Kirjaston arvo.

"Wow! Signore professore dottore Eco, what a library you have! How many of these books have you read?"
(Umberto Eco)

Olen aika usein käytännössä huomannut kuinka ihmisiä kiinnostaa kovasti tietää mitä luen, mutta heitä ei kiinnosta itse asia. Esimerkiksi työpaikallani minulla on ollut "junaa ja muuta varten" mukana muutamia kymmeniä eri kirjoja. Minulle kirjat ovat ensisijassa kulutustuote, ja suuri osa on "kierrossa", eli lainattuna jostakin tai joltakin. Osa kirjoista lainataan eteenpäin. Osa katoaa jälleenlainaamisten ketjussa eikä niistä enää koskaan kuulla. Osa taas kertyy minun nurkkiini.¹

Monilla ihmisillä on kirjastoja.²

Osassa tapauksista kirjoja hommataan näyttelyesineiksi. Silloin kirjoja ei välttämättä edes lueta. Ne ovat vain omaisuutta joka kerääntyy nurkkiin. Tällöin ideana voi olla tietysti kerätä sellaisia kirjoja jotka ovat mahdollisimman hyvämaineisia. Tietenkin kirjastolla voidaan buustata haluttua imagoa.³ Tällöin halutaan antaa kuva siitä että nämä asiat kiinnostavat ja korostaa vaikutelmaa siitä eettä niitä on luettu. Imago tarttuu, asia ei.

Toisille kirjasto taas on ennen kaikkea takaisin palaamisen tila. Eli siinä ovat ne kirjat joita haluaa lukea uudestaan. Silloin ideana on tietysti se, että kirjasto koostuu kirjoista joita on lukenut ja jotka osaa ainakin siinä määrin että niistä löytää haluamansa kohdan. Tämä on erityisen kätevä syy, koska tosiasiassa kun ihminen lukee enemmän kirjoja, hän huomaa että yksityiskohdat unohtuvat ja/tai hyviä kirjoja on vaikea löytää ja jo löydettyhen kirjojen arvo on siksi suuri.⁴ Tässä kohden dementiapelossaan elävä tietenkin voi lohduttautua sillä kuinka de Montaigne nosti esiin sen, että hän ei muistanut edes kaikkea sitä mitä hän oli itse kirjoittanut - saati sen mitä oli lukenut.

Lisäksi on tietysti se Umberto Econ ja Nassim Talebin rakastama kirjastotyyppi, joka koostuu eräänlaisesta antikirjastosta. Econ asenne tulee hyvin esiin siitä, miten ihmiset suhtautuivat hänen kirjastoonsa. Suurin osa ihmisistä ajatteli että hän olisi lukenut kaikki teokset ja kehui hänen lukeneisuuttaan. Vain harvat tajusivat että kirjasto oli investointi tulevaan ja työkalu. Eivätkä statuksenrakennuksen väline. Ecolle yhtä tärkeitä olivat myös ne kirjat joita hän ei vielä ollut ehtinyt lukea mutta jotka hän aikoo lukea. Näistäkin voidaan tietysti olla/saada arvokasta tietoa, eikä valinnan täydy olla aivan satunnainen. Tässä ideana on se, että kirjasto edustaa jotain joka halutaan saada.⁵

Perusongelmana on tietenkin se, miten käy yksittäisen kirjan arvolle sen jälkeen kun se luetaan.⁶ Voidaan ajatella että kirjan arvo katoaa lukiessa. Tällöin kirjan tietoa siirtyy sisääsi etkä voi oppia siitä enää yhtä paljon uutta kuin aikaisemmin. Toisaalta kirjan arvo voi lukiessa myös kasvaa kun sen sisältö muuttuu hakupaikaksi. Kirjasto taas voidaan nähdä joukkona kirjoja, jolloin sen kokonaisarvolle käy pitkässä juoksussa samoin kuin kirjojen arvolle yhteensä.⁷

Tosin luulen että kaikilla(joohan)/useimmilla(lievennettynä)/vain minulla? kirjasto edustaa jotain osaa kaikista näistä asioista. Se on siksi näistä edellämainituista kaikkia ja ei mitään. Kuitenkin olen ollut huomaavinani, että ihmiset arvostavat enemmän kirjojeni kansia tuntematta niiden sisältöä. Vain harvoin silmissä on tunnistamisen katse. Vielä harvemmin asiasta saa aktiivista keskustelua. Onneksi sentään melko usein kirjat lähtevät kiertoon, joka kertoo siitä että ihmiset kuitenkin kaikesta huolimatta ovat positiivisempia kuin Eco pelkäsi: He kuitenkin osoittavat että heillä on jonkinlainen "antikirjasto", jonka pienentämistä kohden he kamppailevat.⁸

---

1 Kadonneiden peräänhuudot kaikuvat hyisessä yössä.
2 Minulla on vain epämääräinen kasa kirjoja - pääsyyt tähän ovat tietysti epämääräinen elämäntapani sekä se että hyllytilat eivät hevin riitä.
3 Esimerkiksi hyllyrivistö lukemattomia "Jallun" vuosikertoja antaa hieman erilaisen kuvan kuin hylly jossa on lukematonta taidekirjallisuutta ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Ja hylly jossa on vitsikirjoja antaa taas erilaisen kuvan.
4 Tässä on takana idea siitä että vaikka ne eivät ehkä ole maailman parhaita, ne ovat kuitenkin harvinaisen hyviä. Samalla tietysti estetään samanaikaisesti todellisten superhelmien löytäminen, kun ollaan sitouduttu jo luettuihin ja niiden lukemiseen käytetty aika on aina jostain muusta pois. Samalla kuitenin pienenee myös surkeiden tekeleiden takaaminen. Tämä strategia kannattaa jos olet jo lukenut melko paljon kirjoja ja olet sitä mieltä että suurin osa sepustuksista on sangen huonoja teoksia ja mestariteokset taas ovat suhteessa niihin todella harvinaisia.
5 Tämä toimii hieman kuten "Life" -sarjan "Jackpot" -jakson huomio siitä että ihmisen turvallisuutta varmistava vartija joka vartioi vartioitavaa ei ole kunnon vartija. Hyvä vartija sen sijaan vartioi kaikkea ja kaikkia muita paitsi sitä jota hän vartioi koska sieltä se vaara on tulossa.
6 Kaupallisesti maksu kassalla laskee sen arvon välittömästi. Tuliterästä tulee divaritavaraa samalla sekunnilla kun kassakone kilahtaa.)
7 Tosin kirjastolla voi olla jännittäviä emergenttejä piirteitä, jolloin kirjasto on enemmän kuin kirjojensa joukko. Mutta ei tästä sen enempää.
8 Luultavasti huomaten vain sen, että se todennäköisesti vain kasvaa. Ainakin itselläni "must read" -lista vaan kasvaa vaikka aktiivisuuden puutteesta tuskin voidaan ihan hirveästi syyttää..