Martha C. Nussbaum on lakiin ja etiikkaan erikoistunut filosofi, joka on moittinut Daniel Dennettiä ylimielisyydestä. Hän on käyttänyt tässä asiassa argumenttina nimeämistä. Ateistit nimittäin kutsuvat itseään nimellä "bright". Tämä viittaa valoisuuteen ja älylliseen terävyyteen. Nussbaumista nämä johtavat konnotaatioita siihen että uskovaiset olisivat jotenkin typeriä. Nimen käyttö olisi siis jo jonkinasteinen ad hominem pelkästään sellaisenaan.
Toki osa ateisteista on esittänyt että uskovaisuus johtuisi typeryydestä. Ja Dawkins esittää "God Delusion" -kirjassa että älykkyyden ja ateismin välillä on yhteys, tosin hän perustelee tämän tilastoilla. Joten hänkään ei suoraan sano että uskovaiset olisivat tyhmiä, kunhan muistutttaa siitä että jokin jännä korrelaatio niiden välillä on. Monet ateistit eivät kuitenkaan väitä tämänkaltaista.
Nussbaumin argumentaatio on silti hieman totuudenmukainen. Ihmiset nimeävät ryhmän erottaakseensa itsensä muista. Nimet pyritään valitsemaan siten että ne tuntuisivat positiivisilta. Näin ryhmän jäsenet tavallaan esittävät olevansa parempia.
Kuitenkin Nussbaumin kritiikki on siitä ikävää, että se sopii käytännössä hyvin moniin asioihin. Yksi tälläinen termi on "hengellisyys". Tässä on perussanana "henki", jossa on kiistatta konnotaatioita sanaan elämä. Uskovaiset nimeävät toimintansa tämänkaltaiseksi, se on vakiintunut käyttöön. Jokainen tietää että sanalla hengellisyys on myös sellainen konnotaatio että se arkikielessä mainittuna tarkoittaa aina jonkinlaista uskovaisuutta. Tällä nimeämisellä viitataan jotenkin siihen että uskovaiset olisivat elossa verrattuna ateisteihin. He elävät täydempää ja onnellisempaa elämää. Näin nimi tuntuu viittaavan. Ateisteilta viitataan puuttuvan jotain, he ovat hengettömiä.
Tätä kautta voidaan sanoa että siinä missä uskovainen on määritellyt ryhmän "hengellinen" ja tarkoittaa sillä uskonnollis -eettistä elämää, on ateisti määritellyt ryhmän positiivisen asenteen ja intellektuellismin kautta.
Tässäkin tulkinnassa on kuitenkin lievennys. Uskovaistenkin sallitaan epäonnistuvan hengellisyydessään. Nimi siis itse asiassa pohjimmiltaan määrittelee ryhmän tavoitteet. Tällöin hengellisyys tarkoittaa sitä että tavoitellaan elävämpää elämää. Samaan tapaan voi sama koskea ateistejakin, he tavoittelevat mutta eivät välttämättä onnistu olemaan positiivisia tai älyllisiä.
Tai sitten termin määrityksiä tulisi katsoa vain denotaatioiden kautta. Sillä tosiasiassa niin Nussbaum kuin minäkin tulkitsevat sanojen "yleiset merkityssisällöt" usein vain tunteen kautta. Se, että jostain termistä tulee ylpeä olo voi tätä kautta kertoa vain ihan siitä että vastapuolelta odotetaan sellaista. Tätä kautta ääneen tuleekin lausuttua vain oma ennakkoluulo (vaikkapoa toisen ylenkatseesta.) Tämä on mielestäni kaikista varteenotettavin vaihtoehto.
Pohjimmiltaan herjaaminen sitä kautta mitä nimeä ryhmä käyttää on typerää. Mielestäni denotaatiot, määritelmät sellaisenaan, ovat ratkaisempia. Sillä rivien välistä on hyvin helppo lukea mitä vain haluaakin sieltä lukea. Mielestäni ihmiset on arvoitava sitä kautta mitä he esittävät. Tämän pitäisi olla erityisen osuvaa Nussbaumin kohdalla, koska hän on moittinut ateisteja siitä että nämä eivät ole kunnolla tutustuneet uskontoon ennen kuin ovat alkaneet pilkkaamaan sitä. Silti näyttää siltä että hänen itsensä ei tarvitse selvittää mitään ateistien laajemmasta argumenttikentästä. Muut eivät tutustu tarpeeksi, mutta hänelle kritisoimisen lähteeksi riittää pelkästään se, että tietää nimen. Termin kirjoitusmuoto ja siitä nousevat fiilikset ovat keskeisiä, eivät määrittelyjen sisällöt ja mitä niillä yritetään sanoa.
Omalta puoleltani epäonnistun olemaan sekä välkky että hengellinen. Silti minusta tuntuu että argumentit pitäisi käsitellä sitä mitä ihmiset sanovat. Ei sitä, minkälaisia sanovat ihmiset ovat. Eikä sitä kautta minkälaisia fiiliksiä pelkästä heidän nimestään tulee. Joskus ihmetyttää "Mikä niille fiksuille ihmisille tapahtuu liikenteessä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti