Nämä ovatkin usein vaihtoehtoja jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, joskus ne eroavatkin toisistaan vain siitä miten toinen reagoi. Osa pitää aseestaan kiinni tiukemmin, jolloin heille useammin tulee lukkotilanne, kun he sallivat nivelten vääntämisen. Ne jotka eivät vääntelyyn suostu irrottavat helpommin otteensa. Asiaa voidaankin katsoa niin, että tässä on yksi laaja reagointitapa, jolla on kaksi hyvin paljon käytettyä soveltamistapaa. Pieniä eroja on, mutta niin on samanlaisuuksiakin.
Tämä, kuten lähes kaikki muutkin tikaritekniikat ovat asenteeltaan "passiivis -aggressiivisia". Syynä on se, että etäisyydet ovat hyvin lyhyitä ja reagointiajat samaten.
Kun tikarilla reagointi on selvä, voidaan huomata että sama toimii paljaalla kädelläkin. Tämä on intuitiivisesti vaikea tajuta, koska haavoittuva käsi joudutaan laittamaan tikarin terän lähelle. Periaate on kuitenkin sama. Väännön lisäksi toisen käsivarteen voidaan myös tarttua.
Tietenkin samaa vääntämisen tekniikkajoukkoa voidaan hakea myös vastatekniikoihin. Siksi manuaaleissa tunnetaankin paljon reagointisarjoja, joiden lopputulokset voivat olla hyvinkin mutkikkaita. Ne ovat kuitenkin ymmärrettäviä sitä kautta että ymmärtää perusperiaatteen. Samaa ideaa voidaan soveltaa, ja vääntövoimaa voidaan esimerkiksi hakea molemmilla käsillä.
Tätä kautta onkin ehkä ymmärrettävissä se, että suuri osa taistelutaidosta on soveltamista, jossa pääperiaatteet on ymmärretty. Yksittäiset tekniikat muuttuvat silloin osaksi laajempaa systeemiä. Ja se, joka hallitsee - ei siis pelkästään osaa - systeemin paremmin, on todennäköisesti voittaja.
Ylläoleva on Fiore dei Liberin puolelta. Tämä on kuitenkin ihan samanlainen elementti löytyy saksalaisesta perinteestä. Akrobaattisimmillaan se näyttää esimerkiksi seuraavalta.
Kuvat ovat Hans Talhofferilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti