Yleensä ottaen kaikki yllä olevat ovat epäkohteliaita vertauksia. Niissä on taustalla jopa samantyyppistä henkeä, kuin perinteisissä tarueläimissä, joissa yhdistettiin ihmisen pää eläimen ruumiiseen. Näin saatiin molemmista parhaat puolet. Toki tässä oli tärkeänä kontrastina minotauroksen kaltaisia olentoja, joilla härän päässä eläimellisyys yhdistyi ihmisen "lihan heikkouteen".
Kyseessä ovat kuitenkin lähinnä konventiot. Tämä on helppo huomata siitä, miten tuoreessa uutisessa kerrottiin siitä miten vanhuksia verrattiin lehmiin. Rinnastus voisi tietysti aikaansaada suuttumusta epäasiallisesta vertauksesta, mutta tässä haluttiin parantaa vanhusten oikeuksia vertaamalla niiden oloja vallitseviin normeihin jotka takaavat eläinten hyvinvoinnin.
Asia on tietysti sinällään tärkeä. Mutta olisin tylsä, jos ottaisin pelkästään aiheen oikeudellisuuden esille.
Vertaus on mielenkiintoinen, koska tavallisesti eläinten oikeuksia verrataan ihmisten oikeuksiin. Näin on tehty esimerkiksi kun lastenkasvatusta on verrattu sikojenhoitoon. Tässä oletetaan että yhteys todellakin toimii, ja se käännetään vain epätavanomaisesti ympäri. Näin rikkoutuu "eläimeen vertaamisen" epäkunnioittavuus ja eläin-ihmisen hyvää elämää koskevien teorioiden käsittelysuunta.
Matkan varrella paljastuu ainakin se, että ad hominemin havaitseminenkin ei ole vielä samaa kuin konventionaalisesti epäkunnioittavan vertausten käyttö. Siihen liittyy myös se, missä kontekstissa se esitetään ja mitä tällä vertauksella halutaan sanoa..
Lehmät on kuvattu Hyvinkäällä. Uumon lehmiä. Bloggaaja on tuota isompaa elikkoa lypsänytkin. Mummoja, tarkemmin heidän lompakoitaan, hän on myös lypsänyt työkseen ; bingossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti