Keinot ja päämäärä.

Utilitarismi on ajatusmaailma, jossa enemmistön onnellisuus on ratkaisevassa asemassa. Tämä antaa myös luvan monenlaisiin asioihin. Sen takana on vahvasti ajatus siitä että päämäärä oikeuttaa keinot. Jesuiitat ovat tätä kautta eräänlaisia esi -utilitaristeja. Utilitaristinen perustelutapa on muutenkin yleistä jopa hyvinkin vanhassa uskonnollisessa asioiden esittelyssä.

Perinteisesti esimerkiksi pahan ongelmaan on etsitty selitystä sillä, että päämäärä jotenkin oikeuttaa keinot ja paha ja onnettomuudet aikaansaavat suurempaa hyvää. Esimerkiksi Alvin Plantingan ratkaisu tähän on hengeltään hyvinkin vahvasti utilitaristinen. Hänestä näkemämme paha on sellaista että sen olemassaolosta seuraa enemmän hyvää kuin sen poissaolosta. Tai se johtaa pohjimmiltaan johonkin hyvään, jolloin se on näennäistä. Onnettomuudetkin ovat väline suurempaan hyvään. (Ehkä parempi olisi mahdotonta.)

Utilitarismin ongelmana on tietysti onnellisuuden määritelmä. Tämä täytyy olla ensin valittuna, jotta sen pohjalta voidaan tehdä laskelmia. Tätä kautta voidaan listata muutamia ongelmakohtia.
1: Viattomien uhraaminen on väistämättömästi sallittua. Esimerkiksi jos terroristi uhkaa tappaa kaupungin pommilla, ja vaatii vain että joku, vaikkapa aivan täysin viaton siviili ja lapsi, tapetaan. Utilitaristista on oikein tappaa tämä. Yhden tuskahan pelastaa monia. Itse asiassa tässä tilanteessa utilitaristi sanoisi että on ehdottoamasti välttämätöntä ja suorastaan moraalinen velvollisuus uhrata tämä yksi. (Tätä kautta on ymmärrettävää että ratkaisu Pahan Ongelmaan on sävyltään juuri utilitaristinen, maailmassa tapahtuu kaikenlaista lapsen uhraamiseen kauheudessaan rinnastettavaa.) Utilitarismissa ihmisillä ei ole luovuttamattomia oikeuksia. Esimerkiksi tässä esittämässäni kuvitteellisessa skenaariossa lapsen saa tuomita teloitettavaksi vaikka ilman mitään oikeudenkäyntiä.
2: Toisaalta utilitaristiset ratkaisut ovat näkökohtasidonnaisia. Esimerkiksi kun terroristit hyökkäsivät 9/11 –iskuissa, heistä moni iloitsi iskuista. Heistä se paransi olennaisesti maailmaa. Tällä voidaan ajatella olevan ulkopoliittisia vaikutuksia jotka esimerkiksi pakottavat rikkaat ottamaan heikosti pärjänneet maat vahvemmin huomioon. Samaan aikaan USA:ssa moni ajatteli että tämä sama isku huononsi yleisonnellisuutta.
3: Myös ajankohdan pituudella on väliä. Lyhytjänteisesti voidaan ajatella että esimerkiksi terrorismi tuottaisi onnettomuutta, mutta tämän uudistuksen jälkeen maailma olisi parempi pitkällä tähtäimellä. Joku toinen taas voi olla utilitaristisesta näkökulmasta sitä mieltä että lyhyt tähtäin on se oikea tapa katsoa maailmaa ja tätä kautta saadaan aivan erilainen tulos.
4: Laskelmat ovat myös tietoon sidottuja. Jos terrori -iskun ajatellaan muuttavan eri maiden käytöstä siten että he pakottavat USA:n polvilleen jakamaan varojaan köyhille, tästä voi olla hyviä pitkäaikaisvaikutuksia. Mutta jos tämä arvio on tyhmä ja tosiasiassa USA pommittaakin puoli maata muusiksi jahdatessaan yhtä parrakasta rättipäätä, isku lisää onnettomuutta.
5: Myös tilanteen ratkaisu voi vaatia kekseliäisyyttä - ja onkin tätä kautta myös resurssi ja tilannekohtaista. Esimerkiksi jos pommi -iskuesimerkin lapsi kuvamanipuloidaan tapetuksi tietotekniikan avulla, ei lasta tarvitse oikeasti tappaa. Jos terrorismilla pelotteleva haluaa kostaa vaikka tämän lapsen vanhemmille (mikä olisi uskottava syy miksi tehdä juuri tällainen uhkaus.) ja hän uskoo näkemänsä feikin, kokonaisonnellisuus kasvaa. Terroristi nauttii koston onnistumisesta, eikä tapetuksi manipuloidulle lapselle tarvitse edes kertoa että mitä hänelle on videossa tehty. Ongelmana tässä esimerkissä on tietysti kiinni jäämisen riski, joka varmasti vaikuttaa laskelmiin jotenkin.
6: Koko utilitarismin perusidea nojaa onnellisuuden maksimointiin, mutta sen peruskäsite "onnellisuus" on eri ihmisillä hyvin erilaista. Näkemykset eivät ole yhtenevät. Tässä kohden ongelmana onkin jo se, onko jokin näistä parempi kuin muut, vai pitäisikö jokainen erilainen onnellisuuden määritelmä ottaa mukaan sitä kautta keitä tilanteessa on mukana. Jälkimmäisessä tilanteessa samankaltainen tilanne voisi eri ihmisillä tuottaa erilaisen tuloksen, joka on yleisesti oikeudenmukaisuuden periaatteen vastainen. Toisaalta myös yhden tietyn onnellisuusmääritteen valinta ja sen soveltaminen ihmisiin jotka eivät pidä sitä "oikeana onnellisuutena" voi tuntua epäreilulta.

Kaiken kaikkiaan utilitarismin kokonaisonnellisuus on joka tapauksessa hyvin mutkikas asia. Sille saadaan erilaisia arvioita, ja jos seurauksia ei pystytä arvioimaan kovin hyvin, arviot saavat epävarmuushaarukoita, ja päätös siitä onko valinta oikea vai väärä utilitaristisesta kannasta on usein vaikeaa päättää. Samoin jos teolla on useita erilaisia seurauksia - tai jos se tarjoaa erilaisia skenaarioita jotka ovat laskelmissa tuloksiltaan hyvin erilaisia - tuloksia on hyvin vaikeaa arvioida.
1: Tämän vuoksi ei ole ihme että Plantingan ratkaisu pahan ongelmaan ei todista että Jumala olisi todella hyvä, vaan enemmänkin sen, että Jumala voi olla hyvä, mutta yhtä hyvin Jumala voi olla hyvin pahakin. Laskelmat ovat yksittäisissäkin skenaarioissa vaikeita. Ja tässä pitäisi jotenkin arvioida koko kokonaisuutta. Eli koko maailmanhistorian ja joka ikisen tapahtuman ja ihmisen ja kansakuntien perspektiivissä.

Tietenkin jos ei hyväksy utilitarismia, eli lahjoittaa lahjomattoman korkean oikeuden sille että lapsen päähän ei missään olosuhteissa saa laittaa aivoja syövää ameebaa, ei käsin eikä yliluonnollisesti, eikä rakentamalla tälläistä ameebaa ja antamalla sen mataa satunnaisesti maailmassa. Tällöin tilanne tietysti näyttää hyvin erilaiselta.

Toisaalta utilitarismin ongelmat eivät itse asiassa ole sen pahempia kuin monissa muissakaan moraalin arviointikeinoissa. Se on selvästi yksi vaihtoehto.