Otan käsittelyyn kaksi kellopulmaa, joihin olen törmännyt.
Ensimmäisessä ihmisellä on yksi kello, ja hän tietää mitä kello on. Kun hänellä on kaksi kelloa, ne näyttävät eri aikaa. Tässä suhtautumistapana on se, että miten aika pitäisi varmistaa. Toisessa taas katsotaan kelloa, ja se antaa ajan. Tämä on oikea aika. Myöhemmin huomataan että kello onkin pysähtynyt. Kello antoi oikean tuloksen, mutta vahingossa.
Näissä molemmissa tapauksissa itse suhtaudun tilanteeseen samaa kauta. Otan keskiöön konsilienssin. Tätä kautta jos sinulla on yksi kello, sinulla on yksi likiarvo ja jos kaksi kelloa, sinulla on kaksi likiarvoa. Kun kello -otosta lisätään, saadaan oikea aika. Kellot toimivat yhdessä. Ja itse asiassa ne antavat tarkempia tuloksia kuin yksittäinen kello yksinään. (Itse asiassa jos kelloista on tehty iso otos, niiden keskiarvo on parempi kuin yksittäisen kellon luotettavuusväli. Jokainen yksittäinen kello heittää, mutta iso otos nollaa virheet ja vaihdunnat.)
Kellon pysähtymisongelmassa suhtautumistapani on sama. Tässä on kaksi huomiota.
1: Pysähtynyt kello on oikeassa kaksi kertaa päivässä. (Tai kerran jos kyseessä on digitaalikello 24 tunnin näyttötavalla.) Käynnissä oleva kello taas ei ironista kyllä ole välttämättä oikeassa yhtenäkään hetkenä. Se on vain lähellä oikeaa koko ajan, ja siksi sitä käytetään.
2: Kellon pysähtyneisyys huomataan jotakin kautta. Itse asiassa viimeisin on erinomaisen tärkeä huomio. Kellon paikallaanpysyminen vaatii ajan mittaamista jollakin tavalla. Tätä kautta mukaan saadaan ajan arvioimistapoja. Ne eivät välttämättä ole edes muita kelloja. Tunne ajan kulumisesta ja muita ajannäyttäjistä muodostavat kokonaisuuden. Joku voisi kysyä, mihin on luotettava eniten. Siihen tunteeseen tai muuhun havainnointitapaan (jonka mukaan kello on pysähtynyt) vai siihen mittausvälineeseen(kello jota väitetään pysähtyneeksi).
___2.1: Duhemin-Quinen teesin ystävänä luotan sen takana olevaan ajatukseen siitä että havainnotkin ovat teoriapitoisia. Niistä rakennetaan erilaisia verkkoja. Ongelmatilanteessa on hylättävä se, joka muuttaisi tämänhetkistä teoriaverkkoa eniten. On helpompaa muuttaa yhtä asiaa, kuin montaa asiaa kerralla.
Koska pysähtyneen kellon kohdalla kiinnotaa se, oliko kellon näyttämään oikeaan aikaan luottamista, vai oliko se virhe, on tietysti kiehtova. Kellohan on normaalisti luotettava, joten siihen luottamisen takana on järkeä. Kuitenkin kello ei antanut oikeaa vastausta oikeista syistä vaan vahingossa. Pysähtyneet kellot eivät ole yleisesti luotettuja.
Mielestäni asia lakkaa tavallaan "olemasta pulma", kun otetaan huomioon että koko käsitys kellonaikoihin luottamisesta on riippuvaista rajallisesta informaatiosta.
Jos tietojesi mukaan kello toimii, siihen on järkevää luottaa. Kelloa kannattaa sen sijaa testata aina silloin tällöin, jotta voidaan huomata onko se pysähtynyt. Pysähtyneeksi huomattuun kelloon luottaminen taas ei ole kovin järkevää. Pysähtynyt kello jota luullaan toimivaksi antaa tuloksia joihin periaatteessa kannattaa luottaa. (Mutta ei pitää absoluuttisen varmana ja lopullisena). Jos teet tämän pohjalta "pysähtyneen kellon ongelman" virheen, sinulla oli "hyvä syy" tehdä tämä virhe. Toimithan parhaan tietosi mukaan, eikä enempää kannata vaatia koska enempään ihminen ei kykene.
Muuten pitää olettaa että koko maailma työpaikastasi TV -lähetyksiin on samanlaisen virheen alaisia, he näyttävät ja toimivat kellosi kanssa yhteensopimattomiin aikoihin. Mutta keskenään järkevästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti