keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Pet Shop Of Horrors; sopimus rikos ja kristinusko.

"Pet Shop of Horrors" on japanilainen sarja, josta on sekä mangaversio, että animeversio. Ne on molemmat käännetty englanniksi.

Sarjassa keskiössä on erikoisia hirviöitä myyvä eläinkauppa. Se myy, hyvin usein ihmismäisiä, tarueläimiä. Mukana on aina ehtoja joilla eläintä täytyy hoitaa. Ostaja tekee jossain vaiheessa virheen, ja sitten tästä tulee suuria vaikeuksia. Eläinkauppa livahtaa vastuusta, koska kyseessä on aina ollut sopimusrikos. Kyseessä on aina ostajan tragedia.

Esimerkiksi erääsä jaksossa hemmotellun lapsen kuolemasta seuraa tarve ostaa lapsen näköinen mystinen lemmikki. Kun tätä lemmikkiä ei saa ruokkia karkeilla, vaan pelkällä salaatilla, on kyseessä olennaisesti hemmottelukysymys. Kun karkki annetaan ruinaavalle, kuten sille alkuperäisellekin, tulee tästä peto joka lopulta syö omistajansa.

Eli se on sarjakuvana ja piirrossarjana. Luin ja katsoin koko sarjan. Kun tein tämän melko tiiviissä tahdissa, eräs asia oli helppo huomata. Suurin ero on "Cound D":ssä. Tämä on keskeinen hahmo, eläinkaupan omistaja ja eläinten myyjä, joka liimaa muutoin toisistaan erilliset tarinat yhteen. Muutoinhan sarjan hahmot vaihtuvat.
1: Mangassa Cound D:stä saa hyvin neutraalin kuvan. Hän vain pitää kauppaansa. Asiakkaan virhe on korostetusti ostajan omissa intresseissä. Hän on ostanut eläimen jostain tietystä syystä. Cound D vain myy. Hän antaa ohjeet sen hoitamiseen, ja on jollain tasolla pettynyt kun asiakkaat eivät ohjeita viitsi noudattaa. Asiakkaan hamartia on pohjimmiltaan tottelemattomuus.
2: Animessa Cound D kuvataan pelottavissa kulmissa. Silmälasit välähtelevät perinteiseen animepahis tyyliin. Tarinat ovat "melko samanlaisia", joitain asioita on tietysti kuvattu eri tavoin. Piirrossarjasta saa kuitenkin sellaisen kuvan, että Count D myy tahallaan lemmikit, jo ennalta tietäen tilanteen. Count D vivahtaa ilkeään. Asiakkaan hamartia on se, että hän menee kauppaan ylipäätään.

Erot ovat erityisen vahvoja sarjakuvan ja piirrossarjan alkupuolella. Tarinan edetessä Count D:ssä tapahtuu pieniä muutoksia. Kuitenkin olen jättänyt tämän muutoksen syrjään ja keskityn hieman muuhun.

Kristinuskossa Jumala nähdään usein "Mangan tapaisena Count D:nä". Hän antaa vapaan tahdon, ja ihmiset itse pilaavat asiansa.1

Saatana sen sijaan nähdään "Animen Count D:nä". Perinteinen sopimus Saatanan kanssa on ollut hyvin samanlainen jo Faustista lähtien. Ihminen täyttää jotain tarvettaan ja tekee tämän saadakseen sopimuksen Saatanan kanssa. Asiat eivät pääty kuten ihminen haluaa, ja Saatana ei syyllisty sopimusrikkomukseen, koska on osannut ottaa oikeat pykälät mukaan ja osaa lukea sopimuksen sanamuodotkin tietyllä tavalla.
1 Tavallaan oikea määritelmä tämänkaltaiselle ei ole välttämättä "hyvä". Kristinuskon Jumala olisi ainakin DD -roolipelejen moraalikaaviota käyttäen pikemminkin "Lawful Neutral" kuin "Lawful Good". Tavallaan Taivas ja Helvetti nollaavat toisensa ja Jumala on ainoastaan vahvasti lainkuuliainen. Jumala antaa säännöt seurattavaksi ja tuomitsee niiden seuraamisen ja seuraamatta jättämisen mukaan. Hän tuomitsee väärintekijät Helvettiin vaikka Rakastaa näitä syntisiäkin, eikä haluaisi heitä sinne laittaa. Tämä korostaa sitä että Hän hylkää tämän rakkauden lain edessä.

Ei kommentteja: