Syynä on se, että noituutta on hallittua ja tahatonta. Ammattinoidille maksetaan noituudesta ja he hallitsevat voimiaan. Osa taas on noitia jotka eivät itse voi pahuudelleen mitään ja jotka ovat siksi vaarallisia, ja riski on lähes sama asia kuin pahuus. Tämän vuoksi Afrikassa tätä nykyäkin tapetaan lapsia noitina. Kaikki ovat nimellisesti "uudessa uskossa", kristittyjä ja käyvät kirkossa, mutta samanaikaisesti vanha on vahvasti mukana. Kaikki paha avioeroista kuolemiin, ripuliin ja onnettomuuksiin on noitien syytä. Lausunnot ovat samantapaisia kuin keskiajan noitavainoissa. "'We base our faith on the Bible, we are led by the holy spirit and we have a programme of exposing false religion and sorcery." Vanha ja uusi lyövät kättä monellakin tavalla.
Toinen ongelma on tietysti se, että afrikassa syyllisyys on luonteeltaan aivan erilaista. Länsimaissa katumusta pidetään tärkeänä, ja välttämättömänä armolle. Afrikassa sen sijaan ajatellaan että jos teko ei ole tiedossa, se ei ole tekijän syytä. Ja pelkkä paljastuminen ja sitä seuraava välitön rangaistus kuittaa teon. Jos ei ole syytä, ei tarvita katumusta. Kun on rangaistu ei enää tarvitse katua.
Minun taas on vain selvittävä lagittelevien tietokoneiden ja kivien kanssa. Nieltävä raivo turhana ja naurettavana. Joskus tuntuu että se teleologinen ajattelutapa olisi itselle helpompi, koska siinä voisi sentään näytellä olevansa järkevä. Nyt sitä joutuu tunnustamaan tavallaan "juttelevansa puhelinpylväille". Maailman navassa olemisen sijasta, mitä pidetään "vaatimattomana", joudun ylpeän röyhkeästi myöntämään että "Aim maad, kreizii."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti