"Making something from nothing is what I do. / And I will give it to you."
(Aura, "Something from Nothing")
Erään vitsin mukaan koirat ovat sellaisia että kun niille antaa ruokaa, nämä kokevat että antaja on Jumala. Kissojen taas kerrotaan olevan sellaisia että kun niille antaa ruokaa, ne itse katsovat olevansa Jumalia.
Uskontoihin ja ihmisiin tämän asennoitumisen saa liitettyä helposti uhraamisen ja ihmeiden kautta.
1: Koiran lailla uskovat keskittyvät ihmeisiin, ihmeparanemisiin ja siihen miten Jumala tekee ja vaikuttaa parantavasti maailmassa. Heitä Taivas kiinnostaa ja Helvetti pelottaa. Tähän kristinusko vetoaa vahvasti. Mutta tämä ei ole vain sen ominaisuus. On hyvin yleistä että uskonnoissa ihmisille luvataan jotain erityistä. Hyvin monissa uskonnoissa puhutaan armosta, pelastuksesta, rankaisusta ja muusta vastaavasta.
2: Kissan lailla uskoviin taas vetoavat kieltäymikset, uhraukset ja rituaalit. Uhrautuja itse ei ole se kissa, mutta hän tekee parhaansa jotta hän voisi näyttää Jumalalle että "Jumala on se kissa".
On hyvä huomata, että näiden välissä on jännitteitä. Uhraaminen on aina jonkinlainen kiusa, kun taas edunhaenta on juuri päinvastaista. Molemmat puolet saadaan mukaan kuvioihin vastavuoroisuuden kautta. Tässä korostetaan punttien tasaamista. Uhraukselle tulee kompensaationa palkkio ja ihme. Rapsuta Jumalan selkää, niin tämä rapsuttaa sinun selkääsi. Jumala vaan nähdään mahtavana, joten palkkio ei vastaa ollenkaan uhrausta.
1: Jumalalle palkkionanto voi olla yhtä vaikea kuin ihmisen tekemä uhraus ihmiselle, mutta välissä on "osaamispotentiaalia", joten ulkopuolisesti tarkasteltuna vähällä saadaan paljoa. Tai sitten erot vain ovat muuten vain suuret. Uskonnoissa luvataan aina valtavia palkintoja. Tälle strategialle on valmistettu esimerkiksi Pascalin vaaka. Se on itse asiassa yllä mainitun ääneen lausuttu muoto.
Näin "sekä koirat että kissat" ovat tyytyväisiä. Se vetoaa myös ihmisen sosiaaliseen luonteeseen. Tässä on kuitenkin mukana huijauksissa oleva strategia. Huijauksen ideanahan on saada ihminen tekemään jotain, jotta tältä saadaan jotain. "Conman take something for nothing." Malliesimerkkinä tässä kohden on Nigerialaiskirjeiden takana oleva ajatus. Niissähän esitetään tarina siitä, että jollakulla (Vallasta syöstyllä Nigerialais -kuninkaalla tai muulta vastaavalla) on isoja rahoja tilillä, mutta tämä tarvitsee ulkomaista apua saadakseen nämä ulos maasta. Avuksi vaaditaan "pientä rahasummaa". Eli kauppa esitetään muodossa "Anna meille vähän niin saat paljon". Jos joku lähettää vaikka satasen, tältä voidaan pian pyytää lisää rahaa. Näin uhrilta lypsetään "pikkusummina" - ja joskus vähän isompinakin summina - isoja rahamääriä. On selvää että lopullista palkkiota ei tule ikinä.
Kun uhri on antanut uhrauksia, he seuraavat helposti mukana. He ikään kuin rakentavat lentokonetta joka lentää siipien räpyttämisellä. He eivät lopeta tätä toivotonta prosessia koska heillä ei ole varaa jättää projektia jäihin, kun siihen on jo uhrattu miljardin verran.
Me tiedämme että nämä Nigerialaiskirjeet ovat huijausta, koska rahat luvataan tämänpuoleisessa, ja tämä uhrautuminen ja palkkiotta jääminen on havaittu siinä määrin että lähes jokainen tuntee Nigerialaiskirje -ilmiön. Uskontojen kohdalla vastaavaa huijausta on vaikeampi huomata, koska palkkio on siirretty abstraktiin ympäristöön. Jos Nigerialaiskirjeen lähettäjä lupaa että rahan vastineeksi henkilö pääsee Taivaaseen, aletaan puhumaan uskonnosta. Ja kirkollisverokin astuu takaovesta sisään.
Tietysti analogiani on hieman ilkeänsävyinen. Nigerialaiskirjekin toimii sen varassa, että näyttää asialliselta ja ystävälliseltä ja vastavuoroiselta sosiaaliselta käytökseltä. Vastavuoroiseen sosiaaliseen käytökseen mukaanmeneminen ei ole sallaista johon liitetään ajatus "huijatuksi tulemista". Ehkä uskontokin on tälläinen. Ehkä Nigerialaiskirjeet ovat vain huonoa uskontoa, Uskonnon toimintastrategia on väännetty huijaamisen välineeksi. Huijarithan ovat joskus jopa perustaneet uskontoja, tehneet itsestään kulttijohtajia, itse tietäen sen että he eivät ole Jumalallisia. Takana on joskus ollut vain halu saada massia. (Hairahtuneitakin on. Mielenhäiriössä voi kokea olevansa Jumalallinen.)
Kuitenkin yksi asia on selvää. Tämänkaltainen systeemi ei vaadi toimiakseen reaalisuutta. Systeemi toimii koska se vetoaa ihmisten tunne -elämään. Pascalin vaakakin sanoo tavallaan vain sitä, että Nigerialaiskirjeeseen kannattaa mennä mukaan, jos Nigerialainen lupaa riittävän paljon.
Tästä herää ihmetys siitä, miksi tähän liittyviä asioita sitten kaikesta huolimatta pidetään tärkeinä. Uhrautuminen (laajasti ajatellen jopa kirkkoon menossakin uhrataan aikaa), ihmeparanemiskertomukset ja muut vastaavat asiat saavat jostain syystä valtavan arvon ihmisten mielessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti