Jekyll ja Hyde.

"Jos noilla molemmilla olisi asuntonsa eri minuudessa, niin elämämme vapautuisi kaikesta sietämättömästä. Moraaliton minä voisi kulkea omaa tietään vapaana moraalisen kaksosensa arvailuista ja omantunnon vaivoista. Tuo vanhurskas taas voisi vaeltaa vakaasti ja horjumatta tietään ylöspäin tehden hyviä töitä, joista hän saa tyydytyksensä, joutumatta enää häpeään ja rangaistavaksi tuon hänelle vieraan pahuuden vuoksi."
(Robert Louis Stevenson, "Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde.")

Jokainen meistä on elänyt tilanteessa, jossa ensin annetaan lupaus, jota ei voida pitää käytännössä; Opiskelulupaus muuttuukin kahvilassa notkumiseksi, laihdutuskuuri sortuu siihen että ostetaan kaloritonta olutta ja ollaan niin iloisia että otetaan ranskanperunat päälle. Pikkujouluissa sorrutaan syrjähyppyihin. Lisäksi koemme mustasukkaisuutta ja vihaa muita kohtaan. Tämä on niin tiivis asia, että kristinuskossa perisynti on saastannut kaikki ihmiset, ja olemme pohjimmiltamme pahoja. Ja jos ei ole kristillisen uskonnon ystävä, voidaan lainata Buddhaa, jonka mukaan vihan välttäminen on vaikein ja kaunein vaate, jota voi yllään pitää. Tietenkin osa epäonnistuu. Tästä ehkä selvin esimerkki on Ted Haggard, joka oli näkyvä uskonnollinen hahmo Ameriikan mantereella. Hän vastusti homoseksuaalisuutta kiivaasti. Paljastui kuitenkin että hän oli itse harjoittanut homoseksuaalista toimintaa, peräti maksullisen miehen parissa. En sitten tiedä oliko tilanteeseen liittyvä huumeiden käyttö lieventävä asianhaara vai ei.

William Brodie oli arvossapidetty herrasmies, jota puritaaninen, tiukassa säännössä elävä, 1750 -luvun Edinburgh piti kunnioitettavana miehenä. Toki hän toimi näin päivisin, mutta hänellä oli kaksoiselämä, jossa oli muun muassa kaksi vaimoa jotka eivät tienneet toisistaan mitään. Lisäksi hän pelasi ja varasteli ja huijasi. Hän päätti elämänsä hirsipuussa; Jopa tästä hän oli yrittänyt selvitä; Hän oli asettanut kaulansa sisään metalliputken, jonka piti estää kaulan murskautuminen hirsipuussa. Keinot pettivät -luultavasti ainakin siksi että kaulasuonten tukkeutuminen riittää kuolemaan- ja niin hän kuoli hirttolavalle vuonna 1788. Hän toimi lähtökohtana eräälle tarinalle ; Hänen uskotaan olevan taustalla Stevenson romaanissa"Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde", jossa tohtori Jekyll eräänä päivänä kemiallisia kokeitaan tehdessään huomaa, että ihminen ei pohjimmiltaan ole yksi vaan kaksi, ja kirja kuvaa sitä miten hän oppii tuntemaan ihmisen alkuperäisen ja läpikotaisen kaksinaisuuden.

Sisäisen pahansa kanssa taistelu on tärkeä teema myös täysin fiktiivisissä kertomuksissa Shakespearen "Macbethissä", puhumattakaan Dostojevskin "Rikos ja Rangaistus" -kirjassa, jossa Raskolnikov on tehnyt rikoksen josta omatunto kolkuttaa. Hän ei tehnyt murhaa niinkään ryöstöaikeissa vaan todistaakseen itselleen sen, että hän on valioihminen, jolla "on munaa" tuollaiseen. Hän on jakanut ihmiset kahtia:
1: Sellaiset, jotka elävät säännöistä ja jotka ovat rakentaneet yhteiskunnan. Nämä toimivat sääntöjen mukaan ja he eivät kohtaa vastustusta eivätkä vainoa. Tähän kannustetaan lain voimin. Nämä vertautuvat näppärästi viisaaseen Tri Jekylliin.
2: Sellaiset, jotka elävät tässä ja nyt. He astuvat normaalien sääntöjen yli. He ovat liikuttajia, jotka muuttavat maailmaa: Kirjassa mainitaan nimeltä Newton (joka kehitti tiedettä), Napoleon (joka vaikutti politiikkaan ja maan rajoihin) ja Muhammed (joka kehitti maailmanuskonnon). Tätä ihmistyyppiä kritisoidaan ja heitä vastustetaan heidän tekojensa vuoksi. Tämä ihmistyyppi taas tiivistyy kaaoottiseen Mr Hydeen.

Kirjassa on siis tullut tehdyksi murha, jota on tekohetkellä pidetty kovastikin hyvänä, joka on ratkaissut juuri sen mitä on haettu. Mutta joka kuitenkin tuo katumuksen. Ja katumus on niin kova että rangaistus on se, eikä se mitä rikostarkastaja hänelle tyrkyttää. Tunnustaminen itse asiassa poistaa rangaistuksen pahimman terän.

On teemaa toki käsitelty muutenkin, runsaastikin. Se on myös käytetty huumorin lähde : Esimerkiksi Douglas Adamsin "Sielun pitkä pimeä teehetki" kertoo vastaavasta tilanteesta. Kirjassa eriskummallinen, metodeiltaan -jos sellaisiin nyt ollenkaan ruvetaan, nehän ovat vain karkea yksi näkökulma joka rajoittaa todellisuutta ja tarjoaa vain kapean siivun- omalaatuinen mutta onnistumisprosenttinsa kautta tehokkaaksi - ainakin palkkavaateiden suhteen- osoittautunut, dekkari Dirk Gently, toimii tutulla tyylillään. "Hän ei ollut koko päivänä polttanut ainuttakaan savuketta paitsi mitä nyt aamulla heti herättyään, ja vähän heräämisen jälkeen, ja silloin kun oli joutunut vastatusten Geoffrey Anstenin pyörivän pään kanssa, mikä oli ymmärrettävää, ja tietenkin ollessaan Katen kanssa pubissa. Ei ainuttakaan. Hän oli vannonut luopuvansa tupakasta kerta kaikkiaan. Hän tuli hyvin toimeen ilmankin. Tupakka vaan raastoi hänen hermojaan ja teki elämästä helvetin, mutta kyllä se siitä. Ja juuri nyt kun hän oli tyynen harkitusti tehnyt selvän ja suoraviivaisen päätöksen (ei mitään voimatonta antautumista vastustamattoman himon edessä) polttaa kaikesta huolimatta savukkeen..."

Kaksittainen ihminen on kuitenkin melko näkyvä asia. Sigmund Freud on ensimmäisiä jotka nostivat sen keskiöön: Hänestä id voi tuoda esiin alhaisiakin vaistoja, jos se pääsee livahtamaan superegon ulkopuolelle.

Sen verran tästä tiedetään, että oltiinpa psykoanalyysistä sitten mitä mieltä tahansa, tälläinen "liskonaivo" on olemassa;
1: Tiedetään että aivojen otsalohko hallitsee tätä toimintaa. Tästä suorastaan kulttimaineen on saanut Phineas Gage, joka selvisi ikävästä onnettomuudesta hengissä, mutta aivovammaisena. Hänen luonteensa muuttui vastuuntuntoisesta ja huolellisesta tuli äkkipikainen ja kärsimätön. Tämä lienee hyvä muistutus kaikille niille joiden mielestä spontaanius ja kaikkien tunteiden seuraaminen on aina hyvä asia.
2: John Darley ja Daniel Batson osoittivat että ainakin kiire muuttaa toimintaa aika tavalla. Heidän testinsä oli yksinkertainen: He ottivat siihen papiksi opiskelevia oppilaita. Heille annettiin "varsinaiseksi tehtäväksi" tehdä saarna tai esitys Laupiaaseen Samarialaiseen liittyen. Ensimmäinen ryhmä sai kovan aikataulun ja heillä oli kiire. Toiselle annettiin paljon aikaa. Pyydettiin että he kävelisivät esityspaikalle. Matkalle asetettiin raukka apua tarvitseva. 61% niistä joilla ei ollut kiire, auttoivat. Kiireisille pappisopiskelijoille auttaminen tuli mieleen vain 10% tapauksista. Tilanteen suuruus korostuu koska laupiaan samarialaisen kertomus Raamatussa käsittelee juuri tälläistä auttamistilannetta ja sen hyvyyttä. Kiireiset papit olivat niin puheen kimpussa että he jättivät konkreettisen sanomisen mukaan toimimisen tekemättä.
3: Kenties humoristisempi, aihe liittyy seksuaalisuuteen. Dan Ariely nimittäin teki kokeen parikymppisillä heteroseksuaaleilla opiskelijoilla. Siihen liittyi pornografian katselua. Lupa kokeen tekoon oli työn ja tuskan takana, koska hänen piti vakuuttaa eettinen neuvosto asiasta. Kokeen tekijöille voisi tulla traumoja. Ariely viittasi muun muassa siihen että elämme kuitenkin internetpornon kulta -aikaa. Olisi luultavaa että mitään uutta ei tulisi vastaan. Lupa saatiin. Hän kysyi heiltä kysymyksiä. Tietenkin, kun tieteessä ei vain tehdä koetta, vaan systeemi tulee korrelaatioiden ja niiden muuttumisten kautta, hänelläkin oli kaksi datankeruutilannetta. Ensimmäisessä henkilöiden käskettiin kuvittelemaan itsensä kiihottuneiksi ja korostettiin ottamaan tämä tila huomioon kokeessa vastatessa koko ajan. Toinen sessio taas koostui pimennetystä huoneesta, isosta kasasta pornoa ja käskystä masturboida koetuloksia antaessa. Kysymykset olivat molemmille ryhmille samoja. Sellaisia kuin "Voisitko rakastella vihaamasi naisen kanssa?", "Menisitkö hakemaan kondomia jos voisi käydä niin että hakiessa toinen ei haluaisikaan enää?", "kiihottavatko korkokengät?" ... Ryhmien vastaukset erosivat aika paljon. Jos ihmisten piti kuvitella itsensä kiihottuneiksi, he olivat kunnollisia. He eivät pääsääntöisesti naineet kuin rakkaudesta ja kondomi muistettiin usein. Kun taas kyseessä oli aito tilanne, se ei enää ollutkaan yhtään niin helppoa. Lisäksi erilaiset perversiot alkoivat kiinnostamaan enemmän, ja oltiin valmiimpia valehtelemaan rakkaudesta jos sillä saataisiin seksiä. Tämä koe oli selvästi sellainen, että se näytti yhden kyselyjen heikkouden : Henkilöt vastaavat väärin, vaikka kysyttäisiin heidän omasta elämästään.
___3.1: Ariely käyttää tästä valintatilanteesta termiä procrastination, (pro=for, cras=tomorrow~ huomista varten), ja se koskettaa koko tunne -elämäämme. Eli teemme lupauksen erilaisessa mielentilassa kuin sen noudattamisen. Kun lupaamme säästää, napsahtaa sähköpostiin sepän erikoisspesiaalitarjous "kaverille" ja onkin uuden pitkän miekan hankinnan aika, tai näemme auton tai "beigepilkulliset supernaiselliset jotkin". Samoin dieettilupaukset "jatkuvat tietysti katkeamatta heti huomenna", kun näemme kakkupalan. Meillä on siis sisällä ikään kuin Mr Hyde joka estää meitä olemasta tri Jekyllejä. Tai toisinpäin. Riippuen tietenkin siitä, kumman vai molempien kokee olevan se "perimmäinen minä".