
Minun huomioni kiinnittää se, että tämä ritari seisoo oikeaoppisessa asennossa. Saksalaisessa tyylissä sitä kutsutaan nimellä zornhut. Italialaisessakin tyylissä tuon tyylinen asento on, tosin siinä edessä oleva jalka ei ole varpailtaan yhtä "suorassa", vaan on suoraan linjaan nähden hieman vinossa. Silloin puhuttaisiin Posta di Donnasta, josta on hyvä lyödä toisen asetta syrjään. Asennot ovat samanaikaisesti "threatening" eli uhkaava ja voimaa tehostava, että "enticing" eli se näyttää miekkamiehen suojattomana ja kannustaa tätä kautta nopeaan toimintaan. Fiore dei Liberi sanoi Posta di Donnasta että asento suojaa ja haavoittaa.
Valentinus eli 1400 -luvulla. Liechtenauer eli 1300 -luvulla ja hän ei viitannut kyseiseen asentoon, mikä vihjaa siihen suuntaan että sitä ei silloin käytetty. Sekä Mair että Meyer taas elivät 1500 -luvulla ja heillä molemmilla tuo asento oli, joten se oli luultavasti siinä vaiheessa jo hyvinkin "vakiintuneessa käytössä". (Ja asiat yleistyvät pienestä, vaihtelevalla vauhdilla.) Tätä kautta on vaikeaa sanoa, onko asento piirretty vahingossa, vai onko Valentinus nähnyt jonkun miekkamiehen kyseisessä asennossa. Molemmat vaihtoehdot ovat periaatteessa aivan mahdollisia. Valentinuksen kirja ei tietenkään ole miekkailumanuaali, joten tällä ei ole loppujen lopuksi "niin väliäkään".
Tämänkaltaisia "spottausongelmia" minulla on ollut tietysti muutenkin.
Esimerkiksi puolisoni pelaa "Final Fantasya" internetmassapelinä. Siellä jonkin sortin ritareilla on aivan selvä tag -asento. Tosiasiassa miekkamiehen voi piirtää rajoitettuun määrään eri kuviteltavia asentoja. Niistä suurin osa on sellaisia että ne ovat joko suoraan tai sitten ovat "hyvin lähellä" jotain oikeaa asentoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti