Vaihtoehtoisia tapahtumia.

"Skenaariot ovat yrityksiä esittää looginen tapahtumien ketju, jonka tarkoituksena on osoittaa kuinka tapahtumat juontuvat toisistaan vaihe vaiheelta nykytilasta lähtien."
(Eric Jantsch)

"Tulevaisuuden ennustaminen" oli Sibeliuksen mielestä vaikeaa. Ja harva uskoo sellaiseen determinismiin, jossa tulevaisuus olisi sekä ennalta määrätty että ihmisen tiedollisesti esitiedettävissä. Kuitenkin tulevaisuuteen voidaan varautua ja sitä voidaan suunnitella. Epävarmuus on eri asia, kuin täysi tietämättömyys. Siksi Humekin esitti että jos jokin asia pelottaa, tulisi miettiä pahinta mitä siitä voisi seurata. Tällöin pelko voi osoittautua aiheettomaksi; Jos pahin seuraus on itsensä nolaaminen muutaman edessä, se tuskin on ihan kauhea asia.

Tässä ehkä yksi merkittävin keino on erilaisten skenaarioiden rakentaminen. Se eroaa hieman siitä tavasta, jolla skenaario arkielämässä ymmärretään: Siinä ei välttämättä niinkään ennusteta tarkasti mitä tulee tapahtumaan, vaan enemmänkin rakennetaan erilaisia vaihtoehtoisia malleja. Toki skenaarioita voidaan käyttää apuvälineenä siinä, että jonkin näiden toteutumisesta tehdään todennäköisempää, ja joskus skenaarion ennuste osuu aivan napiin. Kuitenkin skenaario ei ole mikään tulevaisuusnäkökannan lukkoonlyönti tai lopputila, eikä sen tavoitekaan ole olla olevaisuutta itsessään ; Tämän vuoksi toteutumatonkin skenaario voi olla hyvä, jos se vain osuvasti kuvaa jonkin vaihtoehdon syntymekanismeja.

Skenaarioita käytetään paljon esimerkiksi maatilojen neuvonnassa. Jotta skenaarioista puhumisessa olisi järkeä, ensin olisi tietenkin määriteltävä skenaario jotenkin. Nythän olen aloittanut "negatiivisella määritelmällä" joka kertoo mitä se ei ole. Tässä tapauksessa sitä mitä sen yleensä katsotaan tarkoittavan. Skenaariossa on muutamia hieman erilaisia merkityskenttia, joitka ovat yleisessä käytössä:
1: Skenaario on näytelmän, teatteriesityksen tai elokuvan toiminnallinen käsikirjoitus. Siinä on vuorosanojen lisäksi ohjeita ohjaajille, näyttelijöille, lavastajille ja muille vastaaville tahoille. Tässä en puhu tästä versiosta juurikaan. Se ei varsinaisesti liity aiheeseen, eli (tulevaisuuden) ennustamiseen.
2: Ensimmäinen tulevaisuuden ennustamisen skenaarion määritelmä liittyy siihen että tulevaisuutta ei nähdä yhtenä ja tietynlaisena. Tällöin puhutaan joko indeterministisestä tai ainakin ihmisen tiedon ulkopuolelle jäävästä determinismistä. Tällöin korostetaan joustavuutta. Tällöin skenaarioajattelu koostuu useista vaihe vaiheelta etenevistä mahdollisista tapahtumainkuvauksista, jotka alkavat nykyhetkestä ja siiretyvät vaihe vaiheelta tulevaisuutta kohti.
3: Skenaario nähdään enemmänkin työmenettelynä; Skenaario on työtapa joka tekee yhteenvetoja tulevaisuuden todennäköisistä suunnista. Tällöin tulos rakennetaan sekä kvantitatiiviseen "kovaan dataan" että kvalitatiiviseen "tulkinnalliseen käsittelyyn". Yleensä kvantitatiivinen menettely tuottaa vaihtoehdottomuutta, koska se tekee sitovia ennusteita ja malleja ja kvalitatiivinen tuottaa moniselitteisiä ja epäselvempiä mutta joustavampia tuloksia. Skenaarioajattelussa sovelletaan yleensä molempia. Kun näitä sovelletaan luodaan uskottavia tai melko uskottavia loogisesti eteneviä tapahtumasarjoja, joiden tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen tulevaisuudentila kehittyy askel askelelta nykytilasta.

Skenaario on kuvaus, jossa on esitetty mahdollinen tulevaisuuden tilanne, joka on liitetty uskottavaan tapahtumien kulukuun jotka johtavat lähtötilanteesta juuri tuohon tulevaisuuden tilanteeseen. Tässä on hyvä muistaa muutamia asioita:
1: Ensinnäkin riskinä on slippery slope. Esimerkiksi salaliittoteorioissa esitetään uskomattomia tulevaisuuden esityksiä, joissa esimerkiksi homoseksuaalejen avio -oikeuden antaminen johtaa siihen että kaikista tulee homoseksuaaleja ja yhteiskuntajärjestys romahtaa. "uskottavaa yhteyttä" ei silloin rakenneta.
2: Toinen riski on mustien joutsenten unohtaminen. Tällöin tulevaisuudessa otetaan vain liiankin ilmiselvät vaihtoehdot huomioon. Ja toisaalta jätetään ottamatta huomioon se, että tulevaisuudessa voi syntyä vaikka jokin merkittävä innovaatio, jota ei voi ennustaa ja joka vaikuttaa ratkaisevan paljon. Tällöin skenaariosta tulee joustamaton ja väärä.

Ratkaisu tässä kohden on tietenkin saatavissa esimerkiksi sitä kautta, että skenaarioita otetaan enemmän. Tällöin skenaarioissa esiintyy yksittäisiä epätodennäköisiäkin tapahtumia, mutta niiden mukanaoloa kompensoidaan siten että muita vastaavan tason epätodennäköisiä asioita otetaan huomioon ja myös todennäköisemmät vaihtoehdot ovat mukana listalla. Tätä kautta esimerkiksi mainittu "homomaailmanloppu -skenaario" on epätodennäköinen, joten sen saaminen skenaariolistalle voi vaatia kymmenien tuhansien skenaarioiden esittämistä. Kun mukana ovat siihen johtavat elementit ilman "liian suuria logiikan loikkia", ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Lopputuloksena syntyy tilanne, jossa rakentuu laajempi näkemystä maailmasta; Skenaariosuunnittelu ottaa huomioon sen tosiasian, että me kaikki olemme maailmankuviltamme jollain tavoin rajoittuneita ; "Avomielistä" ihmistä ei itse asiassa olekaan. Toiset vain ovat vähemmän umpimielisiä kuin toiset. Kun eri vaihtoehtoja otetaan huomioon, otetaan hieman huomioon sitä että mahdollisten tulevaisuuksien toteutuminen johtuu itse asiassa kasasta ihmisiä ja tässä kasassa käytännössä vain yhden maailmankuva on sama kuin skenaarion rakentajan, ja vaikka laajemmin jotain yhteyttä löytyy, on aina iso joukko ihmisiä joiden näkemykset ja tavoitteet poikkeavat paljon.

Tietenkään skenaarioiden rakentaminen ei ole täydellistä. Esimerkiksi tulevaisuuden innovaatioiden keksiminen ennalta on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi 1920 -luvulla oli luultavasti vaikeaa ajatella internetin vaikutusta maailmaan ja tätä kautta 2000 -lukua käsittelevät skenaariot olivat vaikeita. On hyvä muistaa että nämä ovat epävarmuustekijöitä joita ei oikein mitenkään uskottavasti voida ennustaa. Ne on otettava huomioon, mutta ei siten että ne ennustetaan, vaan siten että muistetaan että ennustamattomissa olevia asioita voi tapahtua ja tapahtuu jatkuvasti.

Ehkä yksinkertaisin tilanne on riskianalyysi; Sellaisia tehdään esimerkiski vakuutuksia valitessa. Tässä on olennaisena elementtinä esimerkiksi seuraavia elementtejä (1) Riskin todennäköisyys. Jos asia on epätodennäköinen siihen tulee keskittyä vähemmän kuin silloin jos saman tapahtuman riski on suurempi (2) Riskin suuruus. Jos seuraukset ovat vakavia, siihen tulee keskittyä enemmän kuin jos se on vähemmän vakava. (3) Riskin huomioon ottamisen hinta, eli jos riskin ennaltaehkäisy tai sen seurausten maksaminen muutoin on halpaa, se kannattaa todennäköisesti ottaa huomioon, vaikka riski olisi edellisten vuoksi muuten melko irrelevanttikin. Toisaalta iso huomioon ottamisen hinta voikin korvata ongelman toisella, suuremmalla ongelmalla, joten sitä ei kannata ottaa huomioon. (4) Riskin ajankohtaisuus, eli onko se sellainen että sen toteutuminen ei ole ajankohtaista nyt vaan järkevämpää olisi varautua siihen vaikka viiden vuoden kuluttua. Kokonaisuutena voisi sanoa että vaikka pelaisi venäläistä rulettia jossa pelissä on 6 pelaajaa, ja vain yksi kuolee ja muut jakavat hänen omaisuutensa, ja olet köyhä ja muut ovat rikkaita, ei peliä välttämättä kannata suorittaa, vaikka se kuinka ratkaisisi asuntovelkaongelman joka on juuri sillä hetkellä sekä suuri että todennäköinen, että ajankohtainen.

Ehkä yksi yksinkertaisin mieleeni juolahtava esimerkki skenaariotyyppisestä ajattelusta on tapaus, jonka juuri tuoreeltaan tein kotona. Puolisoni on pähkäillyt valintakysymyksen edessä, joka on hänelle ollut ilmeisen vaikea. Siispä hän kysyi että kumpi minusta olisi fiksumpi: Lyhytaikainen peliohjelmointityön ottaminen vai opettajakoulutus. Näiden tapahtumien ajoitus osuisi osittain päällekkäin ja ne molemmat ovat sen verran työläitä että niiden suorittaminen on poissulkevaa: Et voi saada molempia. Siksipä tein kaksi SWOT -analyysitaulukkoa. SWOT -analyysissähän rakennetaan nelikenttiä, jossa on nykytila ja tulevaisuus, ja positiivinen - negatiivinen kenttä. Vaihtoehtojen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat listataan sille kuuluvaan ruutuun. Täten esimerkiksi koodaustyön vahvuuksina oli melko hyvä palkka (verrattuna opintotukeen) , heikkoutena työn stressaavuus, mahdollisuutena uudet työsopimukset ja uhkana se että jos työ loppuu, uutta ei välttämättä saa. Tietenkin listat olivat joka kohdassa pidempiä ja opettajakoulutuksen kohdalla tehtiin sama. Lisäksi jotkut kohdat huomattiin "olotiloiksi", eli ne olivat riskejä jotka liittyivit molempiin vaihtoehtoihin. Ne ovat irrelevantteja ratkaisun kannalta, valinta ei muuta niitä. Lisäksi osa laitettiin kategoriaan "huolia murheita turhia toiveita" eli ne sisälsivät epätodennäköisiä ja jopa hieman hassuja vaihtoehtoja. Ne todettiin enemmän peloiksi ja karkkifantasiaa kuin todellisuudeksi. Niiden huomiooon ottamista ei katsottu järkeväksi. Pelkästä riskianalyysistä skenaarioajatteluksi tilanteen lavensi yksinkertaisesti se, että syyseurausketju esiintyi monessakin kohdassa ja niistä saatiin irti joitain "jos käy näin niin seuraa tätä jos toisin tuota" -kohtia, jotka liitettiin juttuun. Lopputuloksena selvisi että kyseessä oli arvovalinta, ja avainkysymyksinä oli "Kummasta pidän enemmän, opettamisesta vai koodaamisesta", jaksamiskysymys, arvostuskysymys sekä "tulevaisuuden vakaus vai epävarmuuskysymys". Minun tehtävänäni ei tietenkään ollut valita että mikä näistä on se tärkein juttu. Analyysini oli minusta onnistunut, koska en varsinaisesti tuonut omia näkemyksiä esiin, se ei antanut varsinaisesti uutta tietoa. Esiin nostettu data ja sen käsittely vain nosti avainkysymykset esiin ja niiden avulla ratkaisu siitä mitä tulevaisuudessa halutaan tehtiin. Auskultointi on edessä.

Sillä että voin olla tyytyväinen panokseeni valinnassa on tietysti katsottavissa siitä millä kriteereillä yleisesti ottaen voidaan sanoa että skenaario on onnistunut. Näitä elementtejä ovat seuraavat:
1: Hyvässä skenaariossa on esitetty seurauksia erilaisille valinnoille. Tässä on oltava vaikutukset, eikä pelkät olotilat.
2: Esitetyt lopputilateet ovat "riittävän loogisesti" esitettyjen tapahtumien seuraamus. Tässä on otettava huomioon myös se, että kaikkia valintoja ei tee se, jolle skenaariota tehdään ja joka on tapahtumain keskiössä. Tässä ympäröivä kulttuuri ja sen arvot on jollain tavalla otettava huomioon.
3: Skenaarion on oltava ymmärrettävä ja selkeä. Siinä ei saa olla kikkailua kikkailun vuoksi.
4: Skenaario on oltava kiinnostava, eli se tuo esiin jotain oleellista joka auttaa päätöksenteossa, se vaikuttaa tehtävään päätökseen.
5: Jos kyseessä on arvovalinnat, skenaarion vääntäjän näkemys ei ole keskiössä, vaan sen jota skenaario koskee (poikkeus on se, kun skenaarioita tehdään itselle.) Toiselle ei syötetä arvomaailmaan. Kyseessä on neuvonta, avunanto ratkaisussa ei julistustilanne tai toisen puolesta suoritettu aktio.

Tämä yllä oleva oli pelkistetyssä muodossa sitä mitä esimerkiksi maatilaneuvonnassa tehdään, ainakin sen pohjalta mitä minulle on kerrottu; En itse ole käytännössä neuvontatyötä tehnyt vaan kuullut juttuja niiltä jotka ovat tehneet hommaa erinäisiä vuosia. Olen kuullut että monet ovat pettyneitä kun neuvoja ei vaan tule ratkaisemaan tilannetta. Neuvojilta ikään kuin odotetaan että "tuo valmiin ratkaisun että tehkää noin." Kuitenkin kasvavassa määrin neuvojan ammattitaito tarkoittaa sitä että hänen pitää osata enemmänkin nostaa esiin eri vaihtoehtoja, jonka asiakas kokee helposti hämmentämisenä, ja neuvotella niistä ja vasta sitten "päsmäröidä ohjeilla". Asiantuntemus tulee siitä että osaa esittää relevantteja vaihtoehtoja ja jättää muut käsittelemättä, ja siitä että tavoitteet nousevat "poliittisen korrektiuden ulkopuolelle", eli ulos saadaan se mitä tavoitellaan eikä sitä mitä isäntäväki luulevat neuvojan haluavan kuulla ja jotka he uskovat kuulostavan hyvältä tämän korvissa. Osaaminen tulee tietysti myös siitä että joustaa kun on tarve mutta ei jousta silloin kun ei pidä. Esimerkiksi naudan ruokinnassa voidaan yksityiskohdista neuvotella; Että onko aperuokinta järkevämpää kuin joku muu. Ja onko väkirehussa enemmän vehnää vai ohraa. Mutta elikoiden ravinnontarpeesta ei voida joustaa.