Epätasapaino.

Asioiden tietämisessä on monenlaisia epätasaisuuksia. Eli joskus asiat toimivat vain toiseen suuntaan.

Ensinnäkin on tietysti asoita joita voidaan tietää olevaksi mutta ei olemattomiksi. Tämä johtuu tietoisuudestamme. Tämän takana on Descartesin oivallus siitä että "ajattelen siis olen". Hänestä voisimme olla vaikka unessa, hulluja tai hallusinoida, ne voisivat olla epäluotettavia. Mutta jos ajattelemme, olemme jossain muodossa taatusti olemassa. Tämänkaltaisesta ajattelusta voidaan johtaa myös se, että jos havaitsemme jotain, se on jossain määrin olemassa ja tiedämme tämän olevan varmasti olemassa. Ne voivat tietenkin olla hallusinaatioita, mutta silloinkin ne ovat jossain muodossa olemassa. Näissä on tietenkin mukana sävy epäselvyyksiä juuri sen takia että havainnon luotettavuus on edelleen kyseenalainen. Havainto on olemassa, mutta sen suhde todellisuuteen on jäänyt epäselväksi. Mutta tässä kohdassa se, mitä haluan korostaa on kuitenkin epäsymmetria: Toiseen suuntaan todistaminen ei toimi. Jos jokin ei ajattele, se voi olla kivi. (Jos luulet että kivet ajattelevat, ota huomioon että on mahdollista että se ei ajattele mutta on olemassa.)

Induktioissa on toinen epäsuhta: Voimme osoittaa induktioita vääriksi, mutta emme oikeaksi. Tästä esimerkkinä on Humen tarinassa oleva kana, joka joka päivä kuulee farmerin askeleet ja saa siemeniä. Kun kana on kuullut askeleet ja saanyt jyviä satojakin kertoja elämänsä aikana, se tietysti ajattelee että tässä on fiksu induktio siitä miten maailma toimii. Kuitenkin eräänä päivänä farmeri tuo mukaanan kirveen ja katkaisee kanan pään. Tässäkin on selvästi epäsymmetria: Monikaan havainto ei voi osoittaa induktiota täysin oikeaksi, mutta yksi havainto voi osoittaa sen vääräksi. Tässä ongelmana on tietysti se, että tämä epätasapaino ei koske kaikkia induktioita, vaan ainoastaan niitä induktioita joita voidaan falsifioida, eli sellaisia jotka voidaan osoittaa vääräksi. Näitä on olemassa, esimerkiksi fallibilismi on näkemys siitä että tämä on ehto joka erottaa tieteen epätieteestä; Siinä tuodaan esiin usein yliluonnollisia esimerkkejä, joissa mikään tapahtuman muoto ei voisi kumota näkemystä esimerkiksi kummituksista; Jos kummituksia ei näy, voidaan vedota siihen että niitä ei näy aina tai usein. Jos niitä taas näkyy, tämä ei ainakaan kumoa kummitusten olemassaoloa (vaan mahdollisesti jopa tukee sitä). Jos jokin induktio ei ole falsifioitavissa, sitä ei tietenkään voida osoittaa vääräksi. Tällöin epäsymmetria tässä kohden katoaa.

Todistamisessa on myös olemassa epäsymmetria. Se tulee todistuksen taakan kautta. Tämä taas perustuu puhtaasti sille ajatukselle että asiat täytyy perustella. Jos niitä ei tarvitse perustella, siinä vaiheessa logiikka, tutkimus ja miettiminen ovat turhia asioita. Ainut mitä tarvitsee on vaalia tätä ajatusta. Ei niiden hyvyyttä tarvitse tällöin punnita. Jos taas ajattelemme että perusteleminen ja syiden etsiminen on järkevää, niin siinä vaiheessa käy niin että jos joku väittää että jotain on, ja toinen väittää että jotain ei ole, on todistustaakka sillä joka väittää jotain olemattomaksi.

Selvittämisellekin on joskus epäsuhta: Jos laitat jääpalan tyhjään lasiin sulamaan, tiedät melko tarkasti minkä muotoisen kasan vettä saat. Tilavuuden kautta tiedetään veden muoto. Mutta jos sinulla on vesi lasissa ja tieto siitä että se on muuttunut jäästä, et tiedä onko kuutio ollut neliömäinen vai pyöreä etkä onko siinä ollut reikä. Nämä edellä mainitut ovat toki todennäköisimpiä koska yleensä jääpalat ovat edellä mainittujen muotoisia, mutta onhan niitä mansikkaa ja nallekarhuakin jääpalojen muodossa. Saati sitten se, mitä kaikkea hienoa taiteilijat ovat voineet saada aikaiseksi. Vedestä tiedät vain jääpalan tilavuuden, ja tämä tietysti antaa joitain rajoitteita sille minkälainen jääpala on voinut olla. Mutta tässä kohdassa tiedossa on kuitenkin epäsymmetria.

Arkijärjen mukaan ajatellen taas on usein niin, että havaittavat keskittymät todistetaan, kun taas ilmiöt ja mielipiteet osoitetaan vääriksi. Tässä ajatellaan sitä että nähty karhu on todistettu karhu. Ja monesti esimerkiksi poliittisista näkemyksitä olisi hyvä luopua että ei oltaisi änkyröitä. Tässä kohden siinä on itse asiassa takana "yleensä ihan toimivaa" järkeä. Tällä logiikalla auringon olemassaolo "todistetaan valokuvalla" kun taas maan kierto auringon ympäri on induktio joka on voitava osoittaa vääräksi ja jota on koeteltava. Tässä on kaksi epäsuhtaa: Peikkojen olemassaolottomuutta ei tarvitse todistaa mutta olemassaolo tulee: Ne ovat ikään kuin Descartesin kohdalla mainittuja yksilön havaintoja. Toisaalta fysikaaliset ilmiöt ovat kuin induktioita.