Pseudotieteiden eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on eräänlainen luulotteleva rationaalisuuden tarpeen täyttäminen. Tähän on useita keinoja, joista usea on suoraan argumenttivirhelistassa.
Kuitenkin sitä saadaan muutenkin. Esimerkiksi homeopatiassa on valtavasti opeteltavaa, kun monille erilaisille aineille esitetään erilaisia parannustapoja. Näille parantamisille ei ole lääketieteen vaatimaa näyttöä, mutta opiskeltavaa riittää silti. Itse asiassa kun näin homeopaattien oppikirjan itse, huomasin ensimmäisenä että määrät ovat hirvittäviä, mukana on usein latinankielisiä nimiä (Esimerkiksi suom. "kulta" & engl. "gold" pitää osata myös nimellä "aurum").
Samoin horoskooppeja laativalla astrologilla on pitkä luettelo merkkejä ja nousevia ja laskevia planeettasuhteita. Nämä tuovat mukanaan opettelua ja työtä. Ideana on siis olla tavallaan työläästi väärässä. Kun asia vaatii työtä ja lukemista, sen täytyy olla tietoa. Työläys liittyy tietysti tietyllä tavalla asiantuntemukseen. Tässä kyseessä on kuitenkin enemmän "oikeaoppisuus".
Sain sähköpostissa Kari Tikkasen kautta Timo Strandbergin kirjoittaman jutun, joka julkaistiin "Suomen lääkärilehti 42/2009":ssa. Se käsittelee denialismia. Otsikko oli raflaavasti "Denialismi - tieteen salakavala syöpä".1 Käsittelen denialismia yleisesti ja esitän asioita joita Strandbergillä ei ole, mutta viittaan paljon tähän mainittuun juttuun.
Denialismi on vähän kuten homeopatia. Tosin ilman että esitetään ainuttakaan parantavaa lääkettä. Jäljelle jää tällöin tietysti vain vallitsevan näkemyksen epäilyttäväksi leimaaminen.
Mitä denialismi on?
Denialismi on tieteellisen vallitsevan teorian kritisoimista retorisin ja epärationaalisin keinoin. Siinä luodaan mielikuva, mutta tätä tukemaan ei esitetä riittävää todistusaineistoa. Se kohdistuu usein enemmän kaduntallaajien käännyttämiseen kuin varsinaisen tiedemaailman muuttamiseen. Tämä ei tarkoita että vallitsevia tieteellisiä teorioita ei saisi kritisoida. Sillä denialismi itse asiassa vain teeskentelee olevansa vanhan tieteen kumoaja, ja luulottelee olevansa tieteellistä tietyn teorian kritiikkiä. Denialismi on korostetusti kritisoivaa, eli se ei välttämättä väitä että sillä olisi tiettyä vastateoriaa, nousevaa paradigmaa tilalle. Tätä kautta sen ei välttämättä tarvitse puolustaa yhtään mitään. Se kylvää epäilyä. (Denial ~ kielto, kiisto.)
Denialistien piirteistä Strandberg oli koostanut tunnuspiirteitä. Karkeasti lista sisälsi virhepäätelmät jotka kattavat väärät auktoriteetit, red herringin, cherry pickingin sekä salaliittoajattelun jossa tiedeyhteisö on salaliitossa ja usein jonkun alan teollisuuden kanssa. (Mikä ei tietysti ole yllätys. Hyvin monessa tieteessä on sovelluksia, joissa kiertää raha. Tämä on goddamit yksi syy rahoittaa tieteentekoa! Ilman tiedettä ei voitaisi tai osattaisi tehdä monia sovelluksia) Tässä ajattelussa Raha = Paha, ja konsensus = salaliitto.
Strandberg muistuttaa että denialismi on vanhaa. Jo antiikin sofistit viisastelivat, he olivat eräänlaisia lakimiehiä ja heidän totuutensa "riippui siksi asiakkaasta". 1800-luvun isorokkorokotusta vastustivat denialistit, jotka esittivät pilakuvia joissa ihmiset muuttuivat lehmiksi. Koska siinä käytettiin lehmärokkoa. Nykyisinkin rokotteet, HIV:n ja AIDSin yhteyden kieltäminen, kolesteroliskeptisyys ovat samanlaisia lääketieteen kyseenalaistamiseen keskittyviä tahoja.
Keitä denialistit ovat?
Psykologisesti denialismi kerää Strandbergin mukaan "lunatic fringe" -joukkoa, jotka ovat yleensä ideologioiden ympärillä pyöriviä "fanaattisia ja vihaisia yksilöitä". Tätä alajoukkoa tapaa tietysti "crankien" parista. Myös ihmiset joilla on itsekäs halu olla merkittäviä liittyvät mukaan koska se tarjoaa heille mahdollisuuden näyttäytyä Galilei -toisinajattelijana, halutaan siis kuukua eturyhmään, esitaisteilijoihin. Perinteinen ja vakiintunut tiede ei tälläistä "toisinajattelijan ja varhaisen neron" roolia tietenkään tarjoa, joten tämänkaltaiset ihmiset menevät helposti kyseenalaisesti todistettuihin piireihin. (Se, että tiedemiehet eivät hyväksy jotain näkemystä voi johtua muustakin kuin tiedemiesten typeryydestä. Syynä voi olla se, että näkemys on tieteellisesti huono ja pätemätön.)
Myös ideologiset edut voivat ajaa denialistiksi. Esimerkiksi tupakkateollisuus harjoittu kuuluisaksi käynyttä denialismia, jossa kiistettiin tupakan terveyshaitat. Syynä oli vahva halu välttää oikeudessa maksettavia korvauksia. Toisaalta hyväntahtoisesti nouseva huoli on myös syy denialistiksi ryhtymiseen. Ihminen voi vaikkapa sairastua rokotuksen jälkeen johonkin tautiin ja nähdä näiden välillä yhteyden, vaikka kyseessä olisikin sattuma. Aivan kuten Salli Saari on esittänyt : Pelon logiikka ei ole todennäköisyyksien logiikkaa vaan mahdollisuuksien logiikkaa.
Denialismi saa myös helposti tilaa tiedotusvälineissä, koska lehtimiehet usein esittävät "molemmat puolet" asioista, olivatpa ne päteviä tai eivät. Tästä saadaan tietysti aikaan se, että kiista saadaan aikaan tiedotusvälineissä pelkästään ilmoittamalla riittävän kovaäänisesti ja meluten erimielisyydestä. Tästä saadaan sosiaalinen tilaus ilmiölle, ja tämä lehdistön maininta taas on vihje siitä että "ristiriita on todellinen". Sitten sitä onkin "controversy" jota pitäisi opettaa, ja jolle pitäisi antaa tilaa.
Denialismin hyöty ja haitta?
Mielestäni Strandbergin käsittelyssä mielenkiintoisinta oli kuitenkin hieman eri asia. Denialismia voidaan pitää tavallaan harmittomana, tavallaan hyödyllisenä.
Olen nimittäin ajatellut että siitä voisi olla jotain hyötyäkin. Ihmiset kiinnostuisivat tieteestä, kun joutuisivat käsittelemään näitä asioita ja miettimään niitä. Tässä opittaisiin asioita, ja samalla moni asia muuttuisi tiedoksi sen sijasta että "se on totta kun kuulin sen telkkarissa olleelta valkotakkiselta sedältä, sen täytyy siis olla totta". Kiista lisää kaduntallaajan kiinnostusta.
Strandbergistä ilmiö on kuitenkin ensisijassa haitallista. Siinä tieteellinen ajattelu vääristetään, ja jopa häpäistään. Tieteentekijöiden resursseja ja aikaa vaaditaan mitä erikoisempien väitteiden kumoiluun, vaikka sitä voitaisiin käyttää oikeaan tutkimustyöhönkin. Strandbergiä lainaten: "denialismi on tietysti osa ilmaisuvapautta, ja miksi siitä pitäisi olla huolestunut? Jos asiasta on olemassa selkeä tieteellinen kokonaisnäyttö, denialismi ei edesauta tiedettä vaan jarruttaa sitä, vaikkapa ohjaamalla tieteentekijöiden aikaa denialistien väitteiden oikomiseen."
Strandbergista pahempiakin vaaroja on. Denialismista seuraa konkreettisia ja pahoja asioita. Esimerkiksi väärät ravintotottumukset, tai pelastavan rokotuksen kieltäminen tai varomaton ja tietämätön röyhyttely tupakan kanssa aikaansaavat sivutuotteenaan konkreettisia kuolemia. Eli ilmiöt voivat syntyä terveyteen liittyvästä huolesta ja siihen voivat liittyä hyvää tarkotitavat varovaiset ihmiset jotka haluavat välttää terveysongelmia. Ja juuri tämä toiminta aikaansaa terveyden huononemista.
1 Marko Hamilon blogin kautta juttu oli jo aiemmin tullut tutuksi. Syöpävertaushan tässä kohden tarkoittaa sitä että syöpä teeskentelee olevansa normaali solu ja kiertää normaalin hylkimisreaktion ja taudinaiheuttajille tarkoitetun immuniteettireaktion, ja lopulta tappaa elimistön, jonka osaa se imitoi. Denialismissa kriittisyydeksi naamioitu paranoia yrittää kiertää normaalit suojausmekanismit ja on lopputuloksenaan tuhoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti