Modernissa maailmassa korostetaan usein vapaaehtoisen, oman ja itse päätetyn valinnan merkitystä. Tässä ajattelutavassa teon hyvyyteen ja huonouteen vaikuttaa se, onko kyseessä ollut valintatilanne. Jos et lyö ihmisiä, mutta et osaisi, kyseessä ei ole tavallaan mikään aito valinta. Sen sijaan jos olet koulutettu ninja jolla on raivohormonihäiriö, joudut valitsemaan ja sitoutumaan jolloin se että et lyö ihmisiä on ansiokas eettinen suorite.
Tässä kohden vastavoimaksi voidaan laittaa kohtalousko, joka korostaa esimerkiksi sallimusta / kaitselmusta, joka taas perustuu ulkopuolelta tuleviin asioihin.
Taikauskoisessa ajattelussa on yleensä vakioelementtinä se, että sattumien olemassaolo kiistetään. Niiden taakse ajatellaan ohjausta. Ne ovat joko vihjeitä, tai sitten ne ovat testitilanteita. Tätä kautta jos ihminen ajautuu passiivisesti johonkin työpaikkaan, on helppo kuvitella että jokin ulkopuolinen äly olisi ohjannut hänet tähän. Tässä mallissa kohteella aktiivisuus on helposti sitä että toimii sallimusta vastaan. Tämä voi kannustaa joitakuita laiskuuteen ja korjattavissa olevan tilanteen sietämiseen. Toisaalta tämä antaa uskovalle "paikan ja merkityksen". Kun itse ei ole valinnut uraansa, vaan on ajautunut siihen sattumien ja muiden vaikutusten kautta, voi sentään lohduttautua sillä että "korkeampi taho on hoitanut asian puolesta". Ei ihme että tätä voimaa kutsutaan yleisesti kaitselmukseksi, joka rinnastuu siihen että paimen ohjaa laumaansa, ja jos lauman jäsen toimii paimenta vastaan, se on toki aktiivinen mutta kuitenkin "huono elukka". (Mutta toki ne karanneet lampaat ovat niitä joita rakkaudella haetaan ja joiden löytymisestä iloitaan!)
Tämä jako on yksi esimodernin ja modernin maailmankuvan erottaja.
Sen kannalta hankala hahmo on Jeesus "Kristus" Nasaretilainen, tuo ihmisen ja puusepän (äpärä) poika. Ja vähän muunkin. Hänen elämäänsä kuuluu ennen kaikkea ohjaus. Hänellä on rooli, ja ohjattu elämä. Toiminnan sisältö on määräytynyt jo syntymässä. Kuitenkin on olemassa tulkinnanpaikka.
Getsemanen (aram. Gaṯ-Smānê) puutarhassa, ennen vangitsemistaan Jeesus vietti tuskientäyteisen illan.0 Hän päätyy siihen että tehdään Isän eikä Pojan Tahdon mukaan. Jeesus siis asettuu isänsä tahtoon. Tästä ei ole erimielisyyttä. Tulkinnassa sitten onkin joustonvaraa.
Jos Jeesus seurasi "vanhaa tapaa", kyseessä oli esimodernin raskaaseen luonteeseen liittyvä ahdistus. Tässä tulkinnassa Getsemanessa tapahtui vain se, että näytettiin että Jeesus tiesi ennalta mitä tuleman pitää. Tämä kertoo että hänellä oli ennaltatietämisen mahti, ja tämä oli osoitus siitä että kuolema ei ollutkaan tappio, vaan "osa suurta suunnitelmaa". Tässä Jeesukselle ei siis anneta kapinanpaikkaa.
Toisessa tulkintatavassa kyseessä oli valintatilanne. Jeesuksella olisi ollut oikeasti vaihtoehtona heittää rukkaset tiskiin. Hän olisi läimäissyt sandaalinsa saveen ja sanonot ettää "Menkää itte ristillenne". Jos Jeesus olisi tehnyt näin, olisi selvää että hän olisi ollut esimoderni sankari. Mutta toisaalta myös tälläistä ulkopuolista toimintaa mukaileva toiminta sallitaan modernissa maailmankuvassa. Voluntarismissa ihminen on vapaa valitsemaan vaikka massan, ideologian tai keisarin seuraamisen. Kunhan hän vain tekee tämän valinnan itse.
Tämä on itse asiassa melko normaali tilanne kun kristillisiä ja muitakin uskonnollisia tekstejä tulkitaan. Sieltä on löydettävissä erilaisia tulkintoja, ja nämä synnyttävätkin erimielisyyttä ja rauhallisempaakin keskustelua. Tässä mielessä on selvää että Raamatun tarinat ovat vertauskuvia. Ja ennen kaikkea tiedämme minkälaisia vertauskuvia ne yleensä ovat.
1: Esimerkiksi luonnontieteissä käytetään paljon mallintavia vertauskuvia. Kun esimerkiksi atomien toimintaa rinnastetaan planeettoihin, kiinnostus on siinä kuinka tarkasti ja hyvin tämä malli sopii tunnettuihin ilmiömaailmoihin ja miten se tekee ennustettavia kokeita. Tässä keskiössä on kokeellisuus. Ja tämä käsite liittyy muutoinkin olennaisesti sellaiseen asiaan kuin "totuusarvo".
2: Näkökulmien vertauskuvissa kiinnostavaa on se, miten ihmiset saadaan ajattelemaan tietyllä tavalla. Vertauskuva on hyvä, jos se on käytännöllinen ja tuo uuden ajatuksen mukaan. Ne eivät kuitenkaan johda sisäisiin totuusväitteisiin. Ne sanovat enemmän "asian voi katsoa myös näin". Tätä kautta ne johdattelevat, eivätkä ne useinkaan tuota koetta joilla voitaisiin selvittää miten asia oikeasti on. Teologisissa keskusteluissa törmätään koko ajan näkökulmien vertauskuviin.
Kuitenkin taikauskoja, ja erikseen mainiten esimerkiksi kristittyjä fundamentalisteja tuntuu luonnehtivan essentialismi, olemusajattelu. Tässä symbolit muuttuvat viittaamikseen asioiksi, ja analogia todisteeksi. Näkökulmien vertauskuvaa väitetään syyttä suotta mallintavaksi vertauskuvaksi ja käytetään todistamisessa kuin se todella myös olisi sellainen. Sattumakin muutetaan kaitselmukseksi juuri tällä keinolla.
Ehkä räikeiten tämä kuitenkin näkyy numerologiassa. Esimerkiksi Chu-Carroll käsittelee Harold Campingin rakentamaa ennustusta maailmanlopun päivämäärästä. Camping on rakentanut leirintänsä maailmanloppuun esimerkiksi käyttäen seuraavaa yhdistämistä: ""5" means "atonement"; the number "10" means "completeness"; and the number "17" means "heaven"." On selvää että numeron symboli tietylle asialle on saanut tässä aikamoisen logiikkaloikan kautta konkreettisia vaikutuksia. On selvää että tässä numeroille nähdään essenssi, joka on paitsi ihmisen sopima merkitys, myös eräänlainen "ikuinen maailman luonnonlaki". Kuten Chu-Carroll huomautti, numerologian yksi ongelma on se, että samanlaisuuksia löytyy aina, koska erilaisia tapoja on monia. "If you're willing to spend enough time looking, you can always find some sequence of arithmetic operations that will produce whatever result you want. There's nothing meaningful about it." Numerologia tämä ei vakuuta, aivan kuten kaitselmukseen uskovaa ei vakuuta se, että jokin asia sattuu tilastolliseen jakaumaan. Ihminen kokee kaitselmuksena sen, jos hänelle tapahtuu päivän aikana tuhat tapahtumaa, joista yhden tapahtumistodennäköisyys on 1/1000. Hän näkee tämän sattuman. Yhtenä syynä on tietysti se, että vain tämä yksi asia huomataan. Sattumahan selittää vain jakauman, eikä siksi ennusta että JUURI NÄIN kävi. Jos sata pelaa noppaa ja yksi voittaa, kaitselmuksen ystävälle ei riitä "tieteellinen taso", jossa selitetään miksi joku yksi pelaaja voitti ja tämä oli tilastollisesti odotettavissa. Hän vaatii selitystä sille miksi juuri tuo tietty pelaaja voitti ja samalla selitetään miksi kukaan niistä toisista pelaajista ei olisi voinut voittaa.
Symbolin merkityksen ja syvemmän olemuksen sekoittaminen on hyvin lähellä myös sitä että maalataan luolan seinälle biisoni jotta saataisiin vangittua biisonin henki, ja että tämä takaisi metsästäjille paremman biisonisaaliin. Ymmärrän hyvin mikä tässä vetoaa. Tämänkaltainen ajattelu on myös melko yleisinhimillistä. Ei tämä siitä silti rationaalista, tieteellistä tai perusteltua tee.
1: Mutta toisaalta: Kuka vaatii olemaan sellainen? Jos kertoo että antaa empirialle piutpaut, niin se on ihan hyvä lupa uskoa tälläisiin.1 Eri asia on tietysti myydä tälläistä ihmisille tieteenä. Eikä pelkästään valehtelun vuoksi: Siinä vaiheessa kritisoitavuus ikään kuin pakosti astuukin mukaan, jo tieteen luonteen vuoksi.
Minä en siksi uskalla sanoa edustaako Jeesus modernia vai esimodernia sankaria. Jos olisin hänen seuraajansa, eli eläisin WWJD (What Would Jesus Do) -mallilla, ja pitäisin häntä keskeisenä imitaation kohteena, tällä tulkintatavan valinnalla olisi kuitenkin valtavia seurauksia. Moni uskova voikin nähdä tällaisen mielipiteistä saivartelevan ja erilaisia tarinoita tarjoavan teologian ongelmana, jopa kerettiläisenä, sillä he kaipaavat ennen kaikkea yksiselitteisiä ratkaisuja. Siksi Jehovan Todistajien lehtinen otsikolla "Mitä mieltä Jumala on alkoholista" ei sisälläkään vaihtoehtojen esittelyä jossa annetaan eväitä omaan mietintään - kuten "saivartelevampi teologia" tekee. Sen sijaan se esittää tarkat rajat, joiden sisällä toimimalla voi olla eettinen ja oikeaoppinen Jehovan Todistaja.2
0 Siis jo ennen sitä hetkeä kun Roomalaiset ja miessuudelmat astuivat mukaan kuvioihin.
1 Ainakaan se ei ole minulta pois, joten tältä osin "olkoot ja EVVK ja ei oo multa pois" naamioidaan sananvapauden kannattamiseksi, jotta voidaan kuulostaa eettiseltä ja hyvältä ihmiseltä eikä kusipäältä lain! Näinhän ne muutkin tekevät!
2 Tässä osin esimerkiksi minä miellytän Jehovaa, mikäli hän (1) on olemassa (2) on todellakin sellainen kuin se ihminen joka on lehteä tai "Raamattua" kirjoittanut ja samalla itseään henkeytetyksi väittänyt, on sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti