Stingin kirjoittamaa kappaletta "Every Breath you take" voisi kutsua rakkauslauluksi, joka lauletaan suhteen päätyttyä. Tämä on varmasti kappaleen tulkintakin. Se lohduttaa jätettyä ja on kaunis.
Kuitenkin kappaleen sanoitukset ovat sellaisia, että se taipuu täysin sellaisenaan myös pakkomielteisen kontrolloija -stalkerin suuhun. Tämän oivalluksen jälkeen kappale ei ole enää koskaan sama.1
"Every breath you take and every move you make / Every bond you break / Every step you take / I'll be watching you. / Every single day and every word you say. / Every game you play. / Every night you stay, I'll be watching you."
Romanttisestihan tässä osoitetaan kiinnostusta toiseen tavallisissa hetkissä. Mutta stalkerin sanomana tässä kuvataan pakonomaista tarkkailua, joka ylittää normaalin rajat. Tokihan monessa romanttisessa suhteessa kannatetaan avoimuutta ja rehellisyyttä ja ne ovatkin kauniita asioita. Mutta.
"Oh can't you see you belong to me? / How my poor heart aches with every step you take."
Omistaminen on melko vahva sitouttamisen muoto. Tämän jälkeen on taas tarkkailtavien lista, joka korostaa sitä miten monella taholla tarkkailua tehdään.
"Every move you make and every vow you break. / Every smile you fake. / Every claim you stake. / I'll be watching you."
Huolestuttavin kohta stalkertulkinnassa on kappaleen tasaisesta rytmistäkin esiin nouseva kohta
"Since you've gone I've been lost without a trace. / I dream at night / I can only see your face / I look around but it's you I can't replace / I feel so cold and I long for your embrace / I keep crying baby, baby please."
Tämä kohta kun kertoo identiteetin täydestä sitouttamisesta toiseen ihmiseen. Toki tämä tapahtuu normaalissakin parisuhteessa. Perheyksikön jäseneksi itsensä ymmärtäminen on ihan hyvä asia. Samoin toisen korvaamattomuuden korostaminen on kaunis asia. Mutta juuri näin stalkerit perustelevatkin asian itselleen. Pakkomielteen kohteelle pakkomielle voi aivan täysin edustaa jotain hyvää ja kaunista.
Loppu kappaleesta toistaakin "jokainen" ja jotain mitä toinen tekee. Ja katsominen nosteaan esiin. Lista on pitkä, ja itseään toistava. Tätä kautta systeemi kuvaa myös seuraaja-vaanijan elämäntapaa, joka on loppujen lopuksi hyvin rutiininomaista ja ulkopuolisen systeemin määräämää.
Kappale siis tavallaan näyttää miten lähellä rakkaus, pakkomielle ja sairas seuraaminen ovat toisiaan. Tämän pitäisi kenties pelottaa jotakuta. Ainakin mikäli Zizekiä on uskominen, aidoimmillaan ja syvimmillään kauhu tapahtuu siinä vaiheessa kun ihminen samastuu hirviöön.
Tällä stalkertulkinnalle saadaan helposti kristillisteologisia implikaatioita. Niiden paikka ei ole tässä.
1 Tämä juttu on omistettu Järviselle ja tämän legendaariselle saunaillalle vuonna 1999. Haudankaivaja ei kenties säästä ketään. Mutta joskus sieltä "hautausmaan tienoilta" näköjään nousee zombeja, jotka eivät säästä ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti