Usein graffitit liitetään termeinä taiteeseen, yhteiskuntakriittisyyteen, vandalismiin, pätemiseen tai reviiritaisteluihin. Luultavasti kaikki nämä näyttävät yhden sivun ilmiöstä. Kuitenkin yksi niistä näyttää unohtuvan.Asian mietintä lähti siitä, että eilen huomasin että lempigraffitini päälle oltiin maalattu uusi graffiti. Vanha graffiti oli ollut paikallaan Pasilan lähellä olevassa käytössä poistetussa tavaravaunussa. Siinä luki hopealla "No War". Näin sen usein töihin mennessä ja tullessa. Junan liikkeen ja etäisyyden vuoksi en saanut siitä kuvaa. (Muuten se olisi tässä.) Nyt sen päälle oltiin laitettu satunnaisia merkkejä, jonkun puumerkki. Asia vitutti hieman.
Kuitenkin myös graffitipiirit tuntevat tunnearvon. Syynä voi esimerkiksi olla se, että graffitin on maalannut joku kaveri joka on sittemmin kuollut yliannostukseen. Siksi tälläisen graffitin tuhoaminen - joko pyyhkimällä tai päällemaalaamalla - tuntuu tietysti pahalta. Muutenkin vaivalla suunniteltu ja hyvin tehty urakka voi olla tietysti kiva. Tekemistilanteeseen liittyy tunteita ja ehkä jopa tarina. Onpa graffiteja joskus tehty rakkaudentunnustuksen ja kosinnan muodossakin.
Ulkopuolisille ne ovat tietysti helposti vain töhryjä nämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti