Argumentum ad hominem (lat. homo: ihminen) on argumentointi jossa ei käsitellä asiaa, vaan hyökätään argumentin esittäjää, ihmistä, vastaan.
Se on usein argumentaatiovirhe, koska siinä usein lyödään viestin sijasta viestinviejää. Usein se voidaan jakaa viiteen alaluokkaan:
1: Ad hominem abusivis on suora loukkaus tai herjaus. Tässä kerrotaan että koska viestin esittäjällä on joko aito tai keksitty ominaisuus, joka on vastenmielinen ja paha ja huono se tarkoittaa että hänen sanomisiinsa ei voida luottaa.
2: Ad hominem circumstantiae on tapa, jossa hyökätään ideologiaa vastaan, jota toinen edustaa. Tällöin henkilö on väärässä vain koska hän edustaa jotain tahoa. Tämä on valitettavan yleinen ja tätä tehdään usein erittäin helposti. Tällöin esimerkiksi jokin tilasto jonka on tehnyt "oikealle kallistunut" ryhmä saa helposti kohtelun jossa oikeistolaiset hyväksyvät sen ja vasemmistolaiset vastustavat sitä. Vaikka tilasto sitten olisi hyvä tai surkea. Tätä voidaan tehdä myös sukupuolen kautta. (1) Ad virem on argumentti jonka vuoksi sanoja on väärässä koska on mies. (2) Ad feminam taas tapahtuu silloin kun kohteena on nainen.
___2.1: Tässä argumentaatio rinanstuu ja lomittuu esoteerisen omahyväisyyden kanssa yhteen. Tällöin ideana on se, että ajatellaan että asia on niin hieno, että sitä ei voi ymmärtää ja kritisoida muuta kuin alan auktoriteetti. Karkeasti ajatellaan että jos esitetään että auktoriteettiin vetoaminen - jonka alatyyppi esoteerinen omahyväisyys on - silloin kun instituutiota yleisesti pidetään asiantuntijana. Mutta sitten kun ihmisen asiantuntijuus siirretään toiselta alalta, kyseessä on ad hominem circumstantiae. : Putkimiehen asiantuntijuus ei automaattisesti auta ekologiassa eikä ekologin putkitöissä. Samantapainen asia on tietysti tieteenalojen välillä.
___2.2: Natsikortti on myös tämän tyypin argumentti, joskin se on sen verran laaja että se on usein vain analogian tasolla. Eli natseilla on ollut jotain piirteitä, jotka sitten tekevät kaikesta tähän liittyvistä asioista pahoja. Hitler piti taidemaalaamisesta, mutta tämä ei tee taidemaalauksesta pahaa asiaa. Tässä yhteydessä heitetään usein tunteisiin vetoavaa saippuasarjaa nimeltä "analogiaa ja stereotypioita", jotka jo sinällään ovat irrallisia, samaan lauseeseen liitettyjä virheargumentteja siitä että kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa yhdistetään ylimalkaisilla samanlaisuuksilla. (Toki kaikki analogiat eivät ole huonoja, monet ovat itse asiassa varsin hyviä. Mutta suuri osa on surkeita.) Tällöin saadaan kätevästi tehtyä tarjous "kaksi argumenttivirhettä yhden hinnalla".
3: (Ad hominem) tu quoque tarkoittaa sitä, että argumentin esittäjä ei itse onnistu toimimaan kuten toisilta vaatii. Tässä kohdassa on hyvä huomata, että se että toisella on jokin ongelma joka on itsellä ei tarkoita että itsellä ei ole ongelmaa.
___3.1: Kuitenkin on hyvä huomata, että jos toinen on esittänyt että toisen esittämä kannanotto on roskaa koska, on niin että jos argumentaatio on totta ja molemmilla on tuo ongelma, olisi argumentin esittäjän myönnyttävä että myös hänen oma kannanottonsa on roskaa. Tässä muodossa ad hominem -aergumentti saa itse asiassa mielenkiintoisia lisäsävyjä, koska historiassa ad hominem oli virallinen nimi argumentille, jossa tahon A esittämä logiikka pistetään hänen omaa kannanottoaan vastaan. Tällöin ei ollut väliä ottiko "kriitikko" B nämä esittäjän A argumentit tosissaan. Riitti että A uskoi niihin, jolloin hänen olisi pakko hyväksyä myös B:n kanannotot. Siinä haettiin siis sisäistä hajanaisuutta. Tämä on tullut mielenkiintosisesti esiin "N&N" -lehden sivuilla kun arvioitiin Humen näkemyksien tutkimusta. Ad Hominem on siis tässä kohden vaihtanut päämerkitystään historian kuluessa ja se on otettava huomioon esimerkiksi Humea lukiessa.
4: Kaivon myrkyttäminen tarkoittaa sitä että esitetään asialle kritiikkiä jota sävytetään vihjaavalla enankkoasenteella. Tällöin voidaan esimerkiksi viitata että jonkun ideologian juuret ja toteutus sisältävät asioita jotka ovat "huolestuttavia" tai suorastaan "kammottavia". Tällöin voidaan tehdä esimerkiksi jokin ideologia tai toimiva taho pahaksi ei suoraan se haukkumalla vaan mutkan kautta viittaamalla sen ominaisuuksiin. Esimerkiksi näin voitaisiin haukkua minua mutkan takaa koska olen Jääkäri: Suomalaisten jääkärien alku oli peräisin saksasta, ja talvisodassa jääkäritkin olivat liitossa Natsien kanssa jopa sillä tasolla että Suomi salli Hitlerin syntymäpäivävierailun Mannerheimin luo. En silti kokenut että kun Suomen Armeija päätti laittaa minut jääkäriksi, että minut laitettiin johonkin natsikouluun. Kuitenkin tähän, esimerkiksi armeijan kananttavuutta koskevassa keskustelussa, vihjaava voisi saada aikaan tunteen siitä että minussa olisi tämän vuoksi jotain synkeää. Että "älkää kuunnelko tuota, natsi -saksan verenhimo siinä vaan puhuu koska sehän on jääkäri! Sama kuin itse pahuus puhuisi!" (Monesti tätä on vaikeampi huomata, yritin vain ottaa selkeän esimerkin.)
5: Ad hominem motivum taas tarkoittaa sitä että joku on väärässä koska tällä on poliittisia tavoitteita. Eli jos jollakulla ihmisellä on syy puolustaa asiaa, hän olisi väärässä. "Oma lehmä ojassa" ei kuitenkaan vaikuta tosiasioihin. Toki ideologia innostaa esittämään argumentteja intressien vuoksi, mutta pelkkä vakuuttuneisuus harvemmin tarkoittaa samaa kuin väärässä oleminen. On hyvä muistaa että vaikka ilmastonmuutokseen on sekä kannattajia että sitä vastustavia ja kaikilla heillä on "oma lehmä ojassa" ilmasto joko lämpenee tai ei lämpene näistä poliittisista sidoksista huolimatta.
___5.1: Toki intressi ei aina ole huono asia. Esimerkiksi murhatutkimuksessa motiivi on tärkeä seikka. Täytyyhän tekijän motiiveja, kykyjä, keinoja ja tilaisuutta selvittää useassakin tutkimuksessa. Poliisit eivät silti toimi typerästi näin tehdessään. Siksi poliittisissakin jutuissa tärkein asia on itse asiassa se, onko se mitään muuta kuin poliittista intressiä. Jos asiassa on vain sen poliittisuuteen ja intresseihin liittyviä jälkiä tiedetään että kyseessä on politiikka. Sen sijaan jos se tekee esimerkiksi vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, tiedämme että kyseessä on jotain muuta kuin pelkkä "instituutin sisäinen asia".?
Ad hominem ei kuitenkaan koskaan ole pelkästään sitä että toinen loukkaantuu siitä. Moni voi loukkaantua siitäkin että joku on erimielinen tai löytää vaihtoehtoisen näkemyksen asiasta. Esimerkiksi jos jonkun kirjan yleistymistä selittää sillä että ihmiset pitävät sitä hyvänä kirjana esimerkiksi siksi että se on heidän uskontonsa kirja on selitys. Se voi tietysti loukata, jos on sitonut identiteettinsä siihen että em. kirja on yleistynyt siksi että jokin korkeampi voima haluaa että se tulee ihmisen tietoisuuteen. (Tämä loukkaantuminen liittyy kokemuksieni mukaan ainakin eräisiin shamanistisiin juttuihin ja Raamattuun.) Se ei toki tarkoita että muitakin selityksiä asialle ei olisi.
Ja on huomioitava myös konteksti. Tästäkin hyvän esimerkin saa oikeuslaitoksen kautta: Siellä jos syyttäjä esittää että syytetty valehtelee koska hänellä on oma lehmä ojassa ja koska hänellä on pitkä rikollistausta, se ei välttämättä ole ad hominem, jos se sidotaan muuhun todistusaineistoon. Kun todistetaan että henkilö varasti, häntä kutsutaan varkaaksi. Siitä tulee tuomio eikä tämä ole ad hominem. Mutta jos esitän että joku on varas koska on köyhä tai että hän "ei ole oikea kristitty" koska on varastanut, kyseessä on selvästi ad hominem - riippumatta siitä onko varkaus keksitty vai ei. Toki varastaminen on kristinuskon ideologian vastaista, mutta tosiasiassa henkilö voi (1) katua (2) hän on tehnyt parannuksen tai (3) on verrattavissa laihduttavaan henkilöön joka hairahtuu ostamaan suklaata lenkin jälkeen. Toki hän voi olla myös tekouskova. Argumentti taas ei tätä kerro, vaan se on tarkasteltava muuten, laajemmassa piirissä.
Ad hominem -perheen tekee mutkikkaaksi se, että se:
1: Usein siirtää keskustelun pois asiasta. Sen sijaan että puhutaan ilmastonmuutoksesta, aletaankin puhumaan oikeisto tai vasemmistopolitiikasta. Tai kun puhutaan evoluutiosta aletaankin puhumaan siitä mitä lapsille tulisi opettaa koulussa. Tai kun puhutaan armeijan kannattavuudesta, aletaan puhumaan siitä onko jääkärien perinne kuinka vahvasti natsisävytteistä. Tällöin aihe vaihtuu. On kuitenkin hyvä huomata myös että jääkärien aatehistoriaa voidaan tutkia täysin asiallisesti ja silloin myös sen natsi -ideologioiden käsittely on OK. On hyvä huomata mitä puhutaan ja missä.
2: Se puhuu irrelevanteista asioista. Eli jos puhutaan vaikka Suomen historiasta, sen kannalta irrelevanttia on se, onko joku historiantutkija homoseksuaali vai ei. Jos on, asia on silti sama. Ja jos ei, ei historia muutu. (Anteeksi, oli jotenkin pakko rinnastaa homoseksuaalit samaan lauseeseen ruotsalaisten kanssa. Se voisi olla stereotypiaan perustuva ad hominem circumstantiae, ja jossain kontekstissa se voisi olla tietysti myös kaivon myrkyttäminen.)
Tässä argumenttityypissä kontekstin tulkinta on itse asiassa olennaisen tärkeä asia, ja se tekee tämän argumentin varmistamisen joskus melko vaikeaksi. Yleensä kannattaa kuitenkin "varmuuden vuoksi" käyttää kohteliasta kieltä. Tämä minimoi useat halut käyttäytyä epäkohteliaasti ja toista loukkaavasti. Ja tätä kautta enemmistö näistä argumenttivirheistä jäävät pois.
? Tämä on tavallaan tärkeä asia, koska usein pseudotieteiden kohdalla törmää erilaisiin instituutioihin jotka vertaisarvioinnin ohi tekevät vaikka mitä asioita. Ja me kohtaamme tämän koska niitä käännetään Amerikasta. Ideologiat siirtyvät. Osa instituutioista on tietysti Smithsonian Instituten kaltaisia arvostettuja laitoksia, ja osa on sitten Penn&Teller -jaksossa esitetyn instituutin kaltaisia, jotka halusivat tarjota halukkaille ihmisille mahdollisuuden synnyttää meressä jossa delfiinit avustaisivat. Instituutti voi olla mitä vain. Siksi onkin hyvä katsoa esimerkiksi mikä on instituutin suhde tieteen vertaisarviointiin. Jos se saa tehtyä tuloksia, läpäisy kertoo sekä halusta että kyvystä selvitä kriittisestä tarkastelusta. Jos se taas moittii tätä liian julmaksi ja vääristyneeksi, voimme aika varmasti muistuttaa siitä että vain ulkopuolella oleva moittii sitä että "ei päästetä sisälle"..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti