Luettelo elämisen arvoisen elämän minimivaatimuksista.

Kun elämällä ei ole arvoa, on kuolemalla joskus hintansa. Tätä kautta elämisen arvoista elämää voidaan saada arvuuttamalla asiantuntijoilta. Elävät esittävät monenlaisia selityksiä sille, mikä tekee elämisestä elämisen arvoisen. Ja melko usein löytyy joku, joka eroaa tästä ja on silti elossa. Esimerkiksi jonkun mielestä täytyy olla uskonnollinen ollakseen onnellinen. Silti moni uskonnoton käännynnäinen esittää vakavasti että uskonnollisuus on aikanaan ollutkin elämää huonontava piirre. Ja sama toimii toisin päin. Näiden poikkeavien eläminen on selvästi elämisen arvoista. Itsemurhan tehneet ovat jollain tavalla onnettomia. Siksi kysymys muuttuu Aristoteeliseksi. Hänestähän ihmisen päämäärä, syvin olemus, on onnellisuus.

Peruskysymys on: Mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen?

Luettelo onnelliselta elämältä vaadittavista ominaisuuksista:
* Asuntona kartano Venetsiassa, vähintään 1500 neliötä.
* Internetyhteys.
* Uudenkarhea Lamborghini tai S -luokan Mersu.
* Varastossa kokoelma huippuviinejä.
* Suuri kotiteatteri Surround -äänisysteemillä.
* Pesuhuone, jossa kultaiset hanat.
* Aitoja Michelangelon tai muun suuren maalaustaiteen mestareiden maalauksia olohuoneessa.
* Läpi koko talon kulkeva ja ammattilaisen suunnittelema teema joka yhtenäistää koko talon sisustuksen ja siinä olevat tavarat.
* Erityisen hienostunut Megatron -robotti joka ampuu muovinpalasia ja josta kuuluu "Crush the autobots" "Where is the Allspark?" ja "Hahahah!"
* Kallis kurssi klassista pianonsoittoa, opettaja huippuammattilainen joka tulee opettamaan yksityisesti kotiisi.
* Aterialla Beluga -kaviaaria, viiriäisen rintaa, fasaanin kieliä sekä valkoviinissä marinoitu lobus frontalis àla Lecter.
* Pälikön takoma damaskitoisintoinen longsword, Malli Oakeshott typologiassa Type XV.
* Rotaryn jäsenkortti.
* Lasit joista voi ampua lasersäteitä.
* ...

Epikurolaisuus on yleensä liitetty hedonismiin. Ja kun nautinnon maksimointia ei ole ajateltu loppuun asti, korosteaan helposti sitä että eletään yltäkylläisyydessä. Pitää omistaa ja kuluttaa paljon, kallista ja hienostunutta. Tätä kritisoidaan sillä että tämä hedonismi on egoistista ja että itsekkyys tekee elämisestä kylmän. Siksi sen täytyy olla väärin. Tämä ei toimi epikurolaisuuteen, koska Epikuros korosti nautinnoissa yltäkylläisyyden (olipa se määrää tai laatua) sijasta sitä että perusasiat ovat kunnossa ja sen jälkeen keskitytään ystävyyteen ja muihin tärkeisiin asioihin, jotka tuottavat aitoa nautintoa. Viini voi tuottaa vähän iloa, mutta krapula ja maksakirroosi eivät tuo onnea, joten se ei maksimoi onnellisuutta. Tätä kautta tärkeämmäksi ei tulekaan se, missä asuu, vaan se kenen kanssa.

Epikurolainen laittaa korkealle tilalle ystävyyden, rakkauden ja filosofian. Viimeisestä päästään toiseen iteraatioon. On mietittävä : Mitä ihminen tarvitsee ollakseen rakastunut? Kysymys on olennaisesti sama, mutta kysymyksen muoto on vaihtanut rakennettaan.

Luettelo hyvältä vaimolta vaadittavista ominaisuuksista:
* DD -kokoiset tissit.
* Vaalea ja pitkä tukka.
* Vakituinen ja vakaa työpaikka.
* Mainetta ja kuuluisuutta.
* Symmetriset klassiset piirteet.
* Ruuanlaittotaitoinen.
* Ahkera.
* Pitkämielinen.
* Vain minuun sitoutunut.
* Korkeatasoinen huumorintaju.
* Kiinnostus filosofiaan.
* Rakennekynnet.
* Teräasefetissi.
* Sekulaarit/Kristilliset ... arvot jotka ovat samat kuin itsellä.
* Osaa erinomaisesti näytellä orgasmin.
* ...

Platonin esittämässä rakkausnäkemyksessä ei suinkaan olla siveästi erillään, vaikka sellaiseksi se usein käsitetäänkin. Sen sijaan Platon esitti että rakkaus oli kauneudenrakkautta. Eli rakastunut rakastaa sitä että toinen jotenkin heijastelee kauneutta. Tämä antaa sille persoonattoman luonteen. Jos joku on rakastunut, hänen tunteensa kohdistuu laajempaan ideaaliin. Yksilö vain edustaa kauneuden ideaa. Tämä yksilö ei edes heijasta sitä täydellisesti, vaan on sen epätäydellinen ja karkea versio. Kuin varjo luolavertauksen vankien seinällä.

Tämä vertautuu suoraan siihen että kauneus on ominaisuus.
1: Silloin tilanne vertautuu siihen että joku rakastaisi sinua jonkun ominaisuuden, kuten ulkonäön tai rahan tai muun vastaavan ominaisuuden vuoksi. Lopputulos on rakkautta ehdoilla. Kohde on vain jonkun persoonattoman ideaalin edustaja.
2: Toinen tilanne johon tilanne vertautuu on se, että jos joku haluaa naimisiin ja lapsen, tämä on valmis valitsemaan kenet tahansa halukkaan, joka heijastaa vanhemmuuden haluamisen ideaa. Sama on tietysti "yksin olemisen poistajan rooli". Jokainen kuitenkin haluaa että syy mennä naimisiin on henkilö itse, eikä se että hän tuo mukanaan seuraa, rahaa tai siemennestettä.

Tästä päästään siihen yllättävään asiaan, että pornografia itse asiassa sisältää "platonista rakkautta". Ominaisuusluettelo kauneudessa on siinä kohdalla monien mielestä muovinen, ja että persoonallisuusominaisuudet ja esimerkiksi arvot tulisi ottaa enemmän esiin. Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan vain toisenlainen kauneuden määritelmä. Ja kuten Platoninkin mielestä jokainen on epätäydellinen kauneuden heijastuma, ei pornografiassakaan voi odottaa että joka ikinen kauneuden määritelmä täyttyy.

Ja mielestäni juuri tämä tekee pornografiasta niin siivotonta. Siinä ei ole kohtaamista. Näyttelijät ovat mukana siksi että ne heijastavat jotain ideaalia. Usea pornonäyttelijä on vähintään fyysisesti kaunis, heijastelee kulttuurillista tai vaikkapa evoluution meihin koodaamaa mielikuvaa kauneudesta. Yksilö heijastelee ja mukailee tätä mieltymystä. Rakastetulla on tässä mallissa ennalta päätetty rooli, jossa hän onnistuu jonkin tasoisesti ja johon häntä koko ajan joko tietoisesti tai tiedostamatta verrataan.

Tätä kautta tilanne vertautuu siihen kun hedonismin kohdalla keskitytttiin "määrään ja laatuun". Tosiasiassa hyvä elämä voi jollain tavalla liittyä listalla oleviin asioihin. Mutta pelkästään niitä tuijottamalla tilanne jää vielä kylmäksi. Ollakseen rakastunut ei tarvita mitään tuollaista listaa. Vaikka moni sellaisen esimerkiksi deittisivustoon liittyessään tietysti raksiikin. Ei voida sanoa että luettelot olisivat aivan väärässä. Mutta ne eivät ole koko totuus. Ja pelkästään niitä tuijottamalla voidaan välttää aito kohtaaminen.

Sekä Platon että Epikuros itse asiassa laskelmoivat.

Tästä päästään siihen että esitin kaksi aivan paskaa luetteloa. Toin ne esille siksi että molemmissa luetteloissa on sama perusvirhe. Niissä tehdään jokin ideaali, jolla perustelemme itsellemme asiat persoonattomasti. Perusteluina on joko hyöty tai muiden arvostus tai yleiset näkemykset. Luettelot ovat pikemminkin arvostuslistoja siitä "mitä on oikein kadehtia". Asiaa voidaan parantaa jossakin määrin. Mutta kenties koko lähtökohta oli väärä. Koko luettelointi olisi väärin. Tältä kannalta jonkun pitäisi polttaa nuo luettelot.

Silti uskallan sanoa että lista voidaan tehdä. Oikeassa listassa on tietysti kolme kohtaa.
* Positiivista kohtaamista.
* Perustarpeet, joilla ylläpidetään tilannetta. (Väline edellisen kohdan jatkumiseen.)
* Kyky kestää se että yllä olevat eivät kuitenkaan toteudu. (Väline jolla edellinen kohta saadaan täytettyä edes joskus.)

Joku voi pitää tätäkin laskelmoituna, mutta korostan että vain toinen ja kolmas kohta ovat sitä. Ja niiden rooli johtuu siitä että elämme maailmassa, joka on kaikkea muuta kuin täydellisen mukava. Ilman realismia on helposti vain toteutumaton toive.