Liberalismi korostaa yksilöllisyyttä ; On vapaita yksilöitä jotka tekevät erilaisia valintoja. Tämä ajaa erilaiset arvolauselmat kätketyiksi asioiksi. Objektiivisen moraalin sijasta on lähinnä erilaisia yksilöllisiä arvostuksia.
Konfliktien kanssa eläminen muuttuukin tätä kautta erityisen tärkeäksi. On erilaisia ristikkäisiä erimielisyyksiä. Kun ihmisille sanoo että "sapere aude", ei pidä suuttua siitä jos he ajattelevatkin eri tavalla kuin sinä ja kieltävät juuri sinun suosikkimoraalinäkemystesi absoluuttiuden. Koska arvot voivat jäädä "mielipideasioiksi joista ei voi kuin riidellä", ja niitä yritetään suvaita, on vaarana se, että arvokeskustelua aletaan hyssyttelemään. Arvot jäävät tällöin pimentoon ja toiset ihmiset näyttäytyvät tällöin helposti mekaanisina toimijoina.
Tämänlainen vaikenemalla suvaitseva henki on nähdäkseni nykyään aika vahva. Se rakentuu kuitenkin melko erikoiselle vapauskäsitykselle ; "Napoleonin komplekseissa" erilaisia vapauskäsityksiä käytiin humoristisesti ja iskulauseiden kautta. Siellä tämä vapauskäsite on pidäkkeetön vapaus, joka syntyy siten että yhden vapaus edellyttää jonkun toisen vapauden täydellistä tuhoamista. Tästä syntyy nollasummapelimäinen tilanne. Tällöin korostuu se, miten erimielisen vapaus sanoa ääneen oma mielipiteensä synnyttää automaattisesti konfliktin omien arvojen kanssa. Tämä kyseenalaistus taas on itseltä pois. Sitä halutaan olla rauhassa erimielisyyden kuulemisesta ja tämän vapauden asioiden keskustelu ikään kuin poistaa.
Tavallaan käy niin että ajattelunvapaus ja sananvapaus asetetaan konfliktiin keskenään. Itse en kykene näkemään tässä kisassa mitään kovin tärkeää. Ääneen lausuttu erimielisyys ei pakota vaihtamaan mielipidettä. Se kenties vaatii keksimään parempia perusteluja.
Se, minkä liberaali ihminen, joka sanoo mielipiteensä ääneen, saa usein kuulla konservatiiveilta on syytös nihilismistä. Konservatiivien määrittelyvallan alla olevan objektiivisen moraalin vaihtoehdoksi asettuu tällöin totaalinen arvojen puute. Ajatuksena on se, että liberalismissa "ei olisi ydintä". Eli että "mitä vaan saa tehdä". Yksittäiset arvostukset olisivat vain yksi mahdollisuus eikä murhaajaliberaali olisi liberalismin vastainen. Tämänlainen ajatus saa kuitenkin konservatiivit vastustamaan jotakin kollektiivista massaa, jolla olisi jokin tietty ydin. Liberaali ei siis oliskaan yksilö jonka näkemyksiä voidaan katsoa yksilöllisesti -joka on oleellinen kun rakennetaan murhaajaliberaaliargumenttia- vaan tämä niputetaan johonkin massaan. Kritisoimalla joitain liberaaliyksilöitä tai suuntauksia pyydetään heittämään koko roska jorpakkoon.
1: Tämä on ongelmallista, koska liberalismissa ei ole "oikeaa mielipidettä" vaan se on enemmänkin ajattelumekanismi. Konservatiiveilla taas on enemmänkin "oikeat mielipiteet". Joten joku voi päätyä liberaalilla ajattelumekanismilla konservatiiviksi. Tätä kautta syntyy eräänlainen ristiriita, joka vihjaa siitä että tätä niputtamista ei ole kenties mietitty ihan loppuun asti.
Konservatiivit ovat tässä kohden sekä oikeassa että väärässä. Liberalismi ei ole nihilismiä, ja sitä voidaan käsitellä siksi massana. Liberalismissa on ytimessä arvoja, kuten uskonnonvapaus, mielipiteenvapaus. Liberalismissa on ytimessä myös hyvän elämän ja onnellisuuden käsitteet. Niiden saavuttamiseen ei vain anneta mitään yhtä tiettyä tietä. Onnelliseksi voi tulla hyvinkin monilla eri tavoilla - osa niistä on jopa toisensa poissulkevia. Karkeasti sanoen näiden muutamien, objektiiviseksi moraaliksi asetettujen arvojen, varaan rakentuu koko perinne.
Ja itse asiassa liberalismissa on itse asiassa myös useita erilaisia perinteitä.
Hyssyttelyperinteessäkin on tiettyä liberalismin henkeä ; Erimielisiä ikään kuin suojellaan pilkalta/vihalta/giljotiinilta. Heidän mielipidettään halutaan suojella moniarvoisuuteen vedoten. Konservatiivitkin osaavat tämän "suojellaan tätä meidän vainottua marginaalinäkemystä moniarvoisuuden hengessä" -strategian varsin hyvin.
1: Se kertoo siitä että he ovat valmiita hyväksymään joitain osia liberaalista ajattelumaailmasta. Näin heidänkään maailmansa ei olekaan niin konfliktissa "individualismi vs. oikeat vanhat hyvät arvot" kuin suunnilleen kaikki, jopa minä, liian helposti ja usein ajattelevat. Yksilö ja yhteisö eivät ole toistensa poissulkevia. Yksilölle tuleva ei ole aina yhteisöltä pois -tai toisinpäin. Kyseessä ei ole nollasummapeli.
Hyssyttelyperinne taas eroaa vahvasti omasta ajamastani Milliläisestä liberalismista, jossa "poliittinen totuus" - eli yhteiskunnallisen toimintastrategian valinta - haetaan prosessissa, jossa tietoisesti asetetaan vastakkain erilaisia ja tarvittaessa vastakkaisia väittämiä. Tässä syntyneessä debatissa on voittajia ja häviäjiä. Häviäjille, kuten murhaajaliberaaleille, voi sanoa vain että voi kyynel.
1: Tämänlainen avoin, jopa riitelevä, maailmannäkemys voi tuntua epäkohteliaalta, ja jopa kovalta. Mutta tässä toinen ihminen on pakko ottaa mukaan. Hyssyttelyssä hänen arvomaailmansa on kätketty ja toinen ihminen välineellistyy. Kun ollaan avoimessa ja paikoitellen jopa ääneen konfliktoivassa yhteisössä - jossa itsekin hävitään aina silloin tällöin - toisen ihmisen näkemykset on ikään kuin pakko yrittää ottaa huomioon. Toki tämä korostaa uusia arvoväittämiä ; Harm Principle joka kieltää murhaamasta tai pahoinpitelemästä erimielisiä, on otettava objektiivisen moraalin kaltaiseksi pakotteeksi. Koska sitä kuitenkin tietää joskus olevansa myös häviäjien puolella, sitä helposti tietysti hyväksyykin tälläisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti