Katselin dokumentaarista elokuvaa Tupac Shakurista. "Tupac -supertähden tarina". 2Pac on hyvin paljon levyjään myynyt artisti. Elokuvasta nousi esiin muutamia asioita, jotka osuvat gangsterirapin ytimeen.
Aidot vaatteet vs. aatteet ja aitous.
Suomessa ja paljolti USA:ssakin hiphopvaatteet ovat kalliita merkkivaatteita. Niitä ei voi yksinkertaisesti ostaa, jos ei ole rahaa. Kuitenkin niiden taustalla on ajatus isoveljen vanhoista pöksyistä, kun ei ole ollut varaa ostaa uusia vaatteita. Uusia vaatteita ostettaessa niissä on kasvunvaraa.
Tämä jännite tuli esiin siinä, kun Shakur kertoi että hänestä "Thug Life" ei ole ihailtavaa. Sen syvin luonne on toivottomuus. Moni elää thug lifeä, ja se ei ole mikään elämäntapavalinta. Tämä karu elämä vaikuttaa ehkä coolilta niistä jotka eivät ole tätä aitoa toivottomuutta kohdanneet. Väkivalta on siistimpää niistä jotka ovat kohdanneet sitä vain telkkarista ja videopeleistä, kuin niistä jotka ovat nähneet kun joku ammutaan.
Näille ulkopuolisille kyseessä on muoti -ilmiö. Ihminen itse ostaa kalliit merkkivaatteet ja mahdollisesti käsiaseet aseet, ja opettelee tietyn puhetavan. Tästä syntyy pahistelijoiden luokka joille kyseessä on elämäntapavalinta.
Tupac itse esitti että hänet tulisi tulkita sen kautta että hän kohdistaa sanomansa kurjuudessa eläville. Tätä kautta hän olisi eräällä tavalla "aito". Tämä on tietysti hieman ongelmallista, kun muistetaan että jos ei ole varaa ostaa vaatteita, on tuskin varaa ostaa CD -levyjä ja soittimiakaan. Ja toisaalta Tupac on rikastunut levyillään, ja hän on tätä kautta voinut "ostaa itsensä ulos". Silti hänelle on selvästi jollain tasolla tärkeää yhä näyttää "olevansa yhä aito". Esimerkiksi 1993 Tupac joutui vaikeuksiin poliisien kanssa. Sekä poliisi että rapartisti käyttivät ampuma -asetta. Ja tämäkin jälkeen Tupacia on ammuttu usein. Hänen kohtalokseenkin tuli ampumisvälikohtaus.
Tämä voi kertoa siitä että kasvetusta ympäristöstä on vaikeaa kasvaa irti, opitut maneerit jäävät. Thug lifeen syntyneen on vaikeaa päästä ulos. Raha ei riitä, elämäntapa on opittu kirous. Tai sitten puheet siitä miten thug life on epäihailtavaa on tietylle kohdeyleisölle - tekisi mieli sanoa "kuuntelijoiden äideille" - tarkoitettua.
Miesnartut.
Toinen teema oli tasa -arvo. Elokuvassa nousi esiin USA:ssa oleva naisten suuttumus raplevyjen kielenkäytöstä. Niissä mainitut naiset ovat "ho'" ja "bitch". (Suomeksi voisi sanoa "nartut" ja "hutsut".) Tämä koetaan maskuliinisena halveksintana.
Tupac puolustautui sillä että bitch on yksi tietty ja rajattu naistyyppi. Sellaiset, jotka esimerkiksi pyörivät hänen ympärillään koska hän on rikas. Hän kertoi miten ennen oli vaikeaa päästä edes treffeille, ja nytkin naisten ilme ja suhtautumistapa muuttuu heti, jos heille kertoo kuka on kyseessä. Nämä naiset pyrkivät iskemään sydämeen ja viemään tätä kautta lompakon. Tupacista se, että esittää tälläisen naisluokan olemassaolon ei tarkoita sitä että kaikki naiset olisivat sellaisia. Yhden naisryhmän toiminnan kritisointi ei ole sama kuin naisviha. Hänestä kyseessä on siis kritiikinesto, ollakseen tasa -arvoinen pitäisi joka ikistä naista pitää täydellisinä. Hän muistutti myös että miehet voivat toimia ystävyyden kautta samoin, jolloin heillekin on varattu nimitys bitch. Termi ei siis ole edes sukupuoleen sidottu.
Ongelmana tässä on tietysti se, että sanoilla on kieltämättä yleisempi ja vakiintunut merkitys. Se sotkee helposti ymmärtämistä. Toisaalta muunlaisista naisista ei rapsanoituksissa juuri puhuta, joten tämä ei välttämättä tule esiin ja kulttuuri täytyisi tuntea ennen kuin asia olisi selvä. Näin levyjen ostajat, joista suurin osa ei ole mitään thug lifeä eläviä, saavat toisenlaisen merkityksen samoista sanoista.
Ja tässäkin on vaikeaa sanoa, mikä osa sanoista on aitoja, ja mitkä on tarkoitettu "levynostajien äitien" rauhoitteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti