"Stratovariuksen" Timo Kotipelto reagoi "CITY (10/2009)" -lehden haastattelussa seuraavasti:
"Kuinka uskottavaa on käyttää samaa bändin nimeä, kun yksikään alkuperäisjäsen ei enää ole bändissä?
Vuoden 1996 jälkeen bändissä ei ole ollut yhtään ihan alkuperäistä jäsentä. Olen 15 vuotta ollut bändissä ja kun liityin siihen, siinä oli vielä originaali kokoonpano. Meillä on Lassilan Tuomon kanssa välit kunnossa. Harkitsimme vähän aikaa sitten, millä nimellä jatkamme. Bändissä on kolme jäsentä, jotka ovat soittaneet siinä vähintään 13 vuotta."
Tuossa kohdassa kyseessä on se, milloin bändiä, ja ehkä instituutiota tai taideilmiötä voidaan vielä pitää samana tai riittävän samana, jotta sitä voidaan kutsua samalla nimellä. Kotipelto esitti tiettyjä faktoja ja antoi jokaisen tehdä omat johtopäätöksensä, yhdistettynä siihen että bändin nimi ei ole muuttunut, se lienee myös kannanotto jolloin johtopäätös on implisiittinen ja vain siihen liittyvät argumentit on esitetty ääneen. "Stratovariuksen" kutsumisongelmat liittyvät kuitenkin laajempaan systeemiin.
Theseuksen laiva/Theseuksen paradoksi on juuri tälläistä identiteettiin ja muutokseen liittyvä paradoksi. Se perustuu korvaamiseen. Siihen liittyvä anekdootti kuuluu seuraavasti: Theseus lähtee purjehtimaan. Matkan aikana laivaa täytyy korjailla ja silloin osa vaihtuu. Osia vaihtuu yksi kerrallaan. Kun laiva palaa takaisin satamaan sen joka ikinen lankku, osa ja naula on jouduttu vaihtamaan. Onko laiva enää sama? Tilannetta voidaan mutkistaa vielä jatko -osalla, jossa kerrotaan että Theseuksen laivaa seuraa vaikka hänen ihailijoidensa joukko, joka kerää kaikki vanhat osat talteen muistoksi sankaristaan. Kun nämä saapuavat satamaan he kokoavat vanhoista osista näyttelylaivvan satamaan. He pistävät sen sen edellisen laivan viereen ja esittävät että se on Theseuksen laiva. Kumpi on aidompi?
1: Tässä kohden ratkaisu saatetaan saada Herakleitoksen kautta. Hän oli identiteettisyyden kannattaja. Hän esitti että kaikki virtasi ja muuttui ja tämän vuoksi "Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat."
2: Kirjailija Robert Graves taas oli täysin päinvastaista mieltä että laivan muutos ei estä sitä olemasta koko ajan sama laiva. Hän viittasi anekdootilla "Tämä on isoisäni kirves: isäni asensi siihen uuden varren, ja minä olen asentanut siihen uuden terän." Tätä kannanottoa on esitetty myös Terry Pratchettin "Maanalainen elefantti" -teoksessa. Siinä ideana on se, että kääpiöillä on pyhä kiviskonssi, joka on heidän ensimmäisen kuninkaansa peruja. Se on nyt sitten varastettu. Selviää että tästä on yritetty tehdä kopio. Lopulta selviää että kiviskonssi on itse asiassa aina silloin tällöin korvattu uudella koska vanha on kulunut käytössä. Siksi skonssia ei itse asiassa ole edes varastettu, vaan se oli vain jauhettu. Samalla hyväksyttiin että vaikka perinne oli tärkeä asia ja kiviskonssi oli tärkeä symboli, oli totta myös se että tilanne muuttui. Siksi kirjan lopussa kääpiöiden kuningas esittääkin että "Hänelle tuotiin pitkä ja litteä laatikko. Hän avasi sen omin käsin ja laatikosta paljastui kääpiökirves, jonka uusi metalli kiilsi mustassa kangaspesässään. "Tästä tulee ennen pitkää jonkun isoisän kirves", kuningas sanoi, "Enkä yhtään epäile että vuosien varrella se tarvitsee uuden varren ja uuden terän ja vuosisatojen kuluessa sen muoti muuttuu muodin mukana, mutta silti se pysyy joka suhteessa samana kirveenä, jonka lahjoitan teille tänään. Ja koska se muuttuu aikojen mukana, se pysyy aina terävänä. Siinä on näet totuuden jyvänen.""
Se, kumpi näkemys on oikeassa riippuu siitä miten indentiteetti määritellään. Tästä ehkä selvimmän, arkikielelle taipuvimman, selityksen tarjoaa Robert M. Pirsig esittää että identiteetti rakentuu patternien (kuvioiden/toistuvuuksien) hierarkian kautta : Tällöin Theseuksen laiva on alemman tason kuvioiden joukko, eli siinä on kasa laivan osia. Se muuttuu. Toisaalta korkeamman tason kuvio eli laiva kokonaisuutena joka pysyy muuttumattomana. Siinä on kaksi aivan erilaista suosittua perinnettä:
1: Samanlaisuus on kvalitatiivisesti tarkasteltavaa, jolloin niillä on samat ominaisuudet. Tällöin jos meillä on kaksi samanlaista kirvestä, jotka näyttäisivät täsmälleen samanlaisia, ne olisivat samanlaisia. Tälle voitaisiin lyödä vaikka tuotenimi otsaan.
___1.1: Tässä kohdassa vastaan tosin tulee Sorites -paradoksi/Eubulideen paradoksi: Ominaisuuksia on useita ja ne vaihtelevat. Tällöin ei aina voida olla aivan varmoja siitä "missä vaiheessa on joukko yksittäisiä hiekanjyviä ja milloin kyseessä on hiekkakasa". Eli kun meillä on hiekkakasa, ja siitä otetaan yksi jyvä pois, se on yleensä hiekkakasa, mutta kuitenkin jos jyviä on äärellinen määrä, se ei voi olla hiekkakasa silloin kun viimeinen hyvä otetaan pois. Kysymys on joko/tai -tilan sijasta enemmänkin "kuinka paljon on riittävästi". Tässä kohden on ehdotettu ratkaisuiksi esimerkiksi se, että raja on tietty. Että on hiekkakasa, jonka koko on tuntematon, josta jyvän pois ottaminen tuhoaa kasan. Tällöin puhutaan ikään kuin "oljesta joka katkaisee kamelin selän" -Kameli jaksaa kantaa oljen, ja yhden lisäys ei yleensä tuota ongelmia, tai sitten puhutaan "pisarasta, joka saa maljan läikkymään yli" , joka itse asiassa on melkoisen tietty vesimäärä, joka riippuu kupista ja nesteen pintajännityksestä.
___1.1.1: Tähän on tietysti eri ratkaisuja, esimerkiksi konsensukseen vetoajan mukaan kasa on kasa, jos enemmistö sanoo sen olevan kasa, ja hysteresis -näkökulma (joka muistuttaa kovasti Pratchettin esittämää) viittaa siihen että joku määrä hiekkaa on kasa tai ei ole kasa, riippuen siitä mikä sen historia on. Jos se on ollut kasa ja siitä otetaan pois, se on edelleen kasa. Se säilyttää tämän arvonsa vaikka siinä olisi vain pari hiekanjyvää. Sumeassa logiikassa on ehkä jotain jotka ovat selvästi eikasoja ja jotka ovat selvästi kasoja, (tai sitten ei), ja sitten vain vedetään yhteyksiä jotka ovat paitsi "joko/tai" myös "molempia". Kysymys ei silloin enää ole "onko X sama kuin Y" vaan "kuinka paljon X on sama kuin Y", joka siis kertoo siitä että itse kysymyksenasettelu on ollut huono, ja siihen vastaaminen on siksi mahdotonta. Kun kysymyksen järjettömyys poistetaan, sitä onkin helpompi analysoida. Vastauksia ja kikkoja on lähes yhtä monta kuin vastaajia.
____1.1.2: Kysymys riippuu muun muassa siten, etä mikä on ominaisuus: Jos yksi kirveen tai Theseuksen laivan ominaisuuksista on sen sijainti ajassa ja/tai avaruusessa, Theseuksen laiva ei olisi sama vaikka siitä ei olisi vaihdettu yhtään osaa matkan aikana. Tässä kohdataan itse asiassa analogia -argumenttien yleinen vaikeus: Aina voidaan löytää ero, epäanalogia. Toisaalta kaikilla Theseuksen laivoilla on sijainti, joten se on tässä kohden samanlainen myös lasikuulien kanssa. Aina voidaan löytää analogia. Kuitenkin samanlaisuutta käytetään melko usein, joten huolettoman käytön sijasta sen käytössä tulee olla erityisen huolellinen. Vaikka arkiajattelussa analogioihin turvaudutaan helposti ja ne tuntuvat uskottavilta, niitä olisi käytettävä huolellisesti. Se on hyvä mutta vaikea väline.
2: Samanlaisuus on sitä että kohteet ovat numeerisesti samoja. Jos tässä olisi kaksi identiteetiltään samanlaista kohdetta niin ne olisivat vain samanlaisia, eivät samoja. Vaikka olisi kaksi kuinka samanlaista kohdetta, ne eivät olisi sama asia. Siksi taitavinkin väärennetty sinetti olisi väärennetty sinetti.
___2.1: Jännittävää on, että jos kvalitatiivisessa määritellään "ominaisuus" laajasti, kuten aikaisemmin tehtiin esimerkiksi siten että sijainti ajassa ja paikassa otettiin ominaisuudeksi, ja vaaditaan suurta tarkkuutta niiden kanssa, nämä kaksi kohtaa ovat itse asiassa identtisiä. Ne kohtaavat toisensa tällä hieman erikoisella alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti