tiistai 12. toukokuuta 2009

Simuloitu tunne vapaasta tahdosta.

Vapaa tahto on mielenkiintoinen, ja melko keskeinen aihe. Sitä käytetään perustana moraalinäkemyksissä, ja sen luonnetta yritetään kartoittaa aivotutkimuksella. Ongelmana tässä kohden on tietysti se, että vapaa tahto voisi periaatteessa olla pelkkä koettu tila, ei aito asia. Tällöin sitä voidaan verrata vaikkapa hallusinaatioon, jossa henkilö kokee että häntä seuraa musta varjomainen mies näkökentän reunamilla. Tämä varjo on vain hänen mielessään, eikä se olisi aito, vaan hallusinaatio.

Yleensä tässä kohden on kaksi ongelmaa. Tästä hyvän esimerkin tuo Research Digestin juttu Desmurgetin kokeesta: "Studying how people form a conscious intention to move is troublesome for at least two reasons. First, as soon as you instruct a participant that now is the time for them to move freely, of their own volition, you've already undermined the idea that they're making up their own minds. Second, there's no room in materialist science for a conscious will, separate from the electro-chemical workings of brain." Mukana ovat aina oletukset siitä että kun henkilö sanoo valitsevansa, hän jotenkin valitsee vapaasta tahdostaan, jolloin itse vapaa tahto jää koettelematta, se vain oletetaan. Ja toisekseen vapaa tahto tutkimuksissa usein sidotaan aivotutkimukseen, jolloin tästä irralliseen valintaan ei ole juurikaan tilaa. Juttu toi esiin tuoreen tutkimuksen, jota käsittelee myös "Not Exactly Rocket Science".Tässä kohden viime päivinä onkin puhuttanut se, että sähköstimuloinnilla voidaan aikaansaada liike ja kokemus siitä että teko on vapaa, kun toisaalla saadaan aikaan pelkkä liike: "When Desmurget stimulated the parietal cortex, the patients felt a strong desire to move their arms, hands, feet or lips, although they never actually did. Stronger currents cast a powerful illusion, convincing the patients that they had actually moved, even though recordings of electrical activity in their muscles said otherwise. But when Desmurget stimulated a different region - the premotor cortex - he found the opposite effect. The patients moved their hands, arms or mouths without realising it. One of them flexed his left wrist, fingers and elbow and rotated his forearm, but was completely unaware of it. When his surgeons asked if he felt anything, he said no. Higher currents evoked stronger movements, but still the patients remained blissfully unaware that their limbs and lips were budging." Eli tiettyjä aivoalueita aktivoimalla saatiin aikaan liike, jota ei tiedostettu. Toisaalla taas saatiin aikaan tilanne, jossa käsi liikkui samaan tapaan ohjatusti napin painalluksella, mutta stimuloitu koki että hän itse oli päättänyt tehdä teon. Vahvempi stimulaatio vahvisti tätä kokemusta siitä että teko oli vapaa, eikä tutkijan sähköllä generoima.

Tämänkaltaiset kokeet ovat sellaisia että niiden kohdalla metafysiikka astuu helposti mukaan kuvioihin.
1: Osasta tämä voisi kertoa siitä että emme aidosti valitse vaan olemme esimerkiksi todennäköisyysjakaumaa seuraavia, osittain satunnaisuutta algoritmeihin ladanneita, automaatteja. Tai peräti täysin ennalta ohjattuja, joissa sattumallekaan ei jää tilaa. Mitään ristiriitaa sille että aivot joko (1) olisivat vapaan tahdon takana, tai että (2) vapaata tahtoa ei ole, ei koe näytä.
2: Se ei kuitenkaan varsinaisesti kumoa vapaata tahtoa tai aivojen ulkopuolista mieltä. Ongelmana tässä kohden tosin on se, että on kyseenalaista, ovatko nämä lainkaan kritiikille alttiita. Etenkin aivojen ulkopuolinen mieli tuntuu olevan luonteeltaan sellainen, että sen kumoaminen tai edes kritisointi ei kokeellisesti ole mahdollista, koska sen vaikuttava luonne on määritelty niin epämääräisesti. Tällöin se ei ole väärässä, vaan paljon huonompi asia. Se on selvittämisen ulkopuolella, epistemologisesti katsoen hedelmätön ja turha käsite. Aine ja energia ja niiden toiminnan luonne on sentään tietyllä tavalla konkreettisemmin käsiteltäviä asioita.
___2.1: On hyvä miettiä miten paljon mielihalu on eri asia kuin vapaa tahto. Ne tuntuvat samalta, kunnes muistaa että yksityiskohtien kohdalla esimerkiksi huumeet aikaansaavat addiktioita, jotka ohjaavat ihmistä haluamaan huumeita. Tämä halu ei ole vapaata tahtoa, vaan riippuvuutta ja pakkomiellettä. Tätä toimintaa ei aina nähdä vapaana. Toki se, että huumeidenkäyttäjällä on vapaus joko piikittää ja olla piikittämättä, ja kun piikittäminen tapahtuu, sen tiedetään tapahtuneen eipakosta, vaan siitä että hän on sitä oikein kovasti halunnut. Teko on tässä kohden vapaata tahtoa.
___2.2: Jos vapaan tahdon tunne ja vapaa tahto ovat sittenkin eri asioita; Esimerkiksi jos intentiot syntyisivät sielussa, joka olisi yhteydessä aivoihin tietyn alueen kautta, ja aivot olisivat vastaanottokone, samankaltainen reaktio olisi mahdollinen. Sielun ohjaimia vain häirittäisiin manipuloimalla hänen tietokonettaan. Tämä on sama, kuin jos tietokoneeseen ilmestyy tekstiä, ja hakkeri saa säköimpulsseilla tungettua ruutuun tekstiä, se tarkoittaisi että näppiksellä ei ole ketään. Toki se osoittaa että sähkötoiminnalla on asian kanssa paljonkin tekemistä. Ehkä aivoissa stimulaatio tuottaa ärsykkeen, jonka vapaa tahto antaisi. Tällöin se koetaan samana. Olennainen ero onkin siinä että normaalisti vapaa tahto lähettää sinne stimulaation siitä että haluat liikuttaa kättäsi ja tästä seuraa teko välillisesti.

Selvää on kuitenkin se, että kokemus vapaasta tahdosta liittyy kiinteästi aivotoimintaan. Osa on esittänyt että vapaa tahto olisi jopa hieman kysenalainen asia, kun se selvästi voidaan keinotekoisesti tuottaa. Tosin aivotoimintahan on sähköistä, joten tämä ei kai ole mikään suuri ihme sielunkaan ystäville : Ihmisen tuottaman sähkön ja ukkospilven tuottaman sähkön fysikaalinen ero on tuottajatahossa.

Minulle tämä herättää kuitenkin kysymyksiä, ei vastauksia. Mutta toisaalta tämäntapainen epävarmuus on tietysti miltei aina läsnä. Silti tämä on ns. "mielenkiintoinen löytö". Imre Lakatoshan on korostanut sitä, miten hyvä tiede on sellaista, että se paitsi selittää havaintoja, eli havainnot sopivat siihen hyvin, myös tarjoaa valtavan heuristisen potentiaalin eli se avaa tietä uusille tutkimuksille, tuo esiin uusia kysymyksiä.

Ei kommentteja: