"On olemassa kaavoittava, matemaattis-looginen, keräävä ja materiaalisesti tieteellinen järki, joka toimii muotosidonnaisesti. Tämä järki ei kykene lopulta muodostamaan kuvaa Jumalasta, joka on sen havaintokykyjen ulkopuolella. Sitten on olemassa sanat ylittävä abstrakti äly, jonka alaa ovat metafyysiset asiat ja kokonaisuuden käsittäminen"
(Panteisti)
Yllä oleva lausunto kuvaa hyvin vakioitunutta uskontokeskustelua. Ensinnäkin siinä otetaan Jumalakysymyksessä auktoriteettivalta tavalla, jossa tieteellisyys on "niiq niin rajoittunutta". Ja tiede näyttää rajoittuvan suoraan havaitsemiseen. Se unohtaa induktiot jotka ovat juurikin "kokonaisuuksien käsittämistä". Induktioita ja lainomaisia selittämisiä on perinteisesti kutsuttu abstraktiksi.
Olennainen osa tässä on metafysiikassa. Sitä kautta lausunto muuttuu toki paikoin järkeväksikin. Tai oikeastaan se "sopii perinteeseen". Asiasta lähtemiseen on otettava seuraava ; Skientistisenä näkemyksenä voidaan nähdä se, että kaikki asiat ovat järjellä ymmärrettävissä. Usein tämä liitetään ateisti-skientisteihin. Mutta tosiasiassa tätä kantaa edustavat myös monet uskovaiset. Esimerkiksi Alvin Plantingan warrant -idea nojaa siihen että se olettaa ihmisen kykenevän saavuttamaan varman tiedon kaikesta maailmassa olevasta. Samaa edustavat myös ne kvanttimystikot, ne joiden mielestä henkivoimat ovat paranormaalia värähtelyä, jota tiede ei kykene tutkimaan vielä. He ovat varmoja että kaikki voidaan tietää.
Tätä lähestymistapaa edustaa esimerkiksi looginen positivismi. Se epäonnistui, koska paljastui että täydellinen epistemologia oli mahdottomuus. Kuitenkin jos väittää että on olemassa jokin "lopullinen ymmärrys", olisi syytä rakentaa väite jonkin muun asian varaan kuin sille että väittää että on niin.
Yleisin perusongelma on siinä, että oletetaan ontologia ja tästä oletuksesta vedetään viiva epistemologiaan. Eli esimerkiksi siitä että oletetaan että on olemassa metafyysinen objektiivinen ihmisistä, koirista tai avaruusolennoista riippumaton etiikka, päätellään että ihminen myös tietäisi sen. Tämä on juuri yksi niistä virheistä, jonka tapaiseen looginen positivismi kaatui. Oli liian luontevaa ajatella, että "jos foundationalismi on totta", eli meitä ympäröi objektiivinen todellisuus, että me myös voisimme tietää siitä kaiken. Kuilu on kauhean suuri. Siksi on hyvä huomata, että jos väittää että on olemassa "syvempää metafyysistä viisautta" ei vain väitä että on olemassa todellisuus, johon tietämämme on jossain suhteessa. Se väittää että voidaan ihan oikeasti tietää ja erotella mikä niistä on parempi ja huonompi.
On toki selvää että asian parissa yritetään tehdä monenlaisia koherentisointeja, joissa on pohjalla jonkinlainen petitio principii -rakenne. Tällöin aksioomat valitaan mielivaltaisesti, mutta tarkoitushakuisesti, siten että tulkintakenttä näyttää järkevältä. Tämän tasoinen on kaikkea muuta kuin perusteltu. Tämän vuoksi ad hoc -rakenteita yritetään vältettää. Nämä määritteet ovat itse asiassa juuri ne "maailmankuvalliset silmälaput", jopa tavalla jota pitäisi kutsua "thought provokingin" sijasta nimellä "thought stopping. Yleensä tarkoitushakuisuus ja petitio prinvipii -kehä on ilmiselvästi huomattavissa pienelläkin ajatuksellisella panostuksella.
Pohjimmiltaan petitio principii -tilanteessa rakentuu maailmankuva, jossa lähtökohdat on oletettu ja lukkoon lyöty. Silloin asiasta ei voi keskustella, koska määritelmissä on mielivaltaisesti komennettu ehdotkin joilla erimielisen olisi asista keskusteltava. Maailmankuva on järkevä omista ehdoistaan, mutta ei niiden ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa sitä että meillä ei ole metafysiikasta maailmankuvariippumatonta tietoa. Eri maailmankuvat antavat eri tulokset, joten olisi hemmetin ylimielistä väittää että juuri se oma näkemys olisi se lopullinen oikea.
Toisin sanoen tästä seuraa se, että metafysiikassa on enemmän kyse irrationaalisista mieltymyksistä. Kysymys on itse asiassa kulttuurisista tottumuksista ; Kun katsoo uskontojen levinneisyyttä, ei voi kuin ihmetellä sitä miten voimakkaasti perhe ja ympäristö vaikuttavat. Emme tiedosta tätä ja koemme olevamme vapaampia toisten mielipiteistä kuin olemmekaan. Esimerkiksi länsimaissa kristillinen valta on sen verran kaikenkattavaa, että ei voi kuin muistuttaa siitä, miten Sartre kertoo että jokaisen ateistinkin mielessä on kuva Jumalasta. Ja tämä Jumala on ensisijassa länsimainen ja kristillinen. Ja jopa muut Jumalat tulkitaan helposti suhteessa tähän. Kysymys on yhteiskunnallisesta tai pienryhmien tekemästä indoktrinaatiosta. Tämä ilmiö taas on ilmiönä jotain, jonka havaintojemme pohjalta tiedämme kasvatuksesta.
Yllätys on se, että tosiasiassa tiede kykenee jossain määrin ratkaisemaan metafyysisiä ongelmia. Mutta valitettavasti syynä ei ole epistemologian täydellisyys, vaan se, että metafysiikka on rajoittunutta. Tässä mukaan astuu Quine.
Quine hylkäsi ajatuksen siitä että olisi jokin näköalapaikka "ensimmäiseen filosofiaan". Tämä tarkoittaa montaa asiaa. Ymmärrys on aina tietämysverkko, jossa on kaikki mitä voidaan kutsua tiedoksi. Ytimessä on maailmassa tapahtuvat asiat. Jopa neuronin värähdys meditoijan päässä on tämänlainen. Kokonaisuutena ymmärrys on holistista jossa teoriat ovat suhteessa toisiin teorioihin.
Ja ennen kaikkea ristiriitatilanteessa pitää noudattaa Duhemin-Quinen teesiä. Se tarkoittaa sitä, että suhde muihin teorioihin ratkaisee ; Se, joka auttaa vähiten muita teorioita on dumpattava syrjään -tässä on hyvä huomata "velkasuhde", jos Jumalaselityksessä käytetään apuna kvanttifysiikkaa, Jumala on velkaa kvanttifysiikalle, ei toisinpäin. Teologia vahvistaa kvanttifysiikan arvoa kokonaisuudessa, kvanttifysiikka ei vahvista teologiaa. Tämän periaatteen seurauksena estetään dogmaattisuus. Tämä onkin järkevää ; Jos päättää valita jonkun muun tavan, ei sido arvoa tietoon ja aiheen hedelmällisyyteen, vaan määrittelee asian varmaksi totuudeksi, dogmaksi.
1: Jos voimme vain sanoa että asia on totta, ei tarvita perusteluja - ja tällöin minä olen heti kerkeästi määritellyt itseni tässä nyt lopulliseksi voittajaksi, ja erimielinen on automaattisesti väärässä koska olen määritellyt hänet niin.
2: Pinta -ajattelulla voisi huomata, että Duhemin Quinen teesi itsessään on tämä ensimmäinen metafysiikka. Mutta sitten huomaa että verkko on holistinen ; Tämän periaatteen ja suosituksen taustalla on kuitenkin tietoa havaitusta tieteen teorioiden kehittymisestä ja vaihtumisista ajan mittaan. Tekee miltei mieli viitata Imre Lakatokseen ja muistuttaa "protect beltin" roolista joka näyttää konkreettisesti sitä miten dogmaattisuus ei auta tekemään hedelmällistä tutkimusta, ei vaikka kuinka rakastaisi sen metafysiikkaa ja sen jälkeen kuinka määrittelisi.
___2.1: On hyvä huomata, että tämä ei ole metafysiikatonta. Siinä ei vain ole tiettyä metafysiikkaa. Kenties jo seuraava tekemämme koe tekee yllätyksen ja joudumme korjaamaan jotain teoriaa. Emme siis tiedä esimerkiksi tulevia testejen tuloksia ennalta, ja nämä tarjoavat mahdollisuuden muutospakkoon. Kuitenkin näihin "tulevaisuudessa tapahtuviin" havaintoihin on selvä suhde, tätä kutsutaan ennusteeksi ; Esimerkiksi deduktiivis-hypoteettisessa järjestelmässä teoriasta nostetaan hypoteeseja joiden toteutumista testataan koejärjestelmistä saatavilla aineistoilla. Hypoteesin totetutumista testataan ja tällä koetellaan teorioita, jotka taas ovat tiedon perusyksikkö ; Se joka ei näe vain yksittäisiä hevosia, vaan yleistää tästä yleiseen hevosuuden käsitteeseen. Sillä tiede nimen omaan hahmottaa kokonaisuuksia ja on aina suhteessa abstraktiin.
Koko filosofian historia lähti siitä että Sokrates näki jotain aloitussitaatin kaltaista. Oli ihmisiä, jotka pitivät mielipiteitään ja pitivät niitä ilmiselvyyksinä. Sokrates oli sitä mieltä että asiat punnitaan argumentein ja tiedoin, ei vetoamalla johonkin muuhun asiaan. Sillä tosiasiassa ihminen, joka väittää että hänellä on "logiikka+tiede -järkeä" korkeampi viisaus ja tieto, hän väittää että hänellä on täydellinen epistemologia. Ja se, minkä tiedämme on se, että tämä on mahdotonta. Siksi koko käsitettä "metafysiikka" tarvitaan tieteenfilosofiassa. Sen voisi korvata jollain kuvaavammalla sanalla. Se on nimittäin yleensä likimain samaa kuin "se hevonpaska, jota meidän valitettavasti pitää sietää jossain määrin, mutta jonka lappaajiksi emme halua". Se kuulostaa sanana "metafysiikka" miltei kauniilta ja sivistyssana saa monen luulemaan sitä ihan hyväksi ja suositeltavaksi asiaksi.
Kiellän metafysiikan ihanuuden, järjen "matemaattisen ja tieteen ulkopuolella", muuta on ehdottomasti. Ja paljon. Se taas on maailmankuvallista mieltymystä, joiden olemassaolon sallin, mutta joiden perustelluuden kiistän.
1: Metafysiikka voi tietysti olla tästä huolimatta tosi kiinnostavaa. Silloin on kuitenkin hyvä huomata, että siinä usein lähinnä haetaan määrittelyrajoja. Esimerkiksi Theseuksen laiva hakee identiteetin ja muuttumisen suhdetta. Siinä ongelman ytimessä on se, että "samuus" voidaan määritellä eri tavoin. Tässä on erilaisia perinteitä, mutta ei lopullista tapaa sanoa mikä on se absoluuttisesti oikein tapa.
___1.1:Siksi nämäkin ovat pohjimmiltaan eräänlaisia mielipidekysymyksiä, joista ei voi kuin riidellä. Soveltaen Theseuksen laiva -ongelmaa ; Jos laivalla on tehty murha vuonna 2000 ja nyt vuonna 2011 se on osa osalta tässä välissä "purettu ja koottu" esimerkin mukaan. Rikostutkijaa voi kiinnostaa laivan osista nyt koottu toinen laiva, koska vanhoista osista kootulla laivalla on merkit murhasta ; Verovirkailija taas saattaisi hyvinkin tyytyä vain katsomaan sitä että laiva on ollut telakalla ja sitä on korjattu, joten maksut tästä laivasta on kunnossa ja osat ostanut ja niistä toisen laivan koonnut on se, jonka on hoidettava maksut laivasta. Mielenkiintoisuus on juuri siinä, että "samuuden" saa tehtyä monella tavalla ja niillä on seurauseroja jopa käytännön elämässä. Ytimessä näissäkin on juuri se, että "valintaa siitä kumpi on oikein" ei voida tehdä - paitsi Quinelaisittain maailmaan sidotussa kontekstissa, kuten rikostutkija -esimerkkini yritti valottaa. (Verovirkailijan perustelu on juridinen, ja siinä onkin enemmän mielipideriippuvaisuutta. Rikospoliisin kannalta kyseessä on ilmiselvyys joka ei ole edes mikään ongelma)
Kaikille niille joita tämänlainen "ontologiassa eläminen" on tärkeää, sanon vain että looginen positivismi on kuollut. Meillä ei ole tilaa teille täydellisen kaikenkattavan epistemologian ystäville. Joka väittää ymmärtävänsä metafysiikan luonteen ja kiistää saivartelevansa, tunnustautuu väkisin valtapeliä harjoittavaksi julistajaheppuliksi. Kyse ei ole siitä mitä on, vaan siitä mitä ihminen voi tietää - jota kautta voimme ehdottomasti lähestyä sitä, mitä ihminen väittää tietävänsä.
4 kommenttia:
Tarkennanpa, mitä noilla älynlajeilla tarkoitin. Järki toimii kielellisesti ja sanoin. Sanat ovat symboleja, jotka viittaavat sovittuun merkitykseen olematta kuitenkaan tuo merkitys. Tämä järki voi kyllä muodostaa kuvan esim. Jumalasta muttei lopulta täydellistä kuvaa, joka ylittää sen käsittämiskyvyn. Tämän järjen alaan kuuluu "järki tietää, että on asioita, joita järki ei tiedä", eikä se kykene ratkaisemaan itseään, koska se ei itsessään sisällä vastauksia, ja muotoon sitoutuneena täten päätyy kiertämään kehää. (Totuus on muodoton, jos näin saa sanoa.) Abstrakti äly puolestaan ilmenee intuitiona, havaitsemisena, jota ei voi tyhjentää sanoin.
Loogista järkeä tarvitaan ihan uskonnollisissakin kuten muissakin maailmankuvissa, jottei rakennettaisi mitään khimeiroja ja sorruttaisi suoranaiseen taikauskoon. Tätä järkeä tarvitaan myös valintoja tehdessä, vaikka se ei sisälläkään arvoja ja eettistä ulottuvuutta (kuten ei myöskään abstrakti äly).
Argh, argh, argh, argh, argh, argh, Argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh, argh.
"Tämän järjen alaan kuuluu "järki tietää, että on asioita, joita järki ei tiedä", eikä se kykene ratkaisemaan itseään, koska se ei itsessään sisällä vastauksia."
Tässä on totuutta. Me tiedämme, että aksiomaattinen järjestelmä on aina puutteellinen. Gödeljutut on selviö. Tästä ei voi kuitenkaan vetää mitään hyppäystä siihen, että ihminen VOISI JOTENKIN SAADA niihin ratkaisun. Teet juuri sen ontologiasta epistemologiaan -loikan, jonka kumosin tässä jutussa. Tämä on varsin turhauttavaa, koska tuntuu kuin seimälle länkyttää. Päättelen että tässä voi olla takana kaksi syytä: (1) Sinä et ajattele, etkä vaan osaa (2) Minä en ymmärrä mitä helvettiä sinä oikein yrität sanoa.
Kummassakin tapauksessa on selvää että Sinun läsnäolosi täällä ei ole oikeassa kontekstissa. Siksi se aikaisempi ehdotukseni, kohteliaasti muotoa "painua helvettiin" ei ollut vain kaksi sanaa. Se oli ehdotus, joka on illokuutioltaan käsky.
"Abstrakti äly puolestaan ilmenee intuitiona, havaitsemisena, jota ei voi tyhjentää sanoin."
Tämä on juuri sitä petitio principii -olettelua. Et tiedä onko näin, mutta dogmaattisesti väität, intät ja toistat tätä joka paikassa. Olet keskittynyt tämän formulointiin koko vierailun ajan. Minusta näyttääkin siltä, että olet heittänyt väitelauseita jotka olet yrittänyt määritellä mahdollisimman tarkasti, joita väität dogmaattisesti todeksi, mutta joiden totuudellisuutta et perustele yhtään. Tämä on juuri sitä, mitä tässä blogauksessani käsittelin. (Laita tähän se turhauma aiemmasta kohdasta.)
Asia ei muutu todeksi siksi että sinä kärsivällisesti toistaen intät että se on totta. Siinä käy vain niin, että minulta loppuu kärsivällisyys, mutta perustelut ei parane. (Etenkin kun sinun "one trick poniuteesi" menee työtunteja jotka voisin käyttää hedelmälliseen tieteenfilosofiaan sen sijaan että korjaisin kliseitä jotka filosofianhistoria on debunkannut roskiin jo "sata vuotta sitten" - ja sellaisia jotka tässäkin blogissa on kumottu aiemmin..)
"Minulla on henkilökohtainen kokemus joka on suoraa tiedonsiirtoa todellisuudesta" on jotain, johon liittyvän argumentaation vakuuttavuuden olen kumonnut ja siihen oli linkkaus tässä blogauksessakin..
PS: Sinun olisi hemmetin hyvä syy keksiä hemmetin vakuuttava argumentti jolla oikeutat täälläolosi. Keksi se tai ollos poissa. ; Käsittääkseni olet rikkonut useita "protosuomivitasailumuodossa" olevasta kommenttitekstistäni. Ne ei minusta ole mikään irrelevantti höpinä. Minusta niiden rikkominen on epäkunnioittavuutta, jonka jälkeen minä saan tietysti olla aivan hemmetin epäkunnioittava.
"Loogista järkeä tarvitaan ihan uskonnollisissakin kuten muissakin maailmankuvissa, jottei rakennettaisi mitään khimeiroja ja sorruttaisi suoranaiseen taikauskoon."
Tämän jutun pointti oli tämä. Taikauskolla ja epätotuuksilla on konteksti. Ja se on alisteinen tiedolle. Sinulla sen sijaan on "täysin lopullinen epistemologia", jossa on "ensimmäinen metafysiikka valmiiksi otettuna." Siltä varalta voidaan rakentaa monenlaisia rakennelmia. Sellainen voidaan rakentaa aivan mistä tahansa lähtökohdasta jos vain sallitaan petitio principii -rakenne. Siksi tuo sanapari oli mainittu niin kauheana ja vakavana asiana tässä blogauksesssa.
Tuntuu että et osaa perusasioita koherentisoinnista. Mene ja opettele. Palaa sitten takaisin.
On muuten hyvä huomata, että "järki tietää rajansa joten on oltava rajatonta ymmärrystä" on rakentunut samalle logiikalle, millä kvantti -indeterminismin päälle liimailtiin asioita..
Prosessi joka menee kaavana "logiikalla on rajat, mutta minun dogmaattinen maailmankuvani vaatii että minulla on syvin ymmärrys. Tämän vuoksi on oltava tieto. Koska logiikka on rajallista sen on oltava vain luonteeltaan erilaista. Sellaista, jonka ei tarvitse olla loogista.
Avainkysymyksenä/ymmärryskuiluna lienee se, että et tajua arationaalisuutta. (Tapaa jolla Buridanin aasi valitsee heinäsuovan.) Ja eri viitekehysten yhteismitattomuuden tajuaminenkin näyttää puutuvan. Tämä on kuitenkin ns. perustietoa näissä asioissa.
Tämän tason vajaus on vähän sama kuin alistaisi matikan tutkijan ekaluokan laskuille (Sinun tapaan päivittäin, viestiketjusta toiseen, tavalla jossa menneeseen palaaminen vaikeutuu kun pitää hakea useista ketjuista historiasta se, mitä olet sanonut missäkin ja onko näiden välillä joitain jännitteitä tai itsetarkoituksellisuutta.)
Viitekehyksen tulkinta on toki suhteessa tosiasioihin, ja todellisuuskuva muokkaantuu tulkinnaksi juuri viitekehyksen kautta. Se ei tee aksioomia paremmin valituiksi jos aksioomia ei ole kyseenalaistettu ja alistettu testeille, kuten tässä blogauksessa esitin. Jos havaintoaineisto ei voi muuttaa lähtöoletuksia, vaan lähtöoletukset värittävät havaintoaineiston, ei dogma selviä mistään haasteesta ja se on kaiken koherentisoinnin jälkeen yhtä paljon arvausta kuin se oli ennen sitä.
Assimilaatio tuntuu oppimiselta. Oma henkilökohtainen kokemus ja tuntemus on tässä kohden kuitenkin arvotonta, siinä joudutaan olettamaan kokemuksen erehtymättömyys jota ollaan todistamassa. Sillä ei ole mitään seksuaalista merkitystä onko okemus oma vai toisen. Terve ihminenkin ei toimi erehtymättömästi, joten kuyseessä ei ole edes mikään "hulluuskortti". Tosin jos hulluuden kriteerit täyttyvät, huomautus voi olla aivan asiallinen vaikka se kenties tuntuu epäkohteliaalta.
Lähetä kommentti