keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Eheyttävät mystiset kokemukset.

Joskus kannattaa olla ilkeä. Oljenkortta viilaillessa kohtasin nimittäin uudenlaisen asian, jota en ole tullut ajatelleeksi.

"Itse näen Vaillantin ongelmaksi sen, että hän katsoo hengellisyyden olevan jokin kaiken hyvän ja kivan lähde. Itse en näe asiaa pelkästään näin. Hengelliset tai mystiset kokemukset voivat olla myös ahdistavia. Tämä ei kuitenkaan johdu "uskonnosta" vaan siitä, että ihminen kohtaa omaan itseensä kuuluvat heikkoudet. Tätä ei tule kuitenkaan kieltää ja markkinoida hengellisyyttä jonkinlaisena kaiken kivan lähteenä. Vaillantin perusasetelma on kuitenkin mielenkiintoinen: usko voidaan nähdä merkityksellisenä psyykkisenä ilmiönä."

George E. Vaillant on nimittäin malliesimerkki siitä miten mystisten kokemusten ajatellaan aina vain eheyttävän. Hengellisyys nähdään vain tukevana voimana. Sitä tarjotaan ratkaisuksi moniin elämää koskettaviin ongelmiin. Kuitenkin historia on pullollaan myös pelottavia ja ahdistavia mystisiä kokemuksia. Tämä ei ole se uusi asia.
1: Minusta se, että sanoo että negatiivinen ei johdu "uskonnosta" vaan ihmisen heikkouden kohtaamisesta, on melko lailla sama kuin sanoisi että positiivinen ei johdu "uskonnosta" vaan siitä että ihminen kohtaa sisällään olevat vahvuudet, positiiviset tunteet, ilon, rakkauden ja rauhan, joihin me pystymme ihan itse samaan tapaan kun ihan itse voimme olla heikkoja.

Uusi asia oli se, että nämä pelottavat ja ahdistavat kokemukset olisivat mahdollisesti negatiivisia. Olen ikään kuin automaattisesti olettanut että ne olisivat kasvattavia. Ehkä syynä on se, että olen kasvattanut itseäni ulos muutamista fobioista väkisin, siedättämällä. Nämä ovat : kiputilat ja kärpäset. Jälkimmäinen tuli siitä kun astuin lapsena maamehiläispesään. En alkanut pelkäämään mehiläisiä, vaan sen sijaan kärpäsiä. Yliherkkyys kivulle taas tulee helposti jos saa riittävän kauan ja riittävän paljon turpiinsa. Kokemukset näiden poistelun parissa ovat olleet raskaita mutta parantavia. Niiden kautta on helppoa ymmärtää miksi jotkut hyppäävät laskuvarjolla. Itsensä voittaminen ja addrenaliini ovat samanaikaisesti inhottavia että hyvin mukavia asioita.

Mystikoista tälläistä "pahakin voi vahvistaa" -kantaa tukemaan saa vaikka Carlos Castanedan kautta. Hän kertoo miten peyote aikaansaa joskus pahoja asioita, mutta hänen shamaaniopettajansa sanoi että se maistuu juuri niin pahalta kuin käyttäjä. Castanedan luotettavuutta antropologina voidaan tietysti asettaa monin paikoin kyseenalaiseksi, mutta tässä kohden hän mukailee "muutenkin tunnettua". Nämä pelottavat kokemukset esitetään voimistavina. Castanedan tuotannossa muun muassa kerrotaan että soturiksi tuloon liittyy erityisiä hetkiä, joina hän kokee tuskaa. Ja mitä kovempi tuska on, sitä enemmän soturi kasvaa.

Tätä kautta mystiikassa on helposti esitys, jossa kaikki on hyvää kohti menemistä. Jos se tuntuu mukavalta, se on elähdyttävää ja terapeuttista. Jos negatiivista, se on kasvattavaa. Tätä kautta olipa kokemus mukava tai ikävä, mystiselle kokemukselle saadaan "sitä tukeva selitys". Astetta pahempi on tietysti se, jos hengellisyydestä otetaan vain hyvät asiat, jolloin negatiivisten kokemukset kielletään, tai niistä tehdään kokijan vika.

Toisaalta aina mystinen kokemus ei liity ihmisen omiin heikkouksiin. Kun minä tutustuin shamanismiin, opettelin lucid dreamingia. Sellaista jossa tunnistetaan että nukutaan, ja ollaan heräämättä ja sitten tehdään mitä halutaan. Minulla oli tähän "tiettyjä lahjoja", se vaatii todellisuuden kyseenalaistamista valveillakin. Ja olen aina nukkunut huonosti ja oudosti, joskin paljon juuri tämän vuoksi. Minulla oli joko tähän liittyen tai tähän liittymättä unihalvaus. Se ei ollut kovin miellyttävä kokemus: Sen koettuaan ymmärtää paremmin eräiden kansantarinoiden taustoja, ja sitä miksi niitä kohdanneet ovat voineet selittää tapahtumaa demonejen hyökkäyksellä. En pidä sen vaikutuksia välttämättä eheyttävinä. En usko että takana oli mitenkään väistämättä edes se paljon puhuttu "oman itsen heikkouden kohtaaminen". Ajatus siitä että kokemus olisi aito hengellinen kokemus voisi olla hyvinkin ahdistava. Tässä suhteessa on helppoa uskoa että takana oli "vain aivohäiriö".

Toki tämäkin kokemus voi olla kasvattava, koska se innosti "lopettamaa puuhastelut". Sshamaanina itseään pitävä tietysti pitää kohtaamistani aitona hengellisenä kokemuksena ja minua pelkurina. So to be it.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Olen pitkälti tässä samaa mieltä kanssasi(riippuen nyt jos Sinulla on jokin tarkka mielipide).

Myös ns. positiivist kokemukset voidaan varmasti katsoa ihmisestä itsestään "johtuviksi" kuten sanoin myös noiden negatiivisten asioiden olevan ihmisen omaa heikkoutta. Heikkoudella tarkoitan juuri sitä, että ihmisellä on jotain missä "kehittyä" eli heikko tarvitsee vielä kasvattavia kokemuksia. Jokin muukin termi tässä varmasti olisi käynyt, mutta minusta tuo on hyvä. Se korostaa sitä, ettei ihminen heikkoutensa vuoksi pysty vielä ymärtämään kaikkea itsessään. Hänen on siis voimistuttava. Henkisyys tulee tässä kuvaan mukaan eräänlaisena metodina, jonka avulla ihminen voimistaa itseään henkisissä asioissa. Tämä metodi on kehittynyt uskonnoissa hyvin samankaltaiseksi.

En myöskään erottaisi aivotoimintoja tästä millään tavalla. Aivoselitys ei poikkea mielestäni kuin näkökulman osalta henkisyyttä ilmaisevasta selityksestä. Mystiikan harjoittaminen tuottaa aivoissa selkeitä muutoksia esierkiksi tunteita hallitsevissa alueissa ja muutokset voimistuvat harjoitusten myötä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ei minustakaan aivoselitys sulje mitään pois. Mutta kasvaminen ja voimistuminen ja muu on sinänsä erikoisia automaattisesti rinnastettaviksi.

Tässä on tietysti se perinteinen "hermeneuttisen kehän" probleema. Jotkut vakavasti uskoo että kehittyy paremmaksi ja opitaan. Mutta tosiasiassa mikään ei takaa että suunta on kohti parempaa ja aidompaa ymmärrystä.

Itse yhdistän kognitiiviseen dissonanssiin. Mystiikka terapiana. Mystiikka maailmankuvan jäsentäjänä. Mystiikka assimilaation maksimointivälineenä. (Mikä selittäisi sen, miksi niin monet kokemukset kulttuurisidonnaisia.)

PS: Mistä päättelet että minulla olisi jokin mielipide? Ainiin, teen suoria kannanottoja tiettyihin miekkailumaailman kinoihin! (Esim flat vs. edge -kinassa)

PS PS: Mutta vakavsti: Pyrin pitämään blogia, jossa olisi aineksia joiden kanssa olen erimielinen. Mutta jotka olisivat muutakin kuin kritiikin kohde. Tietääkseni tätä ei ole aikaisemmin vakavasti yritetty Suomessa. Tai muuallakaan.