Kreationismin kohdalla tärkeintä on muistaa, että he ovat halunneet uskonnon kouluaineeksi.
Ja itse asiassa tämä perusmotiivi selittää koko ideologian sosiologisen historian ja oppimuutokset, oppimuutosten luonteen sekä niiden ajoitukset juuri siihen aikaanm, missä ne ovat tapahtuneet. Asia on siis tärkeä, vaikka täällä Suomessa se näyttää itse asiassa aika kornilta.
John Pieret kertoi tähän liittyvästä uusimmasta yrityksestä. Se, että kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa koetaan dogmatismina. Sen sijaan pitäisi tarjota se, että jokainen ottaisi haluamansa puolen asiaan ja tutkisi sitä. Näin teologisiin kirjoitelmiin tutustumisesta saataisiin kouluaine, ja evoluution opettaminen voitaisiin kiertää. Tai kuten Pieret asian ilmaisi : "Give 'em credit in a science course for doing religious studies. And, of course, don't spend a great deal of time on one of, if not the, greatest ideas in science" Vastaavaa ei varmasti voitaisi tehdä minkään muun tieteenalan kanssa.
Sama tehdään muuallakin kuin kouluissa. Itse asiassa asia on kreationistien perusstrategia lehtikirjoituksista heidän populaarikirjoihinsa - joita arvon fundamentalistitoverit myyvät superieteellisinä ja vertaisarvioituina Suomessakin - Ja tottakai sitä löytyy skepsiksen lehdestäkin ; Uusimmassa "Skeptikko" -lehdessä Matti Leisola vastaili kysymyksiin. Eräs hänen kommentointinsa oli kreationisteille standardivärinä se, että tiedemaailma on dogmaattinen.
Vaihtoehdoksi hän esitti diskursiivista pluralismia, jossa eri näkökulmista keskustellaan ja niiden paremmuus punnitaan. Hän oli pahoillaan siitä että tutkimushenkinen asenne sekoittui metodologiseen naturalismiin. Hän korosti myös sitä, että miten hän oli valmis nostamaan esiin maailmankuvansa, mutta moni evoluutikko kiistää vakaumuksen kertomisen merkityksen aiheessa. Leisola tosin tulkitsi sen tarkoittavan sitä, että he eivät ole edes tietoisia siitä. Joka taas korostaa kreationistien parissa suosittua evoluutikot on aivopety -diskurssia.
1: Kaiken kaikkiaan "evot on aivopestyjä uskovaisia" maistuu jo lausujien kautta tullessaan niin kovasti projektiolta, että on vaikeaa suhtautua asiaan kovin vakavasti.
Toisin sanoen uskallan sanoa että on inhottavaa että metodologinen naturalismi sekoitetaan ontologiseen naturalismiin. Ilman metodologista naturalismia ei ole tutkimushenkistä asennetta, vaan korkeintaan koherenttejen tulkintakenttien syntymistä. Tämä "koherentisoin pakkomielteeni" -asenteen kautta ei taas synny kuin petitio principii -tilanne, jossa on erilaisia maailmankuvia. On samat havainnot ja eri tulkinnat, joita ei voida verrata koska eri lähtökohdat johtavat tunnetusti yhteismitattomuuteen ; Karkeasti: Jos asiasta voidaan keskustella niin että paremmuusjärjestys voidaan selvittää, pitää hylätä kaikki "samat havainnot eri tulkinnat" -soopa. Jos taas todellisuus on relativistinen ja eri näkemykset yhtä hyviä, ei ole mitään keskustelua tai debattia aiheesta. Kysymys ei ole järjellisen työn selvitettävissä, joten miksi nähdä vaivaa?
Ja luonnollisesti kykenen perustelemaan tätä kantaani.
But, wait a minute, doesn't science constantly reinterpret itself to maintain consistency with empirically-based knowledge?
Tässä kohden tärkeää onkin ottaa vaikkapa esiin se, mitä Larry Laudan on maininnut naturalismista. Hän muistuttaa että se on a posteriori -tukea saanut näkemys. Toisin sanoen se ei ole pelkkä maailmankuvakysymys, perusoletus. Tätä kautta naturalismi on itse asiassa tavallaan "tieteentekijöiden tieteenteon metodologian" vallitseva paradigma, aivan kuten vaikkapa gravitaatioteoriakin. Laudan korostaa sitä, että sen avulla on saatu paljon tutkimusta. Se ei tarkoita että se on tosi, mutta se on selvästi todella käyttökelpoinen.
Sen suhde todellisuuteen on itse asiassa aivan sama, kuin minkä tahansa muunkin tieteeseen liittyvän asian. Voi olla että gravitaatioteoria kumoutuu tulevaisuudessa. Se ei kuitenkaan tee kaikesta antigravitationaalisuudesta järkevää. Itse asiassa tämän vertauksen kautta on hyvä huomata, että flogistonin kuolleistaherättäminen olisi todennäköisesti ajanhukkaa. Kreationistit taas yrittävät samanlaista nekromantiaa esimerkiksi Paleyn kelloseppäargumentaatiolle.
Lakatoksen näkemykeen sopii tietysti yhteen myös Imre Lakatos. Hänen mukaansa tutkimusohjelman hedelmällisyys ratkaisee. Jos tutkimuksia tulee tehokkaasti, menetelmää käytetään paljon. Hyvä tutkimusohjelma kehittää uusia innovaatioita, vanhentuva taas lähinnä puolustelee epäonnistumisiaan, eli rakentaa "protective beltiä".
Kun tieteenteossa jotkut lähestymistavat tuottavat evidenssiä, on hyvä muistaa että ei gravitaatioonkaan uskovien tarvitse olennaisesti aina vedota maailmankuvaansa. Evoluution kohdalla tilanne on sama. Jos meillä on vaikkapa jokin evoluutiota testaava näkemys, jossa käytetään apuna vaikkapa Fisherin kaavoista saatua matematiikkaa ja populaatiotutkimuksia, ei siinä tarvitse maailmankuvaan vedota. Tässä suhteessa evoluution suhde teologiaan tai metafysiikkaan on paljon kaukaisempi, kuin mitä usein annetaan ymmärtää.
Tilanne on hieman sama kuin siinä, että jos Y -kromosomin geenit estetään syntyy rakenteiltaan tyttö. Tämä voidaan esittää maailmankuvan väritätmänä vaikkapa että (1) miehisyys on taistelua, jossa naiseus on passiivinen tila, ja mieheys saavutus. (2) Mies on perversio, hairahtuma perusihmisyydestä, joka on nainen. Yleensä ottaen evoluutionkin kannalta riittää että otetaan foundationalismi (ulkopuolisen universumin olemassaolo), induktioiden pätevyys selittämisessä ja muut tieteen perustyökalut. Se ei ole olennaisesti erilaista gravitaation kanssa. Paitsi että siihen liittyy paljon erilaisia tulkintoja.
Evoluutio ei myöskään ole teologinen vain sen takia että se sotii joidenkin uskontosävytteistä maailmankuvaa vastaan. Sen sijaan se kertoo että näillä evoluutiota vastustavilla maailmankuvilla on esitieteellinen muoto. Tähän saadaan reagointi Larry Laudanilta, hänestä oli korostettava että kreationismi oli perustaltaan epäonnistunutta tiedettä. Siinä tehtiin maailmaa koskevia väitteitä, joiden tutkiminen ei ollut ollut tehokasta. Se ei ole vallitseva paradigma eikä sen Nobeleiden saamisen puolesta kannata lyödä vetoa. On hyvä huomata että Laudan ei pitänyt evoluutiota tai nykymallin empiiristä tutkimusnäkemyksenä lopullisena ja lukkoonlyötynä totuutena. Mutta hän ei silti aja mitään relativismia.
Kun kaikessa empiriassa on filosofiaa, on meidän filosofia pakosti hyvää empiriaa.
Erimielisyyden olemassaolo kreationisteilla tulkitaan dogmaattisuudeksi. Kuitenkin tosiasiassa kreationistien argumentteihin on vastattu. Esimerkiksi Dembskin argumenttia ei ole suinkaan torjuttu kädenheilautuksella jossa sanotaan että "uskovaisten höpinää". Sen sijaan sitä vastaan on kirjoitettu matematiikkaan ja empiriaan perustuvia vasta -argumentteja, joten kaikki kreationistit vain teeskentelevät kuin kritiikkiä ei olisi annettu.
Itse asiassa aivan hemmetin laajasti, kun otetaan huomioon se määrä, minkä verran he ovat suunnanneet tutkimuksiaan tiedemaailmalle. (ID)Kreationistithan pääasiassa tekevät kansanomaisia kirjoja, ja pyrkivät julkisiin ja näyttäviin livedebattitilaisuuksiin joissa yleisönä on kaduntallaajia. Tämä korostaa karismaattista esiintymistä eitieteilijöille, sen sijaan että tehtäisiin rauhassa ja tutkimushenkisesti mitään tutkimusta jossa asia etenisi. Heille riittää "emme tiedä kaikkea" ja taikasana "kompleksisuuden ja informaation takana on äly". Mutta tälle he eivät tee empiiristä tutkimusohjelmaa. He vain sanovat tietävänsä lähteen suoraan.
1: Vaikka eliminatiivisen menetelmän kautta heidän täytyisi eliminoida joka ikinen mahdollinen luonnollinen selitys asian takaa ennen kuin he voisivat edes Dembskin eliminatiivisen filtterin mukaan väittää mitään tämänlaista.
Tutkimusten kannalta kreationisti on se, joka valittaa että elämän syntyä tutkivat eivät ole ratkaisseet koko ongelmaa ja muistuttavat vaikkapa että "on kuilu saadun ja yksinkertaisimman solun välillä". Tämänlainen kritiikki on ensinnäkin todella huonolaatuista, Se ei ole edes anomalioiden listaamista, koska anomaliassa olisi havaintoaineisto joka olisi ristiriitainen teorian kanssa. Tässä on pelkkä tietämättömyys joka on nimetty anomaliaksi. Kreationistit eivät sen sijaan tee vastaavaa kuilun peittoa omalla selitysteoroallaan. Heille riittää sana "hokkuspokkus, taikamies". Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten Behelle on käynyt. Hän käytti alkujaan varsin Lakatoksen tyyppistä argumentaatiota ja muistutti että "publish or perish". Evoluutikot eivät olleet seuloneet hänen esittämäänsä tilannetta. Sen jälkeen Behe on jopa kiistänyt että tämä olisi olennaista.
1: Hyvä tieteensosiologi osaisi vähintään katsoa, että kumpi sitä kuilua kurookaan umpeenpäin tuottamalla uutta aineistoa ja uusia tutkimuksia. Se kun kertoisi teorian hedelmällisyydestä enemmän kuin se että hokisi vain ilmiselvyyttä "emme tiedä kaikkea".
Kaiken kaikkiaan "diskursiivisuutta" vaativat ovat itse asiassa ottaneet empiirisen tutkimusohjelman, metodologisen naturalismin, toisinmääriteltynä omaksi "diskursiiviseksi pluralismikseen" ja väittävät että se on eri asia. Ja ovat nimenneet "metodologisen naturalismin" ateismiksi. Ja keskustelu viedään tästä määrittelykentästä keskusteluun sen sijaan että keskusteltaisiin olennaisesta : Eli kysymyksistä "Onko kreationistien argumentteihin vastattu ja onko se pärjännyt kriitikoille?" ja "Onko ID erityisen runsaasti tutkimuksia vähällä vaivalla tuottava uusi hedelmällinen tutkimusohjelma?" Ne kun tuottaisivat huomion siitä että "diskursiivisen pluralismin" tai minkä tahansa muunkin hengessä, tilanne ei näytä heistä hyvältä.
Siksi erimielisyys riittää vainon todentamiseksi. Tilanne on tätä kautta kolikkopeliä, jossa kruuna on se, että kreationismi on huiman hyvä tieteellinen teoria, jolloin evoluutio häviää sille keskustelu/testiprosessissa ja evoluutikoiden pitäisi niellä raivonsa ja kääntyä kunnon kristityiksi ja palata moraalisiksi toimijoiksi. Tai sitten kreationismia ei hyväksytä, jolloin kyseessä on vaino.
Tätä kautta vainosyytökset ovat yliampuvia. Ne eivät ole rationaalisia, vaan herjausta. Kyseessä on ad hominem, jota piilotellaan "ID -standardimalliin "poliittisesti korrektin kielen alle.
Kirjoittaja muistuttaa että jos jonkun mielestä perussävy on häijy, niin hänestä se, että jos joku korostaa tasa -arvoisen keskustelun merkitystä ja silti vakavissaan samassa kohden vakavissaan esittää erimielisiin toistuvasti natsivertauksia ja syyttää vastapuolta moraalittomiksi, kokee tämänlaisen normaalina ystävällisenä keskusteluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti