Skeptismin Paha Kolmiyhteisyys.

Skeptismi -sanalla on nykyisin melko hyvä kaiku. Ihmiset yhdistävät sen melko yleisesti rationaalisuuteen. Sen vuoksi kaikki haluavat olla skeptikkoja. Tässä mukaan tulee tietysti se, että skeptismi -sanaa käytetään monessa yhteydessä. Niiden välillä ei ole kovinkaan paljoa samaa.

Pinnallisesti jokainen skeptikko esittää itsensä epäilijänä ja varoo herkkäuskoisuutta, mutta käytännössä jokainen tapa määrittää epäilyn ja herkkäuskoisuuden eri tavalla. Tätä kautta eri versioilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Tätä tilaa kuvannee tuo ylhäällä oleva kuvio.

Selitän kuviota auki vielä tekstinä(kin). Järjestys ei ole satunnainen. Järjestys on "todistettuna pitämisjärjestys". Ensimmäisessä asiat hyväksytään pienellä tai olemattomalla perustelulla, kun taas viimeisessä "mikään perustelun määrä ei riitä". (Syyttäkää järjestystä vaikka evidenssikeskeisyydestäni!)

Skeptismi paranoiana.

Tässä versiossa skeptismi tarkoittaa epäluuloa. Takana on oletus siitä että tiedeyhteisö, hallitus tai jokin muu iso taho manipuloi ja huijaa muita. Tästä syntyy kauhuskenaariopelottelua.
1: Mielenkiintoista kyllä: Tämä on itse asiassa ainut "peruspalloista" joka ei ole analyysiltään ja tietoteorialtaan "tietty järjestelmä", jolla on kehittämishistoria. Tässä salaliittoteoreetikon tunne on keskeisessä asemassa. Tässä keskitytään (1) ad hoc -selitysten keksimiseen jossa intuitiot saadaan liimattua asioihin. Näin "nähdään" vaikka tavallisten uutisotsikoiden takana "merkkejä" siitä tietystä salaliitosta. Tärkeää on myös (2) se, miten nämä intuitiot osaa tuoda esiin. Löydetyn ad hoc -selityksen on vedottava paitsi omaan intuitioon, sen esittämisen pitää saada muissa aikaan intuitioita. Tämä on sitä salaliittoteoreetikon ammattitaitoa. Molemmat näistä ovat taitoja, ne vaativat harjoittelua ja niissä opitaan paremmaksi.

Tässä keskiössä on epäilijän toisinajattelijan status. Tässä yhteydessä esimerkiksi tieteen käsityksiin nojaava "salaliiton kieltäjä" koetaan herkkäuskoisena. Hänhän syö kaiken mitä salaliiton tekijät syöttävät. Tässä kohden edellä mainittuun liitetään usein sana "helppo". Aito epäily on sen sijaan "vaikeaa", koska harva uskoo siihen. Toisin sanoen analyysin helppouden ja vaikeuden sijasta korostetaan psykologista helppoutta. Lukumääriin vetoaminen on valitettavasti argumenttivirhe, vetosipa sitten enemmistössä tai vähemmistössä olemiseen.

Herkkäuskoisuus on ensisijassa jonkinlaisen salaliittoparanoian puuttumista.

Skeptismi skientisminä.

Tässä pyritään vaihtoehtoja punnitsemaan tieteellisen todistusaineiston kautta, olipa kyse mistä tahansa. Tässä päädytään usein puolustamaan vakiintuneen tieteen näkemyksiä. Psykologisesti tämä voi olla helppo tila, mutta aitona skeptikkona oleminen on itse asiassa hyvin vaikeaa. Harva ihminen on opetellut todistusaineiston otoksen ja käsittelyn ja johtopäätösten tekoa kovinkaan paljoa.

Tosin tässä kohden skeptismi tuottaa usein arkiajattelun vastaisia asioita. Arki -ihmisten käsitykset monista asioista ovat luuloja siitä mitä ne ovat. Tätä kautta skeptikko joutuu usein olemaan vähemmistönäkin. Tässä kohden mukaan astuu tietysti pseudoskeptismi, joka näyttää hyvin samalta. Tosiasiassa pseudoskeptikko kuitenkin vain heijastelee juuri niitä "yleisiä näkemyksiä". Usein hän puolustaa niitä "tieteellisinä totuuksina", koska ne ovat yleisiä harhaluuloja.

Tässä skeptismissä herkkäuskoisuus on itse asiassa todella erilaista, kuin edellisesssä tapauksesa. Tässä varotaan tekemästä liian helppoja johtopäätöksiä. Esimerkiksi jos näkee tunnistamattoman lentävän esineen, sen pohjalta ei ole vielä perusteltua uskoa sen takana olevan älyllinen toimija. Avaruusäly on tässä vaiheessa perustelematon "voi olla", ad hoc -liima. Tekoselitys, joka on liimattu päälle. Tämän vuoksi vaaditaan tarkempia todisteita. Paranoiassa myös perusteluun tarvittavan todisteiden puute ja saamisen vaikeus tukee "kätkemistä".

Skeptismi relativismina

Tämä on vanha antiikin kreikan skeptismin ajatusmaailmaa. Siinä korostetaan sitä että ihminen ei voi saavuttaa tietoa mistään. Siksi tämän on paras olla yrittämättä. Ihmettelemällä ja tietämättömyyden hyväksymällä saavutetaan mielenrauha.

Tämä on nykyisin melko harvinainen muoto. Joskus jotkut esittävät olevansa tämänlaisia skeptikoita, mutta jo seuraavassa lauseessa he voivat esittää tietävänsä että toisen täytyisi vaikka käydä lenkillä jotta tämä voisi hyvin. Tätä kautta he eivät ole useinkaan "puhdasoppisesti skeptikkoja".

Tässä herkkäuskoisuus on sitä että ei hyväksy tietämättömyyttään.

Pahan Kolmio.

Päästään varsinaiseen "pahaan". Toki olen valinnut perusympyröihin sanat siten että ne ovat konnotaatioiltaan negatiivisia. (Esimerkiksi "skientismi" ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä kuin "tieteelliset analyytikot". Tämä on tarkoituksellista. Valitsemalla negatiiviset sanat kaikille, pyrin olemaan tasapuolinen sillä ainoalla tavalla jolla osaan. Koska en voi olla varma että silitänkö toisia ja olen toisille vain neutraali, päätin "vähän lyödä kaikkia".)

On selvä että erilaiset näkemykset sekoittuvat keskenään. Se kuvaa enemmän asennetta, ja arvostusta kuin tässä onnistumista. Mutta sitäkin kautta voidaan edetä. Tätä kautta "pallojen keskelle" on saatu hieman kolmiomainen kuvio. Niissä kuvaan sitä, että eri pallojen yhdistyessä syntyy erilaisia asioita.
1: Pseudotieteissä on mukana paranoidista epäilyä, mutta samalla uskoa ja halua tieteellisen analyysin käyttöön. Tiedettä arvoistetaan ja sitä kohti pyritään. Tässä korostan sitä että oman näkemyksen tieteellisyydestä ei luovuta. Virheet ovat joko "irrelevantteja" tai niitä ei myönnetä. Tieteellinen argumentaatio pseudotieteiden kohdalla on huonolaatuista. Mutta olennaista on se, että sitä kuitenkin pidetään tärkeänä ja tämän analyysin tekemistä ja opiskelua pidetään keskeisenä ja tärkeänä asiana.
2: Salaliittoteorioissa tieteellinen todistaminen ei ole keskiössä. Jos sitä ei ole, se on kätketty. Toki tässäkin mielellään lainataan tieteellistä jargonia, mutta jos todistusaineistoa ei puutu, tämä voidaan silti tunnustaa ja tätä ei nähdä ongelmana itse salaliitolle. Perinteinen selitys on "kätkentä". Jos tieteellinen tutkimus antaa eri tuloksen, sitä on joko manipuloitu tai sitten se on vain huono.
3: Perinteinen mystiikkasävyinen rajatieto on ehkä "oudoin peruna" tässä säkissä. Sillä se yhdistää hyvin erilaista tietämisen ja relativismin yhdistelmää. Siinä on suuri tuntematon, jota voidaan ymmärtää ja hallita samanaikaisesti. Tässä ratkaisuna on se, että tieteen sijasta turvaudutaan hallintarituaaleihin ja siihen että opetellaan erilaisia kirjoitettuja luokitelmia. Kun enkeleistä kirjoittaa luokitelmalistoja ja heidän roolejaan, sitä joudutaan opettelemaan. Joten kyseessä on heistä tieto.

Keskelle jää tietysti denialismi. Se perusluonteeltaan kerää yhteen kaikkien yllä olevien huonot puolet. Tämä on ymmärrettävää, kun muistaa että tupakan syövänaiheuttamisen kohdalla oli ensimmäisiä denialistisia liikehdintöjä. Siihen liitetään vahvasti slogan "doubt is our product". Denialismissa tavoitteena ja lopputuloksena on epäily. Se eroaa kaikista yllä mainituista siitä, että mikä tahansa epäily ja mikä tahansa "herkkäuskoisuuden luokka" käy, kunhan se voidaan liittää siihen kohteeseen jota denialismi on kyseenalaistamassa.

Tämän vuoksi denialistiset järjestelmät ovat perusluonteeltaan hyvin "saippuaisia". Niiden perusluonne on epämääräisyys. Ne eroavat selvästi pseudotieteistä, koska pseudotieteissä korostetaan oman, vaihtoehtoisen näkemyksen, tieteellistä vahvuutta. Denialismissa taas riittää että vastustajaa mollataan, ja tämän luotettavuus asetetaan kyseenalaiseksi. Keinoina on "kaikki" salaliitoista toisen tieteen kyseenalaistamiseen.