Tässä on vahvasti esillä oman näkemyksen suojaaminen. Tässä omalle näkemykselle epämieluisan asian merkitys poistetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että uskovaiset helposti viittaavat uskonnon ansioihin, kuten uskovaisten onnellisuuteen ja hyviin tekoihin ja kertovat että uskonto kannustaa näihin ja aiheuttaa näitä. Mutta epämieluisissa kohdissa yhteys kielletään. Ateistien puolella esimerkiksi Hitchens taas tekee asiat toisinpäin. Hyvä uskovainen näyttää yleisinhimillisyyttään, kun taas pahaa tekevä uskovainen on uskonnon seuraus. Tosiasiassa tämänlainen yhteys on loukkaava.
On selvää että uskovaiset ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita siitä että heidät nähdään vain terroristien, noitavainojen, ristiretkien ja muiden väkivaltaisuuksien kautta. Mutta samalla olisi hyvä huomata, että ateistit ovat aivan samoista syistä oikeutettuja loukkaantumiseen silloin kun heitä kutsutaan nihilisteiksi ja jos he tekevät hyvää, on takana vain Jumalan antama omatunto ja yhteiskunnan kristillisyys joka on opettanut heille kristilliset arvot. Ja paha, kuten kommunistien tekoset, ovat seurausta ateismista. Stephen Law vastutaa tämänlaista suhtautumista, jota hän kutsuu "teflonpinnoitteeksi". Tämänlainen pinnoite on sellainen, jossa ajatusrata sallii loputtoman cherry pickingin ; Omaan näkemykseen sopimaton aines ei vain tartu. Tälläinen loukkaava ad hominem -rakenne, jossa ytimessä ei ole ideologiaan liittyvät teot vaan se, kuka kannattaa, on tälläisellä kikalla peräti naamioitu järkevänoloiseksi.
Toisen puolen pahuus on heidän ideologiansa syytä, ja hyvä on meidän ansio. Ja meidän piirien pahuudet johtuvat meidän ideologian vääristämisestä ja hyvyys on meidän ansio. On selvää että tämänlaisen rakenteen varaan ei voi syntyä kohteliasta tai asiallista keskustelua. Syntyy korkeintaan jotain, jossa pilkka kätketään sivistyssanoilla. Erimielinen on pelikentällä määritelty pahaksi ja väärässäolevaksi ja typeräksi, ja havaintojen tehtäväksi jää vain vahvistaa tämä maailmankuvallinen ennakkoluulo, mutta sitä vastaan havainnot eivät voisi olla. On siis lähinnä rakennettu demonisointimoottori, jossa voidaan vain vahvistaa ennakkoluuloa ja lietsoa sitä muihinkin.
Stephen Law suhtautuu tässä uskontoihin mielestäni kohtuu järkevästi. Hänestä uskonto ei ole samaa kuin vaarallisuus. Mutta uskonnossa on riskejä. Hänestä puheet siitä että kenties uskonnon läsnäolo pahuuksissa on ollut sattumaa tai jokin muu, kuten poliittinen voima, on ollut vaikuttamassa on irrelevanttia. Hän vertaa sitä höyrykoneeseen. Höyryn läsnäolo liikkeessä on senlainen että korrelaatiosta on järkevää vetää kausaatio. Sen sijaan se, että ehdottaa jotain muuta ei ole vielä kovin fiksua, koska se toinen, parempi selitys, tulisi myös antaa.
1: Pidän tästä vertauksesta koska yhteiskuntatieteissä on aina monia elementtejä, eikä maailma muutu koskaan vain yksi asia kerrallaan. Siksi "ehdotonta koetta" juuri mistään ei itse asiassa voida saada. Mutta se ei tarkoita sitä että yhteiskuntatieteissä ei voitaisi tehdä järkeviä päätelmiä yhteyksistä.
Hän siirtää merkityksen enemmänkin vaikutusvallan puolelle. Olipa kysymys ihmisiten hallinnoinnista tai itse uskovaisuudesta, kysymys on kumminkin siitä, että uskonnon nimissä havaintojen valossa onnistutaan boostaamaan erilaisia aggressiivisiakin ilmiöitä. Tämä tarkoittaa sitä että näille on laitettava jarrumekanismi. On hiustenhalontaa miettiä sitä, onko tässä kysymys uskonnon vai uskovaisten valvonnasta. Yhteiskuntatasolla rajoite toimii kumminkin samalla tavalla. Law ehdottaa kriittistä keskustelukulttuuria jarruksi, ei siis uskontokieltoa tai sitä että uskovaisuus tuomittaisiin vaaralliseksi itsessään. Siihen liittyy riskejä, joten niistä on kuitenkin ehdottomasti pidettävä huolta.
Otsikko on valittu provokatiivisista syistä. Se muistuttaa myös asekontrollia vastustavien -iskulauseesta : Aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmisiä. Se, mikä ideologioiden suhde on ihmisten tappamiseen on monille epäselvempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti