Montaigne ihmetteli sitä miten kielenkäyttöön suhtaudutaan. Me suhtaudumme seksuaalisiin asioihin noloina. "Me emme pelkää sanoa sanoja "tappaa", "varastaa" tai "pettää", mutta noita toisia emme uskalla kuin mutista yhteenpuristettujen hampaitten takaa." Hänestä näin ei pitäisi olla. Tämä ilmiö on kuitenkin tunnettu nykypäivänäkin.1
Unkurissa kirjoitettiin tässä kohdenkulttuurista. Hän otti esille pornografian ja vertasi sitä karaokeen. Karaoke on valtavirtaa, joka oli luonteeltaan sellaista että aluksi kukaan ei halunnut tehdä sitä, mutta sitten kun ensimmäinen uskalsi, kaikki halusivat lauleskella kilvan. Samoin pornografia oli aikaisemmin säälittävää. Nykyisin sitä on paljon tarjolla.
Mielestäni asia on sinänsä mielenkiintoinen. Vanhempani puuhasivat aikanaan Järvenpäässä ahkerasti karaokea, yrittivit ylläpitää yhdistystoimintaakin tässä. Järvenpäässä oli myös "Casino", se paikka jossa muuan Matti Nykänenkin kävi työskentelemässä. Minä olen käynyt Casinossa alle 18 -vuotiaana. Tosin silloin siellä ei ollut strippareita vaan karaokea. Ja minulla oli äiti mukana. (Kahta viimeistä ei kannata mainostaa kavereille!)
Kommenteissa mietitään psykologisia esteitä, ja hämmästellään miten niistä voidaan päästä irti. Tämä ei ole kovin typerä ajatus, sillä takana voi olla jopa lajityypillinen tila: Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" -kirjan mukaan ihmislajille tyypillistä, kulttuurista huolimatta, on syödä julkisesti ja harjoittaa seksiä piilossa. Kuitenkin tämä este ei voi olla kovin suuri, sillä sekä tarjontaa että kysyntää tuntuu riittävän. Toki voi olla että pornon tekemiseen vaaditaan "tietynlaista poikkeuksellista mielenlaatuakin". Mutta ainakaan katsomiseen sellaista ei tarvita, sen osoittavat suosioluvut.
Sillä ei ole väliä onko pornografia pelkkää kulttuurin kannustamaa vai ei. Jo se, että se on suosittua viittaa siihen että siihen ei ole sidottu mitään ylitsepääsemätöntä biologista kieltokytkintä. Tätä kautta "vaikeus" ja "mahdottomuus" eivät ole oikeita sanoja kuvaamaan sitä ihmiset pornosta saadaan nauttimaan. Unkurin pitäjä kokee saavansa pornografiasta samanlaisia elämyksiä, kuin jos katselisi videolta jonkun syövän maittavaa ateriaa. Minunkin on ollut tiettyjä vaikeuksia ymmärtää miksi minun pitäisi "niin kovasti nauttia" siitä että muut harrastavat seksiä ja itse olen ilman.
Tästä kuitenkin päästään siihen, mikä psykologisesti ajaa seuraamaan pornografiaa. Yleisesti ottaenhan pornoon suhtaudutaan kuin "mitä on wittgensteinin kärpäspullossa ja hobbesin talossa, jossa linnut jotka tullessaan sisälle savupiipusta ja huomatessaan olevansa suljetussa tilassa, räpyttelevät lasi-ikkunan peittävässä valossa, ymmärtämättä mitä kautta tulivat sisälle." Ilmiön selittämisessä on siis se henki että tulkitsija "ei ymmärrä" joko moraalisesti tai muuten pornografian seuraajia. Pornografian seuraaja on toisteutettu olento, johon samastuminen kielletään.
Olen niin usein kohdannut tämäntapaista suhtautumistapaa muualla, että en enää ota kovin vakvasti "voiko järkevä eettinen ihminen olla X". Usein tämä tietysti liittyy uskontoon tai poliittisen ideologian seuraamiseen. Mutta tämänkaltainen esitys kuvaa usein enemmän sanojan omia ennakkoluuloja kuin on mikään vakavasti otettava argumentti. Ja silloin kun se on järkevää, se pitää perustella jollakin muulla. Siksi ajattelin lähestyä asiaa toista kautta.
Sekään ei ole pornografian seuraajien kannalta "hirveän positiivinen", mutta siihen ei tarvita sairasta mieltä. Greta Christinalla on tässä kohden mielestäni oikea lähestymistapa. Hän on tuonut esiin itkemisen "spanking" -pornossa. Tästä voidaan jatkaa eteenpäin, muihinkin vastaaviin asioihin. Itkeminen on aika rankka fanittamisen kohde, ja ainakin minun on vaikeaa kokea haluttavana toisen ihmisen tuska. Tälläisen ystävälle "Crying is like cum shots because it’s proof that what’s happening is real. It’s proof, not only that the actors are physically engaging in the sexual acts they’re portraying, but that they’re feeling them." Se on totta, niitä ei voi näytellä. Samasta syystä suositummissa pornografisissa kuvastoissa näytetään paljon miesten laukeamisia. (Ne harvemmin ovat kuvattavassa muodossa normaalielämässä, joten syy on muu kuin todellisuuden matkiminen.) Näkyvyys tässä kohden on tärkeää jotta seuraaja näkisi että "tilanne oli aito". Muu on ikään kuin huijaamista. Vaikka näyteltyä asiaa ostaessa tämän pitäisi olla ilmiselvää.
Ehkä siksi "amateur" on? - ainakin sen perusteella mitä spammerit tunkevat mailboksiini - jonkinlainen mainos pornografian kohdalla, Tämä on tavallaan ymmärrettävä sitä kautta että he ovat "vähemmän näyttelijöitä". Eivät ehkä yhtä hyvän näköisiä kuin maksetut mallit, mutta he ovat aidompia. On helpompaa kuvitella että asiaa ei ole näytelty, vaan että seksi onkin aitoa seksiä, joka on vain kuvattu ja myyty.
Pornografia tulee siksi ottaa hyvin erilaisena fiktiona kuin mikään muu vastaava.
Esimerkiksi väkivaltaelokuvassa ihmiset tykkäävät kuvitteellisista seikkailuista. Se, mikä näyttää "aidolta väkivallalta" on ahdistavaa, ja se saa kukkahattutädit suuttumaan. Suuttumusta ei aiheuta se, että näytetään feikattua ja ihannoitua väkivaltaa, vaan siitä että näytetään aidon näköistä väkivaltaa. Jos elokuvan jälkeen tulee maininta "aitoja näyttelijöitä teloitettiin kuvauksissa vaikutelman saamiseksi" se miellyttää hyvin harvoja.
Pornografiassa sen sijaan halutaan pois näytellystä. Ei paeta, vaan tulla lähelle. Siinä missä samastuminen nähtyyn kuolemaan voisi olla elokuvissa itsemurhan rajoja ravistelevan ahdistava kokemus, pornossa halutaan kokea samaa. Itse itseäni unkurista lainaten "Uskoisin että seksin terveystieto ja runous ei ole riittäviä. Ensimmäinen on kliinistä, ja toinen liian abstraktia."(Tästähän kirjoitinkin aiemmin.) Pornossa seksin ei tarvitse olla aitoa, teknisesti taitavaa, eettistä, runollista tai ihailtavaa. Se, mikä on ratkaisevaa on katsojan kyky samastua tapahtumiin ja toisten ihmisten kokemuksiin.
Tämä taas erottaa sen korkeakulttuurillisista eroottisista kirjoista. Sillä niissä voi olla varsin kiihittavaakin materiaalia. Mutta niiden tulkitseminen on usein vaikeampaa. Ihmisen pitää löytää samastumisen ja kauneuden tunne sisältään, mikä on vaikeaa. Porno taas on ensijassa suosittua. Sen tuottajat ovat myös varsin kekseliäitä. Kaikki levityskeinot, kuten internet, on otettu varhain käyttöön. Muodot jotka leviävät eivät vaadi mielikuvitusta tai vaadi taitoja. Pornografiseen kuvastoon samastumisen on tultava helposti. (Tässä ollaan onnistuttu, ja väite siitä että "en voi ymmärtää miten joku voi nauttia" viittaa siihen että ihminen on jotenkin erillään isosta osasta ihmisiä.)
Pornografian fanittaja samastuu näkemäänsä, mahdollisimman näkyvään ja konkreettiseen, nautintoon. Hän ei sen sijaan halua samastua näyttelyyn. Ja ihmiset yleensä tunnistavat näyttelemisen aika hyvin. Tämä asettaa haasteita, jotka pornografian tuottajat ottavat vastaan samalla kekseliäisyydellä kuin muutkin esteensä. Monia asioita voidaan saada ääniefekteillä. Pornografian seuraajalla on siis tässä kohden juuri sama ongelma kuin minullakin. Messissä on vain niin paljon kivempaa olla kuin katsojana. Siksi "it's real" on kaiken ydin.
Pornografiassa katsoja hakee mahdollisimman täydellistä samastumista kohteeseen. Seikkailuelokuvissahan takana taas on useammin eskapismi, todellisuuspako. Pornografiassa tilanne on juuri päinvastainen. Pornon katsoja toki hakee erilaisia kaukana todellisuudesta olevia ihanteita ja niiden taustatarinatkin ovat usein varsin uskomattomia. (Jos tosielämässä nainen saa miehensä kiinni vieraan naisen kanssa heidän kotonaan, ei ratkaisuna yleensä ole kolmen kimppa.) Mutta hän kuitenkin samanaikaisesti haluaa niiden olevan totta.
Tässä mielessä tilanne on hyvin samantapainen kuin roolipelien kanssa. Roolipelaajat kutsuvat itseään usein "mielikuvituksellisiksi". Tosiasiassa suurin osa roolipeleistä on varsin kaavamaisia ja seuraavat yleisiä genrejä. Suuri salaisuus on tavallaan se, että roolipelaajat ovat varsin konventionaalisia. Samoin pornografiaan suhtaudutaan kuin se opettaisi teknisiä taitoja "joita ilmankin voisi olla". En usko tähän lainkaan, koska pornon asennoissa näkyvyys kameraan on keskeinen, joka vaatii "varsin epätoimivia" asentoja.
Pornografian fantasiamaailmaa kuvaa se, että pornografian seuraaja valikoi tietyn spesifin fetissin. Ja hän ei opi teknisesti uusia taitoja joita voisi soveltaa aitoon seksiin. Lisäksi tämä "mielikuvituksellisuus" vaatii toimiakseen äärimmäistä konkretiaa, kuten näkyviä ja äänekkäitä siemensyöksyjä. Pornografian fantasiat ovat kuvitelmia jotka on rakennettu ja tarjoiltu niille joilla ei ole lainkaan mielikuvitusta. Se on hieman kuin ostaisi valmiiksi pureksittua leipää.
Seksityöläisyyden menestymisessä on paljon samaa: Unkurissa kerrottiin tarinaa "erään talon suosion" syistä: "kerrottiin tyttöjen erikoistaidoista: yksi piti anaaliyhdynnästä, toinen oli 69-asentoekspertti, joku oli jalka-, joku saapasfetisisti. Käytännössä kyse oli drive-in -bordellista. portista valui tasaisesti isoja, kalliita autoja. pikkutakit roikkuivat takaikkunoiden henkareissa. liikemiehiä, perheenisiä lounastauolla, kaveriporukoita huvittelemassa." Valmis paketti, jossa saadaan nopeasti "tietyn valikoiman" kautta porukat läpi.
Jos erotiikka on hieno ravintola, pornografia on McDonalds. Jos erotiikka on Sibeliusta, porno on karaokea. Tämä ei siis suinkaan tarkoita että esimerkiksi videoitu seksin kuvaaminen olisi pakosti sairasta. "Jotta edes kiinnostuisin pornosta, sen pitäisi olla erilaista, eikä se tuolloin enää ilmeisesti olisi pornoa, vaan sitä, mistä yleensäkin pidän: aistillista rakkautta, joka saa voimansa hyveen, viisauden ja kauneuden ideoista." Tässä on tietysti kyse pornografian määritelmistä, ja Unkurin viittaamassa lähestymistavassa on pakotettua että pornografia on pahaa ja huonoa. Sen sijaan on paljon vaikeampi sanoa onko jokin tietty kuvallinen aktin kuvaus pornografiaa, vai erotiikkaa.
1: Mielestäni samastuminen on potentiaalisesti kauniimpaa ja hyveellisempää kuin toiseuttaminen. Minusta tässä suhteen "on aika sama" erottaako pornografiasta täysin erillisen sirpaleen ja kutsuu sitä erotiikaksi, vai pitääkö erotiikkaa vain pornografian alalajina, joka sattuu olemaan kaunista. Pornon tämän hetken ongelma on se, että se on sellaista kun se on. Tälläisenä se ei ole kovin hyvä
1 En usko että seksin olisi korvaamassa porno. En nimittäin usko että ihmisten seksin harjoittamisen määrä olisi olennaisesti vähentynyt nykyaikoina. Jotain muuta on kenties korvattu. Luulen että tässä on sama asia kuin facebookissa. Se ei korvaa normaalia ihmissuhteita, päin vastoin, se täyttää päivän ihmiskontaktilla. Puhelin ei vähentänyt juttelemista, vaan lisäsi ihmisten puhelinaikaa koska he voivat soittaa itselleen silloin kun olivat muualla. Kännykkä on tehnyt ihmisistä "aina tavoitettavissa" olevia. Kontaktissaolossa ollaan koko ajan ikään kuin potentiaalisesti. Tämä on muuttanut sosiaalisen kontaktin luonnetta. Suuri osa mitä facebook ja muut tahot vievät, on ötväily, passiivinen oleskelu. Televisio on tietysti "helppo" esimerkki vapaa -ajan valtaamisesta. Ja mielestäni porno sopii juuri tähän samaan "tyhjän vapaa -ajan" koloon. Mielestäni tämä on vakavampi asia kuin se, että pornografia veisi aikaa normaalilta seksiltä. Toisaalta tätä blogiakin kirjoitetaan "juuri sillä samalla vapaa -ajalla", joka olisi ennen ollut ötväilyä. Ehkä käyttäisin sen ajan muuhun, kuten ikkunasta tyhjyyteen tuijottamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti