"Pattern Police?"

"It's not what it seems. / Not what you think. / No, I must be dreaming. / It's only in my mind, / Not real life. / No, I must be dreaming."
(Evanescence, "Bleed (I must be dreaming)")

"Scientific American (April 2009)" sisälsi Nelson Leithin tekemän kritisoinnin Michael Shermerille. Syynä oli se, että tämä oli kirjoittanut aikaisemmin lehteen siitä miten ihmiset näkevät vääriä hahmoja. Eli toisin sanoen ihmiset näkevät yhteyksiä joita ei oikeasti ole.

Otan tälläisestä esimerkin. (Jotta selityksen sisältö avautuisi paremmin hypoteettisille lukijoille.)

Tässä kohden mielenkiintoinen ilmiö on pareidolia. Ihminen etsii luonnostaan ihmishahmoja ympäristöstään, ja on taipuvainen näkemään niitä satunnaisuuden joukossa. Siksi ihmisillä on esimerkiksi piintynyt ja ikävä synnynnäinen tapa nähdä tietyntyyppisiä harhanäkyjä, varjoihmisiä. Ne ovat sivusilmällä näkökentän laidalla olevia tummia hahmoja joita ei näe jos niitä katsoo suoraan. Suuri osa täysin terveistäkin ihmisistä on nähnyt tälläisen. (Minäkin olen.) Perussyy tähän ilmiöön on se, että ihmisen näkökyky on tarkkaa keskellä näkökenttää ja se on reunoilla huono. Tästä voi tehdä omakohtaisen kokeilun internetissä. Ihmishahmo syntyy kun jokin epäselvä havainto tulkitaan ihmiseksi, ja tämä tehdään aivan luonnostaan ilman että vaikutelmia tietoisesti yritetään ohjailla. Ja kun tarkennetaan katse suoraan kohteeseen aiempi tulkinta katoaa ja tämä tuntuu katsojalta siltä että se ihmishahmo katosi. Varjoihmiset katsotaan useissa kulttuureissa kummituksiksi, hengiksi tai muiksi ihmisenkaltaisiksi olennoiksi jotka eivät halua tulla huomatuiksi. Pareidoliaan liittyy tietysti myös sellaisia ilmiöitä jotka eivät muutu näkökentän mukana. Hyviä esimerkkejä tästä on ainakin se, miten meillä on taipumus nähdä kasvoja muuallakin. Esimerkiksi "Face on Mars" ja "Neitsyt Maria öljyläikässä" ovat esimerkki tästä väärinhavaitsemisesta.

Palataan takaisin SciAmin kommentoijaan.

Hän oli huolissaan siitä että tämänkaltaista perustelua saatetaan käyttää stereotypioiden vahvistamiseen. Hän muistutti että aivan kuten joskus vaaraton käärme voidaan sekoittaa vaaralliseen käärmeeseen koska molemmat ovat raidallisia, voi tässäkin käydä niin että kaikki uskovaiset yhdistetään niihin jotka näkevät öljyläikässä Neitsyt Marian ja kaikki jotka hakevat kontaktia avaruudessa eläviin olentoihin yhdistettäisiin niihin jotka näkevät kasvot marsissa. Tälläinen yhdistäminen on riski ja tälläisessä on aina vaaroja. Hän muistutti että riskinä voisi olla se, että olisi jonkinlaisia hahmopoliiseja (Pattern Police) jotka sitten tuomitsisivat jotkut havaitsemistavat oikeiksi ja toiset vääriksi. Leith oli huolissaan myös tämän vaikutuksesta politiikkaan.

Shermer kommentoi tähän siten että Leith on aivan oikeassa siinä että mikään auktoriteetti ei voi vain erottaa oikeita hahmoja vääristä hahmoista. Ihminen kun näkee oikein, että hän saa väärin kokemuksia sellaisesta mitä ei ole ja tietenkin joskus hän ei huomaa jotain. Politiikassa päätämme mitä joukkoa seuraamme. Mutta tieteessä luotetaan evidenssiin, kokeisiin, korroboraatioon, toistettavuuteen ja muihin tieteen metodeihin.

Toisin sanoen "hahmopoliiseja" ei tieteessä tarvita, koska hahmoja ei voida sinällään käyttää todisteena suuntaan tai toiseen, ne eivät siis ole todisteenaa niinkään vääriä. Ne ovat itse asiassa jotain vielä vakavampaa: Ne ovat todisteina irrelevantteja. Pelkkä kokemus hahmosta ei riitä, vaan sitä on kohteltava tieteellisellä metodeilla. Esimerkiksi jo se että voimme sanoa että näemme satunnaisessa hahmoja tarkoittaa tietoa siitä että olemme tilastomatemaattisesti analysoineet että kyseessä on satunnainen pistejono tai tiedämme sen generoimistavan satunnaiseksi. Tällöin tässäkin käytetään tieteellistä käsittelyä ja tätä verrataan ihmisten kokemuksiin. Tämä taas näyttää muistutuksen siitä että vaikka empiria perustuu "havaintoihin" ja myös se kun katson on kyse "havainnosta". Kuitenkin ne ovat hieman eri asioita eikä niitäkään saisi niputtaa väärin: Varjoihminen on havainto ihmisen näkökulmasta mutta se ei ole havainto empiirisesti. Tämän eron vuoksi varjoihmisiä ei löydy eläinten tunnistusluetteloista vaikka monien harvinaisten eläinten kohdalla sekä havaitsijoita että havaintoja on vähemmän kuin varjoihmisten kohdalla.

Merkityillä harvinaisilla lajeilla on vaan tieteen metodien kautta tulevien havaintojen tuki. Toiset taas nojaavat pelkästään ihmisten omaan, sinänsä käteviin mutta erehdyksille herkkiin, havaintoihin.